Liikenneonnettomuuksia

Ohitamme jalankulkijoiden liikennevalot, jolloin takapenkillä istuva mies alkaa kertoa.

”Näitkö sä nuo liikennevalot jalankulkijoille tuossa äsken? Ne eivät olleet siinä vielä muutama vuosi sitten. Ne tuli siihen sen jälkeen, kun yksi nainen jäi auton alle, ja kuoli. Se oli juoksemassa bussille tien toiselle puolelle, kun se juoksi suoraan auton eteen. Mä olin juuri ajanut ohi omalla autolla, kun takaa kuului kova tömähdys toisen auton osuttua siihen naiseen. Törmäys oli niin kova, että sen naisen pitkävartiset saappaat lensi jalasta.

Mä hälytin siihen ambulanssin paikalle. Mä kysyin voiko ne tehdä sille mitään. Ne sanoivat etteivät voi. Katso sen korvia. Siltä valuu aivot ulos. Seuraavana päivänä lehdessä luki, että se oli perheenäiti, jolla oli kaksi lasta. Ja se oli matkalla töihin.”

”Oh ho. Oi oi. Onneksi en ole itse vielä osunut koskaan onnettumuuspaikalle ekana."
”Luulis et sä näkisit aika paljon noita onnettomuuksiakin."
”Onneksi en."

”Toisella kerralla me oltiin vaimon kanssa matkalla mökille, kun mä katsoin peruutuspeilistä takaa tulevaa autoa ja sanoin vaimolle, et siellä on takana ihan samanlainen auto kuin meidän oma auto. Mä näin peruutuspeilistä miten se auto yhtäkkiä kaartoi vasemmalle kaistalle. Ja ehdin näkemään juuri vastaan tulevan Saabin ja sanomaan: ”Saatana, Saab.” Kuului kamala pamaus, kun ne törmäsi suoraan keulat vastakkain.

Mä sanoin vaimolle, et mä en mene katsomaan sitä. Mua kun heikottaa kaiken tollasen näkeminen. Mut sit mä huomasin juoksevani sen Saabin luokse. Mä tulin sen kuskin luokse juuri kun se oli menossa shokkiin. Siltä oli katkennut molemmat jalat. Saabin tuulilasi oli pamahtanut kokonaan palasiksi. Takapenkillä istuneet lapset olivat täynnä reikiä niiden lasinsirujen takia.

Sen toisen auton kuski käveli hoiperrellen sinne Saabin luo kanssa. Ja ajattele se käveli vaikka siltäkin oli molemmat jalat katkenneet. Se oli niin sekaisin, ettei se tajunnut et ne on poikki. Ajattele! Miten ihminen voi kävellä katkenneilla jaloilla! Tää vanhempi mies oli saanut sairaskohtauksen ja siksi se oli ajanut sille vasemmalle kaistalle. Onneksi kukaan ei kuollut.

Niin siitä naisesta vielä, joka kuoli tossa liikennevalojen kohdalla, niin sillä … ööh … tota … niin sillä aukesi kaikki sen vaatteet tästä rintojen kohdalta. … ja siltä näky kaikki … täytyy sanoa et sillä oli kauniit rinnat…”

Mies menee hämillään hiljaiseksi muistikuvastaan.

Isännän painajainen

Olin menossa hakemaan asiakasta. Vaan jäi hakematta, kun tömähdin metriseen ojaan kyljelleen puolisen vuotta vanhalla mesellä. Tunnustan, arvioin nopeuden väärin ja tulin jäisellä pikkutiellä vasempaan kääntyvään mutkaan liian lujaa. Siinä ei sitten ollut paljon mitään tehtävissä kun tajusi, että nyt mennä, perkele, ojaan. Sivuturvatyynyt poksahti auki. En loukannut itseäni ollenkaan.

Täytyy sanoa, etten edes ollut järkyttynyt, kun kömmin ainakin viiskyt astetta kallellaan olevasta autosta ulos. Eikä edes vituttanut. Oli sellainen cool-olo. Ammatin varjopuolia, jotka vain täytyy kohdata, kun kohdalle sattuu. Puhelinsoitto isännälle, asiakkaalle, keskukseen ja Iisalmeen.

Odotellessani hinausautoa -8 asteen pakkasessa ehdin katselemaan pimeässä metsän keskellä tähtitaivasta. Hyvin näkyi Otava. Molemmat kahdesta autosta, jotka sivuuttivat ojaanajokohdan pysähtyivät kysymään tarviinko apua. Ilmoitin avun olevan tulossa.

Hinausauto tuli, ja sitten alkoi mietintä miten se auto saadaan ylös sieltä ojasta. Etu- vai takaperin. Samassa tupsahti paikalle touhukas ja utelias kolleega. Vaikka olin sanoin ettei tarvii vaivautua sinne asti. Vaan toisilla taksimiehillä on pää umpiluuta, johon ei puhe uppoa. Sehän otti sitten pielysmiehen vakanssin itelleen, vaikka oululainen onkin. Ensimmäisellä yrittämällä ei auto lähtenyt oikeaan suuntaan. Pieniä viilauksia vinssin vaijerin veto- ja nostosuuntiin, niin johan palasi ojanpohja-auto takaisin tielle.

Kyljen pellit klommoilla ja naarmuilla. Peili rikki. Ajoin kuitenkin auton takaisin tallille. Isäntä ei ollut mielissään, vaikka ei sitä näyttänytkään. Ykkösohjehan näissä hommissa on: Kassasta viis, kunhan tuot auton ehjänä takaisin. En tuonut. Isännän painajainen toteutui.

Kaiken lisäksi oli syntymäpäiväni.

Hirsipuunkallio

Maailmalla on viimepäivinä teloitettu hirttämällä entinen diktaattori apulaisineen. Nykyisen Helsingin alueella on aikanaan sijainnut hirsipuu, Arabianrannassa. Hirsipuun ollessa pystyssä paikka kuitenkin sijaitsi silloisen Vanhan Helsingin rajojen ulkopuolella.

Käännyttäessä Hämeentieltä Arabiankadulle oikealla puolella on jäljellä osa kalliota, jolla hirsipuu on aikanaan ollut. Kallio on nimeltään Hirsipuunkallio. Tiettävästi siellä teloitettiin vuonna 1599 muutamia virkamiehiä, jotka olivat epälojaaleja kuninkaalle.

Pää halki

Miesporukka on täyttänyt auton. Yksi heistä kertoo toisille.

”Aikanaan oltiin nyrkkeilyporukan kanssa Etelä-Afrikassa käymässä. Oltiin juuri palaamassa hotellille kävellen, kun viereen pysähtyi auto, josta loikkasi ulos nuori musta mies ja lähti juoksemaan poispäin. Samassa siitä autosta hyppäsi ulos toinen musta mies, ja lähti juoksemaan sen ensimmäisen perään sorkkarauta kädessä. Perässä juoksija saavutti sen ekan kaverin ja löi sitä suoraan keskelle päätä sillä sorkkaraudalla. Oikein näki miten se pää halkesi kahteen osaan. Kaveri kaatui maahan ja tämä toinen juoksi takaisin autoon, joka ajoi pois paikalta. Me juostiin hotellin ovesta sisälle respaan, ja pyydettiin soittamaan ambulanssi. Kuultuaan kelle se ambulanssi olisi pitänyt tilata, respa huitaisi välinpitämättömästi kättään. Ei kannattanut nähdä vaivaa sen takia kuulemma. Kai siellä sit aamulla tuli jäteauto ja korjasi ruumiin kadulta pois. Siihen aikaan ei mustan miehen henki tainnut olla minkään arvoinen siellä. Oli se vaan hurjaa meininkiä.”

Vaaroja

Lastenlaulussa lauletaan: "Monta vaaraa ompi liikenteessä..." Niin on. Yllättäviäkin. Toissa yönä datalla varoiteltiin: "Turunväylän alussa Munkkiniemessä heitellään autoja kananmunilla". Kello oli 03.21 aamulla. Käsittämätön idea ja ajankohta.

Kaasukammio

Lievästi humaltunut pariskunta kuhertelee takapenkillä. Mies on viemässä naista luokseen. Miehen maksaessa kyytiä nainen nousee autosta. Miehen pinnistäessä autosta ulos suorille jaloilleen kuulen pääni takaa pienen pamauksen ja oven kiinni paukahduksen. Auton sisätilat muuttuivat kerta pamauksella kaasukammioksi. Keskeytän sisään hengittämisen. Hapuilen, mutta en löydä ikkunoiden sähköisiä aukaisunappuloita. Silmät alkavat pullottaa päästä yrittäessäni pidättää vielä hetken hengitystä. On pakko vetää vähän henkeä suun kautta. Haju tulee silti nenään.

Kuluu muutama tunti kunnes taas paukahtaa.

Mies ja vaimo ovat palaamassa sairaalasta. Hyvin huonosti liikkuva nainen oli edellisenä iltana pariskunnan tanssi-illan yhteydessä ilmeisesti saanut tyrmäystippoja juomaansa ja oli sen takia hakeutunut sairaalaan. Nyt perillä kotiovella mies auttelee vastaan tulleen vaimon siskon kanssa vieressäni istuvaa naista ulos autosta. Seuraan naisen pinnistämistä jaloilleen. Näen pyllistävän takapuolen, joka murahtaa, ja katoaa näköpiiristä. Ovi paukahtaa kiinni. Olen yksin kaasukammiossa.

Mitä olen tehnyt, jotta minua näin rangaistaan?

Koko kansan naurattaja alivaltiosihteeri Simo Frangenilta on kysytty, että kumpi on hauskempi vitsinaihe pissa vai kakka? Frangen sanoi kummankin olevan hauska, mutta kyllä pieru on hauskin. Olen toista mieltä. Ei naurata.

Naamalleen

Neljän hengen seurue nousee autosta pois. Kadulla seisoo sekavan oloinen alle kolmekymppinen nainen naama ja pusero veressä. Nainen selittää käsiä heilutellen seurueelle jotain. Nousen autosta saadakseni tietää mitä on tapahtunut. Sekavasti selittäen nainen kertoo kaatuneensa, ja ettei häntä ole pahoinpidelty, vaikka ehkä siltä näyttäisi. Kaivelen autosta paperipyyhkeitä, joilla nainen voi painella vuotavaa naamaansa. Tarkistan naisen vaatteita pyyhkien hyytynyttä verta puseron etupuolelta ja housuista. Eipähän turhaan likaannu auton istuimet verestä. Pääsemme yhteisymmärrykseen seurueen ja naisen kanssa, että vien naisen Marian sairaalan ensiapuun.

Matkalla nainen kertoo, että oli tullut juhlimasta kotiin ja kaatunut jossain matkan varrella. Verta oli tullut paljon. Leuka oli tunnoton. Ja puhuminen oli vaikeaa. Nainen oli mennyt kotia ja katsonut kylpyhuoneen peilistä itseään ja alkanut itkemään näkemäänsä naamaa. Hän ei ollut voinut jäädä kotia, vaan oli lähtenyt uudestaan ulos. Ja siinä vaiheessa me olimme sattuneet paikalle. Nainen vakuutteli useaan kertaan, ettei häntä ollut pahoinpidelty, vaan hän oli kaatunut. Uskoin sen ja rauhoittelin häntä. Pikadiagnoosini perusteella epäilin naisen leuan saattaneen murtua, joten kehotin naista olemaan puhumatta.

Samalla hetkellä kun nainen katosi Marian sairaalan ensiapuaseman ovesta sisälle sivuikkunan viereen ilmestyi nuori mies kysymään kyytiä Lauttasaareen. Toisella puolella avautui auton ovi, josta kurkki sisään nuori nainen nenä paikattuna sekä silmä sinisenä ja umpeen turvonneena kysyen kyytiä.
Kumpi? Pikaisesti alitajunta luokitteli sairaalasta tulevan enemmän kyytiä tarvitsevaksi, joten sanoin nuorelle miehelle, että jos sopii, niin otan tuon sairaalasta tulevan naisen kyytiin. Sopi.

Tämä nuori nainen oli ollut kavereiden kanssa vaihtamassa ravintolasta toiseen, kun nainen oli ylämäessä kompuroinut ja kaatunut suoraan naamalleen. Ei ollut ehtinyt ottaa edes käsillä vastaan. Nenä oli murtunut, ja sen johdosta myös silmä oli turvonnut umpeen ja muuttunut siniseksi. Eikä hän ollut edes ottanut kuin pari siideriä.

Kaatumiset ovat yllättävän vaarallisia meille ihmisille. Kyydissä on ollut ihmisiä jotka ovat liukastuneet märällä ruoholla, kompastuneet koloon tai muuten vain kompastuneet. Niiden johdosta on pitänyt leikata polvia ja nilkkoja sekä vaihtaa jopa kaatuessa murskaantuneen olkaniveleen tilalle tekonivel. Ehkä ihmisten sittenkin pitäisi palata takaisin liikkumaan neljällä raajalla.