Insinöörit ratkaisevat ongelman

Kaksi insinöörin oloista miestä istahtaa autoon, ja alkavat valittaa miten vaikea on saada taksi. Koska maailmaan on tullut kierrettyä, ja Kiinassakin käytyä, niin miehillä on ratkaisu taksinkuljettajapulaan.

”Tuodaan kiinalaisia taksinkuljettajiksi. Ne ajaisivat halvalla.”

Toisivat samalla kiinalaisia insinööreiksi, niin suunnittelukustannuksetkin tippuisivat. Onkohan taksi kiinaksi taxi vai jotain muuta?

Imitaattori

Nettikommentoijien mukaan nykyään ei taida olla muita vitsejä kuin huonoja, vanhoja tai jo kuultuja.

Höyhenpuuhkiin pukeutunut ja naamansa kokonaan värjännyt porukka istahti autoon. Juhlatunnelmaa riitti vielä kotimatkalla. Porukan imitaattori oli ylimmäisenä äänessä. Autoajelun innoittamana hän kysyi legendaarisen liikennevalistajan Enska Itkosen äänellä:

”Mitä tapahtuu, kun liikkuvan auton avonaisesta ikkunasta laitetaan käsi ulos?”
”Vetää käteen.”

Navigaattorin kartaston luotettavuus

Helsingin takseilla on omassa suljetussa datajärjestelmässään elektrooninen kartta käytettävissä. Siinä on vain karttakuva suoraan ylhäältä päin. Eikä sitä kuvaa voi kallistaa. Ja kohteen se näyttää tähtenä, mutta ei piirrä mitään viivaa lyhyimmälle tai nopeimmalle reitille. Eikä siinä ole äänineuvontaa. Auton sijainnin se näyttää turkoosilla nuolella. Joten sillä navigoidessa on ymmärrettävä missä on, ja samalla kuitenkin luettava silmien edessä avautuvaa näkymää, ja liikennemerkkejä. Siinä ei ole turhia toimintoja. Aloittelijoille kartta on hankala, mutta mitä tutummaksi pääkaupunkiseutu on tullut sitä yksinkertaisempi tuo kartta on käyttää, ainakin omasta mielestäni.

Käytän työssäni paljon tuota taksin karttaa. Joten vilkaistessani lauantain (15.12.2007) Hesarin välissä tullutta Stockmannin "Sähköistä joulun taikaa!" -mainosta pysähdyin vaistomaisesti tutkimaan Navmanin navigaattorin karttakuvaa. Mainoksen mukaan Navmanin navigaattorin voi ostaa sisältäen TeleAtlaksen 2007 Pohjoismaiden kartat (Navman S50 249 €) tai TeleAtlaksen 2007 läntisen Euroopan kartat (Navman S70 349 €). Laiteet ovat varmaan hyviä...

...MUTTA MUTTA... kuinka luotettava on siinä oleva kartta. Kysymys kuuluu: "Mitä virheitä karttakuvasta löytyy?"


http://www.arwidson.fi/navman/s30.html

Lönnrotinkatu, Yrjönkatu, Annankatu ja Fredrikinkatu ovat Helsingin ydinkeskustassa. Siis Suomen pääkaupungin keskeisiä katuja. Ja olettaisi, että ne ainakin opastettaisiin ajamaan oikein.


Yrjönkatu on merkitty väärään kohtaan. Karttakuvassa se osoittaa Mannerheimintietä, vihreä vaaka viiva. Oikeasti Yrjönkatu on tuo Annankadun yläpuolella oleva valkoinen viiva, ja katu jatkuu vielä Lönnrotinkadun toiselle puolelle.

Keltainen nuoli kehoittaa kääntymään oikealle. Oikeasti autoilija kääntyisi tuolla opastuksella Mannerheimintielle. Jos sinne asti olisi päässyt ajamaan, koska...

Lönnrotinkatu on yksisuuntainen Mannerheimintieltä Fredrikinkadun suuntaan. Karttakuvassa kehoitetaan ajajaa ajamaan yksisuuntaista liikennettä vasten. Lönnrotinkatu on päivällä ruuhka-aikaan kaksikaistainen, illalla ja yöllä sallitaan paikoitus molemmin puolin, jolloin katu on yksikaistainen. Jos ajaja seuraa vain navigaattorin ohjeita eikä lue liikennemerkkejä, niin kusessa on.

Ihmettelen miten noin paha moka on päässyt mainokseen asti. Eikö kukaan tarkista navigaattorin neuvojen oikeellisuutta??!!

Kilometrin jono ellei pidempikin

Laskeudun Kalliosta Ympyrätalon nurkalle, aamuyön katutanssijat hoksaavat autoni. Käden ojennus sivulle ja kaksi askelta samaan suuntaan, käden heilautus ylös, alas. Katson auton kelloa, 04.00, perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pikkujoulun juhlat ovat ohi, ja ravintolat ovat purkaneet asiakkaansa kadulle.

Hakaniemen torin laidalla Metallitalon edessä on ainakin 100 metrin jono, Kaisaniemen mutkissa useita kädenheiluttajia, Rautatientorin tolpan jono on ainakin 200 metrin, ja aseman toisella puolella on ainakin 300 metrin jono, Sokoksen Loisteen tolpalla 50 metrin jono, Simonkentän hotellilla melkein 50 metrin jono, Studio 51 edessä 20 metrin jono, Lapinlahden kadulla 40 metrin jono ja lukemattomat käden heiluttajat Ruoholahden kadulla ja Porkkalankadun sillalla.

Kovin montaa taksia en näe tällä osuudella. Enkä muitakaan liikkuvia menopelejä. Takapenkilläni istuu norjalainen pikkujoulunviettäjä, joka autoon istuessaan nosti kovan metelin siitä miten vaikea oli saada taksi. Heillä Oslossa on niin paljon pakistanilaisia taksikuskeja, että ei ole mitään vaikeuksia saada taksia. Niinpä.

Meillä ei saa yöaikaan edes kyytiä junalla, bussilla, ratikalla tai metrolla. Senpä takia Hotelli Marskin edessä on ainakin 50 metrin jono, Erottajalla 50 metrin jono, Kämpissä 30 metrin jono, Teatteriravintolan edessä 20 metrin jono, Annankadulla 40 metrin jono, Aleksanterinkadulla 30 metrin jono, linja-autoasemalla 100 metrin jono, Rautatienkadulla 50 metrin jono, Museokadulla 50 metrin jono ja muutama muu pienempi jono, ja tämä vain Helsingin ydinkeskustan alueella.

Listaan voisi lisätä vielä muut pidemmät ja lyhemmät jonot koko pääkaupunkiseudulla, Matinkylä, Leppävaara, Espoonlahti ja Tapiola Espoossa, Vantaalla Myyrmäki ja Tikkurila, Helsingissä Malmi ja Itäkeskus. Viimeyönä Helsinki – Vantaa – Espoo oli taksien yhteisliikenteessä, joka tarkoittaa sitä, että saamme ottaa kyydin mistä vain. Eli noin 2500 taksia hoitaa koko alueen liikenteen. Ja sitten kaikki ne jonottajat jotka yrittää tilata taksia puhelimitse.

Olen kehittänyt vakiovastauksen, kun asiakas kysyy: ”Miksi taksia on niin vaikea saada tähän aikaan yöstä?”

”Siksi, kun muu julkinen liikenne ei toimi.”

Jos olisin tutkiva journalisti, kävisin kysymässä VR:n, YTV:n ja HKL:n päättäjiltä, miksi heidän kalustonsa seisoo varikoilla kaikki yöt?


Mua on turha syyttää, että ihmiset joutuu jonottamaan. Tai mun kollegoja.

Tiedonkulussa vääristymiä

Mitä helvettiä! Eilisen Hesarissa (12.12.2007) oli kirjoitus, että Kaivokadulle, vastapäätä rautatieaseman pääovia, tulee kameravalvonta. Aluksi kokeilu, ja onnistuessaan jää pysyväksi. Ja kyllä, omin silmin yöllä totesin ainakin yhden pömpelin olevan jo pystyssä.

Mä en ymmärrä missä meni vikaan! Esitin lokakuussa (4.10.2007) blogikirjoituksessani toiveen, että valvontakokeilu Kaivokadulla kohdistettaisiin jalankulkijoihin. Jossain kohtaa tiedonkulkua on tapahtunut vääristymä. Paha sellainen. Nyt valvonta kohdistuu vain autoilijoihin.

Liikenteessä on myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, eikö vain. Heitä ei valvota mitenkään, vaikka punaisia päin menevät jatkuvasti. Poliisi ja kaistasuunnittelijat! Katsokaa liikennettä kokonaisuutena. Missä on tasa-arvoinen liikenteenvalvonta?

Tuohon rysään kun pamauttaa kolme kertaa vuoden aikana, niin kortti lähtee. Pari vuotta, niin ei ole enää yhtään taksikuskia. Eikä pimeitä taksejakaan. Siinähän saavat sitten juopot jonotella asema-aukion ja rautatientorin tolpilla ihan rauhassa. Voi olla ettei taksit häiritse sitä toimintaa vähän ajan päästä enää ollenkaan. Paras, kun menisivät suoraan bussipysäkeille odottamaan aamun ensimmäistä bussia. Yöllähän tämä Euroopan yksi parhaimmista julkisen liikenteen järjestelmistä ei toimi.

Mitenköhän aikovat estää ilkivallan noita kameroita kohtaan? Jos ne rikotaan usein, niin seuraako siitä kokeilun epäonnistuminen? Pöntöt eivät nimittäin ole korkealla. Ei, en yllytä yllytyshulluja mihinkään kokeiluihin tai testauksiin, kunhan vain pohdin.


Ja mikä on noiden kameroiden toleranssi? +3 km tunnissa? Eli saisi ajaa 33 km, mut ei 34 km. Siinä on vanhojen manauaalivaihteisten autojen kuskit ihmeissään. Alhainen nopeus on vaikea hallita. Entä jos pyöräilijä ajaakin ajokaistalla ja polkee näiden hitaasti liikkuvien autojen ohi ylinopeutta? Saako sakot? Ja mikä on mittapiste sille, että ajaa punaista päin? Monta sekuntia keltaisten vaihtumisen jälkeen on liian myöhästä lähteä ylittämään risteystä?

Epäilen, että kameravalvonta tulee vaikuttamaan erittäin paljon omiin ajoreittivalintoihini, ja siihen mistä haen asiakkaani. Vai pitäiskö vetäistä heti kokeilun aluksi törkeesti päin punaisia neljä viisi kertaa, niin pääsisi pakkolomalle näistä hommista?

Eks sä pelkää

Kysymys, jonka kuulee usein öisin: ”Eks sä pelkää?” Yleensä vastaan siihen, ettei tätä työtä voi tehdä, jos pelkää. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että liikenne on vaarallisempaa kuin asiakkaat. Mutta lauantai-iltainen Mellunmäen ampumisvälikohtaus pysäytti miettimään. Ehkä kannattaisi katsella muita hommia?

Vähän aikaa sitten ammuttiin taksin katon läpi. Ja Vantaalla Myyrmäen tolpan jonossa asiakas laukaisi aseensa. Kesällä Turun suunnalla pariskunta ryösti taksin. Munkkiniemessä miesjoukko anasti taksin kesken matkan. Myllypurossa taksi ryöstettiin puukolla uhaten. Tuossa on vain muutama tapahtuma vuoden ajalta mitä tulee muistiin. Ja suuttunut jonottaja, joka löi kollegan posken mustelmille auton avonaisen ikkunan kautta.

Järjestäen joka viikonloppu joku painaa hätänappulaa hankalien asiakkaiden vuoksi. Sitten löytyy vinkujia, jotka valittavat, että miksei takseja ole tarpeeksi yöllä kuskaamaan heitä. Miksiköhän kuskeista on pula? Palkkaus on huono, mutta olisiko asiakkaissakin syytä kuskipulaan. Kannattaa miettiä sitä. Vinkujat ja valittajat voisi itse hypätä ratin taakse, ja kuskata kaltaisensa ja muut aggressiiviset yksilöt, niin jonotkin lyhenisi huomattavasti.

Runkkari

Blogin pitäminen alkoi tästä kommentistani Juden Elämää ratin takana -blogiin. Olin ajanut tuolloin vasta vähän yli vuoden verran. Eli aloittelija vielä.

Eletty elämä on taruakin ihmeellisempää. Viime viikonloppuna lauantain yövuoron lopuksi poimin kyytiin noin viiskymppisen ukkomiehen. Matka suuntautui Siuntioon. Poikkesimme Espoossa huoltoasemalle, josta asiakas kävi hakemassa kahvin, poltteli tupakan ja osti näköjään miestenlehden. Matkan jatkuessa huomasin miehen yrittävän lukea lehteä pimeässä, joten sytytin taakse valot. Vähän aikaa meni ja mies pyysi sammuttamaan valon ja samalla kysyi: "Eihän sua haittaa, jos mä vähän hyväilen itseäni?" Ei saatana, mä ajattelin. "Tota, voisitko sä jättään ton hyväilemisen siihen kunnes sä olet perillä, jooko?" Takaa ei kuulu mitään vastausta. Tausta peilistä ei näy kuin varjo miehen päästä. Ja olkapään yli ei tee mieli pahemmin kurkkia. Silloin tällöin olen kuulevinani hyvin hiljaisia runkkaamisen ääniä. Kirkkonummella poliisi pysäyttää puhallutukseen. Taakse ei konstaapeli näe pimennettyjen ikkunoiden takia. Matkan jatkuttua asiakas taas kysyy:" Eihän tää haittaa sua, jos mä hyväilen itseäni? Jos sä haluat niin sä voit tulla auttamaankin." Ei kyllä tee mieli auttaa. "Olisitko sä ystävällinen ja lopettaisti ton puuhan. Sä voit sotkea paikat. Sä olet nyt mun duunipaikalla. Mitä sä itse tykkäisit siitä, että joku tulis sun työpöydän äärelle ja alkais runkkaamaan siinä. Koita nyt vähän ymmärtää. Ja jos et ymmärrä niin mä voin keskeyttää tän matkan tähän." "En mä sotke, ja kyllä mä ymmärrän". Matka jatkui hiljaisuuden merkeissä, kunnes takaa kuului lyhyt ja hiljainen: "Aah". Ei näköjään ymmärtänyt. Tultiin määränpäähän, ja maksettuaan matkan tipin kera asiakas sanoi:" Anteeksi paljon, mut mä en ole pitkiin aikoihin käynyt ulkona". Ja poistui tiukasti rullattu miestenlehti mukanaan.

Takas Helsinkiin ajaessa mietin, että tässäkin tapauksessa taisin helpoimmin selvitä, kun en keskeyttänyt matkaa, ja en paljon muutenkaan reagoinut takapenkin tapahtumiin. Millaiseksi matka olisikaan muuttunut, jos olisin sen keskeyttänyt ja alkanut meuhkaamaan.

Ja saihan tästä taas yhden "jutun" naurettavakseen. ;-D

(Näin joitakin vuosia sitten. Tänä päivänä nousisi kova haloo.)

Taxi 2

Mitä taksikuski tekee itsenäisyyspäivänä, jollei ole ajossa? No, katsoo tietenkin taksielokuvia. Katsoin Jim Jarmusch:n ohjaaman Night On Earth – elokuvan telkkarista, ja Anttilan alelaarista (3kpl DVD 10 €) noukitun ranskalaisen komedian Taxi 2. Jälkimmäinen oli hauskempi, vaikka molemmista tunnisti paljon alan omia sisäisiä juttuja.

Kannen takana kerrotaan, että Taxi 2 ( valmistunut vuonna 2000) veti Ranskassa elokuvateattereihin katsojia enemmän kuin Titanic. Voi olla, että elokuva on joskus esitetty telkkarissakin, en ole varma siitä.
Luc Besson on tuottanut tuon, ja IMDb:n mukaan viimeisin Taxi 4 on ilmestynyt tänä vuonna.

Ranskalaiselokuvan alku on aivan mieletön. Ralliauto tulee mutkaista vuoristotietä pitkin niin lujaa kuin pääsee. Vähän ajan kuluttua ralliauton taakse ilmestyy toinen auto vilkuttamaan valoja. Rallikuski kysyy kartanlukijalta: ”Onko se Vatanen?” Kartanlukija vastaa: ”Ei. Se on taksi”.

Pari sanasta pitkästä aikaan

Elämän rytmi muuttui, kun tallentava digiboksin tuli hankittua. Aikaisemmin ei tullut katseltua telkkaria, koska vapaaöisin ei kanavilla pyörinyt kuin tekstiuutisia tai chatteja. Vaan annas olla, kun oppi tallentamaan ohjelmia, niin olihan niitä sitten pakko katsoakin. Siinä jäi kirjojen lukemiset ja blogin pitäminen täysin. Todella huono homma.

Nyt olen päässyt lukemisessa entiseen tahtiin, keskimäärin 6 kirjaa kuukaudessa. Kirjoittelua yritän aktivoida seuraavaksi. Helppoa se ei ole. Tämän blogin kirjoittaminen on osoittanut kirjoittamisen vaikeuden, ja sen johdosta arvostukseni oikeita kirjailijoita kohtaan on noussut entisestään.

Kirjailijaksi en aio. Omakustannekirjan kylläkin haluaisin näistä kirjoituksista muistoksi kirjahyllyyni. En usko näiden säilyvän netissä vuosikausia. Tai edes kovalevyllä.

Edelleenkin yritän keskittyä vain siihen mitä näen, koen ja kuulen ajaessani taksia. En aio setviä tätä taksisysteemiä, joka on suuri upottava suo. Asiakkaat on tämän ammatin suola ja mausteet.