Vitsi

Lähikuppilasta kotiinsa kyydin saanut vanhempi mies on jo maksanut matkansa, mutta ei vielä malta nousta autosta pois.

- Anteeksi, että mä olen näin humalassa... ör... Hei anna mä kerron sulle yhden vitsin. Jooko, saanko?
- No, kerro.
- Kaislikon reunalla uiskenteli rauhallisesti isähauki ja tytärhauki. Yhtäkkiä siitä niiden edestä lipui ohi viehe. Tytärhauki oli syöksähtämässä vieheen perään, mutta isähauki ehähti varoittamaan: "Varo, se on gigolo!" Tytärhauki ihmetteli:"Gigolo?". Isähauki sanoi siihen:"Nii-in, gigolo. Viime syksynä äitisi lähti sen matkaan, eikä ole vieläkään palannut."

- Hei! Saanko mä kertoa toisenkin vitsin. Sit mä lupaan mennä pois.
- No kerro tämän kerran.

- Kaksi mannea oli ravihevosen kanssa noussut ruotsinlaivaan matkatakseen Ruotsissa pidettäviin raveihin. Merenkäynnin yllyttyä pahemmanlaiseksi keikutukseksi mannet päättivät siirtää ravihevosen heidän omaan hyttiinsä, jotta voisivat valvoa sitä paremmin. Myöhemmin illalla he poikkesivat laivan tanssiravintolaan, ja illan päätteeksi toivat maksullisen naisen hyttiinsä. Valoja ei sytytetty, ettei ravihevonen pillastuisi suotta. Siinä sitten touhutessa aika vierähti aamuun. Toinen manne tuli naisen kanssa käytävään selvittämään maksua. Nainen sanoi:" Se on 50 € sulta ja 50€ siltä sun kaverilta, mutta sen isokullisen mokkatakkisen ei tarvii maksaa."

Ilohuuto

Iloinen nuori nainen istuu takapenkillä, ja vierelläni etupenkillä istuu toinen iloa ylipursuava nuori nainen.

- Voi että meillä on ollut hauska ilta. Niin hauska, että nyt mun tekisi mieli huutaa ilosta. Saanko mä avata ikkunan ja huutaa?
- No, tietysti saat. Antaa mennä vaan!

Nainen avaa ikkunan ja kajauttaa Rautatientorin kulmalle tultaessa iloisen huudon.

- OOOOOOOOOOOOO IIIIIIIIIII AAAAAAAAAAAAAA HHHHHHHHHHHH!

Takapenkiltä kommentoidaan.

- HAHHAH! Sä olet kyllä ihan hullu! HAHHAH!
- Toi tuntui tosi hyvältä! Saanko mä tehdä sen uudestaan?
- Anna mennä vaan, jos se kerta tuntuu hyvältä! Heh heh.
- IIIIIIIIIII AAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHH! UUUUUUUUUUIIIII!

Tarkan euron mies

Auto on täynnä nuoria aikuisia. Yksi tarkan euron mies ehdottaa.

- Nyt siinä mittarissa on sopiva tasasumma 35 €. Voiks sä pistää sen kiinni nyt? Eiks se olisi sopiva summa koko tästä matkasta?
- Joo, mut mä pysäytän sit auton myös tässä. Teille jää sitten vielä muutaman kilsan kävelymatka sinne ravintolaan tästä.

Takapenkiltä kuuluu naisäänistä vastustusta.

- Mä en ainakaan kävele. Aja vaan eteenpäin.
- En mäkään. Mä haluan päästä oven eteen.

Matka siis jatkuu kumitassuilla. Tarkan euron mies yrittää sopia toisten kanssa tasasummaa, jossa taksi pysähtyisi, ja siitä he kävelisivät loppumatkan. Sopuun ei päästä. Mittariin räpsähtää 40 €, jolloin mies käskee.

- Pysäytä tässä. Me jäädään tässä pois.
- Ei me muut ainakaan jäädä. Me halutaan oven eteen. Mä en halua kastua. Mä maksan sen erotuksen sinne asti.
- Mä ainakin jään tässä. Mä maksan oman osuuteni vain tähän asti.

Pysäytän auton. Rahan kaivaminen, laskeminen ja antaminen toisille alkaa. Mittari käy. Tarkan euron mies ja kaverinsa hyppävät ulos autosta vesisateeseen. Muut jatkavat matkaa seuraavan korttelin kulman takana sijaitsevaan ravintolaan. Perillä mittarissa on 40,40 €.

Lasin helinää

Saan puhelimessa hieman palautetta kollegalta.

- ... Teiks sä taas uukkarin? Sä olet kyllä aikamoinen sähläri.
- Enkä ole.
- No kyl sä oot. Mä tulen just perille. Mun asiakkaatkin näyttää tulevan tuolta.

Puhelimesta kuuluu yllättäin rikkoutuvan lasin helinää.

- Voi saatana!

Puhelu katkeaa. ?????????????? Jään luurin päähän huulipyöreänä ihmettelemään mitä mahtoi tapahtua. Peruuttikohan se itse nyt jotain säpäleeksi?

Myöhemmin asia selviää.

- Mitä siellä meni rikki?
- Asiakas tippui pää edellä lasista läpi. Siltä meni korva halki.
- SIIS MITÄ?
- Niin. Ne molemmat asiakkaat, nainen ja mies, astuivat harhaan porrastasanteelta ja tippuivat alas. Se nainen iski päänsä 6 millin lasista läpi. Ja sen korva halkesi siinä.
- Eikä! Oliks ne kauheenkin jurrissa?
- Ei. Ne oli kyläilemässä, ja nyt kotiin menossa.
- No siitä tuli sit sairaalakeikka?
- Joo, mä vein ne sairaalaan paikattaviksi...

Reikä korvassa

Takapenkillä istuu verisellä liinalla korvaansa pitelevä jonkin verran humaltunut mies.

- Mitä siinä oikein tapahtui?

- Mä olin yhdessä baarissa, ja tanssin siellä yhden tytön kanssa jonkin aikaa. Me siirryttiin jonkin ajan kuluttua toiseen ravintolaan siinä vieressä. Tanssittiin sielläkin. Oikeastaan mä sanoin siellä sille tytölle, että mä olen aika väsynyt, ja menen yksin kotia. Mä tulin ulos ravintolasta, niin yks poika hyökkäs mun kimppuun ja pisti puukolla reiän mun korvaan. Ei se sanonut mitään, hyökkäs vaan päälle. Mä en tiedä mikä suhde tällä tytöllä ja pojalla on. Epäilen, että mustasukkaisuus oli syynä. Mä tiputin ne kaikki kolme siihen, sen pojan ja sen kaverit. Niille kävi pahemmin kuin mulle. Aattele jos se olisi vetänyt sillä puukolla mua suoraan otsaan. Nyt se osui korvaan ja siinä on reikä...

Kurssittaja

- Joo kyllä ihmiset on monesti aika ajattelemattomia. Yksikin kerta mun piti vetää sellainen yhden päivän kurssi. Sille oli ilmoittautunut 10 osanottajaa. Mä olin varannut pienimmän mahdollisen tilan siitä kurssipaikasta, ja tarjoilun 12 hengelle. Kun se kurssi alkoi, niin sisään käveli älyttömästi ihmisiä. Henkilökunta kävi kysymässä, että tuleeko nämä kaikki sille mun kurssille. Mä sanoin, että näköjään. Me jouduttiin kantamaan pöydät pois ja laittamaan tuolit tiukkaan riviin. Onneksi se oli iso kurssipaikka, niin niillä oli siellä keittiössä tarvikkeet tehdä lisää tarjottavaa äkkiä. Niiden kurssilaisten edustaja oli ajatellut, ettei kait se haittaa jos heitä tulee muutama ylimääräinen ilmoittamatta. Niitä tuli 35 yhteensä eikä vain 10. Juu, että muutama ylimääräinen...

Ja sit toisella kerralla mun piti pitää kaksi päivän kurssia Kuopiossa. Eka Kuopion kurssi meni hyvin. Tokan päivän kurssin alkaessa mä ihmettelin, kun ei ketään näkynyt paikalla. Mä kävin etsimässä niitä, jos ne olisi vaikka menneet väärään paikkaan. Ei niitä löytynyt. Soitin sitten kurssin tilaajalle, ja kysyin missä kaikki kurssilaiset on. Se oli hämmästynyt, että eikö mulle ole ilmoitettu, että kurssi on peruutettu. He eivät pääse, koska heillä on pakollinen kokous juuri sille päivälle...

Nupukivet

Auto tärisee ja rämisee. Ihmiset sisällä hytkyy niin, että leegot suussa kalisee kuultavasti. Ajan keskustan nupukivikadulla.

- Eiks olekin ihania nämä nupukivikadut?

- Mä todella inhoan näitä. Tällä autolla näillä ajaminen on täyttä tuskaa. Pahimmat pätkät on Unioninkatu ja Pohjois-Espa. Ne on todella kamalassa kunnossa. Mua hävettää joka kerta, kun mun pitää ajaa niiden kautta ulkomaalainen asiakas kyydissä. Tärisee aivan helvetisti, niinkuin ajettaisiin jollain hoitamattomalla pikkutiellä, ja ollaan sentään Helsingin ydinkeskustassa. Ei anna hyvää kuvaa Helsingistä.

- Kaikkien historiallisten kohteiden edessä on nupukivipäällyste. Mä kun seuraan läheltä kaupungin asioita ja olen niistä aika paljon perillä, niin siellä on yksi firma tehnyt hyvän sopimuksen. Se toimittaa joka vuosi aika ison kasan noita kiviä kaupungille.

- Niin, mut eihän noi kivet kulu! Niitähän vain käännellään, kun ne kunnostaa noita katuja.

- Niinhän ne tekee. Mut siitä huolimatta tämä firma toimittaa niitä kiviä sopimuksen mukaan, tarvittiin niitä tai ei.

- No jo on ...

................................................

- ...Tämä on mukavan rauhallinen paikka asua. Viihtyisäkin, kun ne saivat kunnostettua tuon viereisen puiston tuohon. Kaivinkoneen alkaessa kaivamaan sieltä löytyi iso kasa nupukiviä maahan haudattuna. Kaikki naapuritalojen asukkaat kävivät hakemassa hyviä reunakiviä kukkapenkkeihinsä...

Pöpö

- ATTTZIIII.

Asiakas aivasti. Ja nyt vain arvailemaan mikä kauden pöpö lensi auton pieneen sisätilaan. Hengitys sisään. Noin, nyt olen saanut pöpön itseeni, ja pääsen seuraavien päivien aikana tietämään olenko vastustuskykyinen vai en.

En ollut. Lehdessä kerrotaan kevään flunssaaallon nimeksi Kalifornialainen. Ilmeisesti se tuli ja iski mut sängynpohjalle.

Lintuinfluenssaa käsittelevässä jutussa Hesarissa oli jonkun lääkärin antama ohje, että sitten ei enää pidä viedä kättä suun eteen aivastaessa vaan mielummin aivastaa hihaan. Odotan koska ilmestyy ensimmäiset hihanenäliinat.

Suosittu pistäytymispaikka

Keski-ikäinen hyvin tuohtunut mies nousee ravintolan yötolpalta autoon.

- Aja Pasilaan. MIKÄ MULKKU PAIKKA TOI OLI! AIVAN KAUHEA! Miten tollasta paikkaa voi edes olla olemassa. TÄYSIN MULKKU PAIKKA. Miten täällä meidän kauniissa Helsingissä voi olla noin kauhea paikka. MITEN SE ON MAHDOLLISTA! NYKYPÄIVÄNÄ! SEHÄN PILAA TÄYSIN TÄMÄN MEIDÄN IHANAN HELSINGIN! Meillä oli niin hieno Eino Leino -ilta. Ja siellä yksi työtoverini erittäin kaunis nainen ehdotti, että mentäisiin jatkolle tuonne. En voi käsittää miten niin kaunis nainen voi käydä TUOLLAISESSA MULKUSSA PAIKASSA. Hän saa kyllä kuulla siitä huomenna töissä. SIIS AIVAN KAMALA PAIKKA.

- Toi on hyvin suosittu pistäytymispaikka. Presidenttiehdokkaatkin käy siellä tuopillisella.

- KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! TUOLLA. AHHHH. TÄYSIN MULKKU PAIKKA...

Tuohtumusta riitti koko matkan ajaksi Pasilaan.

..............................

- ... Me istuttiin yhdessä kulmapöydässä. Siinä meidän pöydässä istui yksi mies. Sanoi olevansa vanginvartija. Vapaalla tosin. Hän istui vähän katveessa siihen muuhun väkeen nähden. Hän sanoi, että siellä näytti olevan myös neljä heidän asiakastaan. He eivät olleet huomanneen häntä. Vähän ajan päästä tämä mies nousi ja sanoi menevänsä soittamaan. Siinä vaiheessa mä totesin, että on aika lähteä kotia...

..............................

Pysäytän tämän suositun pistäytymispaikan edustalle. Asiakas antaa maksuksi setelin, ja kysyy.

- Onks se ok, jos se on ok?
- Siis täh? Anteeksi mitä?
- Onks se ok, jos se on ok?

Vilkaisen seteliä. Asiakasta. Ja tajuan.

- On se ok. Kiitos.

Alkoi naurattamaan ihan mielettömästi. "Onks se tasaraha?" ja "Onks se sopivasti?" toteamukset ovat jo tuttuja, mutta tämä oli uusi heitto tippiä annettaessa.

Sekavaa seurakuntaa tuon paikan asiakkaat. Varmaan turha kertoa mistä paikasta kyse.

Peruuttaminen eli ruttaaminen

Tiukalle vetää. Seuraava tilaus on 15 minuutin päästä Itä-Helsingissä, ja mä olen Vantaalla vielä odottelemassa, että tämän hetkinen asiakas käy automaatilla. Sieltähän se tulee. Maksaa tiputtelukiertoajelun 62 €. Kiitos. Ja nyt äkkiä Itään. Pakki päälle ja käännös. PUM! Silmät menee kiinni ja suu aukeaa.

- SAATANA!

Loikkaus ulos autosta katsomaan mihin osui. Valopylväs. Eihän tällä aukiolla pitänyt olla mitään. Perä on rutussa. Siihen hupeni se kiertoajelun tuotto, ja muutaman muun kyydin kanssa. Lisää kirosanoja. Koskaan, ei koskaan saisi olla niin kiire, että ei ehdi tarkistaa mitä siellä takana on. Ei edes aukiolla. Nyt jäi peileistä katsomatta. Näin epäilen käyneen.

Laskeudun kävellen kotitaloltani aukion laidalla oleviin kauppoihin. Näen muutaman valopylvään harvan rivin. Yksi valopylväs poikkea rivistöstä. Se on noin kolmenkymmenen asteen kulmassa kallellaan lampun kupu roikkua retkottaen sen yläpäässä. Seuraavat 2 - 3 viikkoa se muistuttaa peruuttamisestani. Joka kerta sen nähdessäni iskee armoton potutus.

*Kirjoittajan huomautus. Ei sitten pidä luulla, että tässä ihan alvariinsa kolhin autoa.

Maksaja

Kyydissä on äänekäs porukka. Etupenkillä istuva alkaa komentaa armejamaiseen sävyyn toisia.

- HUOMIOOO! Nyt kaikki antaa korttinsa tänne!

Kortteja ojennetaan selkänojan yli.

- Tästä puuttuu vielä jonkun kortti. Kenen kortti puuttuu? ..... Leino, se on sun kortti! Anna se korttisi tänne.

Puuttuva kortti ojennetaan. Vieressäni istuva muodostaa korteista viuhkan, jonka työntää eteeni.

- Vedä tuosta yksi kortti. Kortin omistaja maksaa tän matkan.

Vedän kortin. Onneton voittaja älähtää.

-EI. EI TAAS. Mä maksoin viimekin kerralla.

- Mä olen todella pahoillani, että vedin sun korttisi. Aikamoinen sattuma muuten, sillä mulla on sama sukunimi kuin sulla...

Webbikamera

- Onks toi webbikamera? Menekö se kuva suoraan nettiin?
- Joo menee.
- Peku sä olet kuvassa nyt. Hymyä.

Jos noin vastaa, niin asiakkaiden keskuudessa alkaa hälinä siitä ketä se turvakamera nyt kuvaa, ja hymyä pitäis saada naamalle. Mut eihän se auton turvakamera ole mikään video- tai webbikamera, vaan infrapunakamera laajakulmalinssillä, joka ottavat muutaman tavallisen kuvan päivänvalossa ja yön pimeydessä. Kuvat tallentuvat koodattuna, eikä me päästä niihin käsiksi. Ei me voida myydä niitä, ja tehdä bisnestä, kuten jotku asiakkaat ehdottavat lisätienistien ansaitsemiseksi.

Moni asiakas kiittelee kameroita, että nyt me kuljettajat säästytään niiden ansiosta väkivallalta. Mutta eipä ne kamerat siitä ripustuksestaan irtaannu ja tule meitä puolustamaan, jos asiakas käy päälle. Ne kuvat auttaa vain tapahtumien jälkiselvittelyssä.

Pisin show mitä kameralle on kyydissäni esitetty oli toissa vuonna itsenäisyyspäivän puhe suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Joista kolme viimesintä varsin huonolla sanavarastolla.

Tämä juttu koskee vain Helsingin taksien kameroita. Muun Suomen taksien turvakameroista en tiedä mitään.

Sovintoele

Kaksi keski-ikäistä naista istuu autossa ja kertoo.

- Meille sitten sattui aika kummallinen juttu tuon ravintolan narikassa. Kun me mentiin sinne hakemaan takkejamme niin hän sai takkinsa, mutta mun takkia ei löytynyt sieltä. Mä sanoin, että kyllähän sen nyt täytyy siellä olla, kun se päällä sinne tulin. Niin eikös se portsari ala väittämään mun tulleen ilman takkia, kun ei sitä kerran sieltä löydy. Mä en ollut uskoa korviani. Ja kun vaadin päästä katsomaan itse sieltä naulakosta, niin ei se portsari päästänyt. Käski vain lähtemään. Sanoin etten lähde siitä mihinkään ennenkuin takki löytyy.

- Ei hän siinä mitenkään hankalaksi heittäytynyt. Vaati vain napakasti takkiaan. Sitten me pyydettiin sitä portsaria kutsumaan vastaava siihen paikalle selvittämään asiaa. Se portsari sanoi olevansa vastaava. Jonkin aikaa siinä meni, että päästiin yhteisymmärrykseen. Hän pääsi lopulta naulakolle etsimään takkiansa. Ja löytyihän sieltä.

- Ja sit kun se kaikki oli selvää, portsarin pahoiteltua tapahtunutta ja pyydeltyään anteeksi, niin se vielä niinkuin hyväntuulisena sovintoeleenä nipisti mua peffasta...

Nainen ratissa

- Tossa taas näkee mitä siitä syntyy, kun on nainen ratissa.

Syöpäklinikan ulkopuolella sairaalatakkiin pukeutuneen vaimonsa vierellä istuva mies toteaa. Edessämme on naisautoilija tehnyt kummallisia ratkaisuja päästäkseen pois parkkiruudusta samalla vaikeuttaen muiden autojen etenemistä. Vieressäni istuva naiskollega tarttuu puheeseen.

- Heh, tuon nainen ratissa olettamuksen mukaan saa tehdä mitä vaan. Sitä voi käyttää hyväksikin. Ihan samoin kuin taksin huonoa mainetta. Toisten mielestä taksit ajaa miten vain omilla säännöillä ja kiilailevatkin ihan miten sattuu. Hankalissa paikoissa missä pitää tehdä poikkeavia ratkaisuja, niin mä käytän tätä mainetta hyväkseni. Jos se ei riitä, niin sitten kurkin vähän ikkunasta, ja näyttelen, et kato täällä on nainen ratissa. Johan mieskuskit ymmärtää miksi toheloin liikenteessä, ja antavat tietä.

- Joo, tota noi meidän naisbussikuskitkin käyttää hyväksi, jos jotain tapahtuu. Sanovat vain: "Ups. Nainen ratissa."

Vaimo nauraa vieressä. Ja taas naiset vie pisteet kotiin.

Kivi

Peruutin oven eteen. Asiakkaat purkivat tavaransa autosta, ja maksoivat. Lähdin liikkeelle. Auto pomppasi vähän. Ja sitten kuului kauheaa kolinaa auton alta. Jarrutin ja nousin ulos autosta. Kumarruin katsomaan auton alle. Siellä oli ihmisen pään kokoinen kivi kiilautuneena taka-akselin ja vararenkaan väliin. Ei voi olla totta! Uskomatonta! Ei näin voi käydä!

Olin peruuttanut kahden nurmikkonurkkakiven välistä ovelle, mutta unohtanut täysin kivien olemassa olon lähtiessäni liikkeelle. Ajoin toisen kiven yli, ja nyt se oli jumittunut auton alle kiinni. Ei saatana!

Ensin ajoin kymmenisen metriä eteenpäin, jospa se kivi pullahtaisi peräpäästä ulos. Ei pullahtanut. Peruutin. Kivi vain liukui mukana lumisella pihatiellä. Yksi asiakkaista tuli ihmettelemään miksi ajoin edestakaisin. Selitin. Sitten siinä kumarreltiin ja ihmeteltiin.

Millään sitä ei sieltä saisi sorkittua pois. Eikä autoakaan saisi nostettua ilmaan. Mielessä kävi kyllä pikaisesti tunkki. Kuitenkin halusin vielä yrittää saada sen ajamalla pois. Ajoin pihatieltä kadulle toivoen, että siinä olisi pieni kuoppa mihin kivi putoaisi. Ja olihan siinä. Niin kierähti kivi pois auton alta, ja sydämeltä.

Olen aina vihannut näitä nurmikkojen nurkkia suojelemaan asetettuja kivenmurikoita. Niitä ei näe peruuttaessaan. Ne jäävät liian matalalle ja katveeseen. Täten toivon, että roudan hellittäessä maasta nämä kivet painuisivat omalla painollaan maan sisään kadoten kiusaamasta viattomia peruuttelijoita.

Turhaa ajoa

Auton puhelin soi.

- Taksi Paloheinä.
- Missä se taksi on, jonka mä juuri tilasin? Se sanoi tulevansa heti, kun oli vain ajanut yhden mutkan. Ei sitä näy missään. Mulla on kiire. Lapsi on yksin kotona.
- Tämä tuli nyt toiseen autoon. En valitettavasti tiedä siitä toisesta autosta mitään.
- Mä olen täällä Pakilan Teboililla. Kauan sulta menee tulla tänne? Mulla on kauhea kiire.
- Ei tässä mene kuin pari minuuttia.
- Kiitos. Hei.
- Auto...

Asiakas sulkee puhelimen ennenkuin ehdin kertoa auton numeron. Kolmen minuutin päästä olen Teboililla. Asiakasta ei näy missään. Lähellä seikkailee myös toinen auto, jonka kuski aukaisee ikkunan ja huikkaa siitä.

- Soittiks sulle kanssa se hysteerinen nainen?
- Joo.
- Se otti jo lennosta toisen auton.
- No voi ...

Turha ihmetellä miksi autot ei aina riitä, kun yksi asiakas ajattaa turhaan useampaa autoa.

...................................

Saan ison auton tilauksen pakilalaisen omakotitalon osoitteeseen lauantai-iltana. Datalla on paljon tilauksia ilmassa. On kiireinen aika. Talon keittiössä näyttää olevan nuorta porukkaa kasassa. Ilmeisesti he ovat sieltä lähdössä. Näin ainakin oletan, ja odotan. Odotan, ja odotan. Keittiössä sammuu valo. Ulos tulee tyttö, ja kävelee autolle.

- Miksi tää taksi on pysähtynyt tähän meidän talon eteen? Meidän koira haukkuu aivan kauheesti tuolla sisällä tätä.
- Tähän osoitteeseen oli tilattu taksi.
- Ei me kyllä olla mitään taksia tilattu.
- Ai ette vai? Mulla on kyllä tässä tilauksessa tää teidän osoite.
- Joo voi ollakin. Mut sen täytyy olla väärä, kun ei me olla tilattu taksia.

Tyttö poistuu takaisin taloon. Tilauksessa on puhelinnumero, kuten kaikissa ison auton tilauksissa, joten soitan asiakkaalle ja ilmoitan auton olevan heidän tilaamassaan osoitteessa. Nuoren naisen ääni vastaa.

- Me ei enää tarvita sitä taksia, me otettiin lennosta toinen auto. Me ollaan jo sillä menossa.

Miksiköhän toiset valittaa, että taksia on hankala saada, ja etenkin tilataksia ruuhkaisina aikoina, kun toiset näyttävät nappaavan sellaisen lennosta hiljaisella omakotitaloalueellakin.

Asia taisi kuitenkin olla niin, että nuoret olivat muuttaneet mieltään lähtemisessä. Ja taksi oli tilattu turhaan. Eivätkä he halunneet maksaa taksin lähtömaksua, mikä tulisi maksaa tällaisessa tilanteessa.

Kotimainen seksituristi

Hotellin edestä nousee kyytiin kolmekymppinen mies.

-"... Nyt pitäis saada naista..."

Kello on aamulla jo yli viiden, joten mahdollisuudet ovat pienet. Miehen vinkkien ja aikaisempien vierailujen muistikuvien perusteella löydän hänen haluamaan paikkaan Kampissa.

Vähän yli tunnin päästä liikun jälleen Kampissa, ja saan ajotarjouksen. Sama mieshän se sieltä taas nousee autoon.

-"... No, saitko?"

-"Ai nyt, vai yöllä? Joo, yöllä sain. Ja sain nytkit. Siellä hotellissa, mistä hait mut ekalla kerralla, sain miestä. Tavattiin ekaa kertaa. Mä tulin tänne Kotkasta. Sovittiin kaikki järjestelyt netin kautta. Se meni ihan hienosti. Mut vielä jäi halu saada naistakin. Ja nyt sekin on järjestyksessä..."

Oksentelijat

Kolleega kertoi.

-"... Kerran mulle tuli kyytiin turkkiin pukeutunut nainen. Se alkoi voimaan pahoin siinä kyydin loppuvaiheessa. Nainen vetäsi puseronsa kaula-aukkoa isommalle. Ja oksensi sinne puseron sisään. Mä sanoin sille, että mä pysäytän tohon kadun varteen. Mutta se sanoi, ettei tarvii. Ajetaan vaan perille. Niin mä ajoin perille. Se maksoi. Ja käveli kotiinsa pidellen puseroa ja turkkiaan tiukasti kiinni. Autoon ei roiskunut pisaraakaan. Taisi tietää miten kalliiksi auton siivoaminen olisi tullut..."

................................

Myös kolleegan kertomaa.

-"... Mä sain yhden miehen kyytiin Erottajan tolpalta Matinkylään. Se sanoi käyneensä syömässä siinä lähellä jossain eksoottisessa ravintolassa jotain sellaista ruokaa mitä se ei ollut aikaisemmin maistanutkaan. Eikä se voinut nyt oikein hyvin. Se sanoi ilmoittavansa, jos sille tulee paha olo.

Me selvittiin Länsiväylästä hyvin, mutta Matinkylän rampin jälkeen se sanoi, että toi mutka oli hänelle liikaa. Aja tohon sivuun. Mä ajoin sivuun. Se meni auton taakse oksentamaan. Oli kuulas kesäilta, ja ikkunat oli auki. Mä kuulin sen oksentamisen äänet.

Mä vein miehen Matinkylään. Takas tullessa mulle tuli mieleen ne äänet. Siinä Otaniemen kohdalla mun oli ajettava sivuun, ja mentävä ulos autosta. Multa tuli laatta. Koko mahan sisältö lensi kaaressa sinne pientareelle..."