Hop hop

- Varo kohta tulee hop hop, varoitteli vieressäni istuva humalainen mies.
- ???
- Ja sen jälkeen pian tulee toinen hop hop.

Töyssy, pomppu, hidaste, nukkuva poliisi, korotettu suojatie, ja nyt sitten hop hop. Ei niin rakkaalla lapsellakin on monta nimeä.

Sienien lailla kaduille ilmestyviä muhkuroita merkitäänkin mitä moninaisin keinoin, tai jätetään merkitsemättä. Milloin merkkinä käytetään ”tissivaroitusmerkkiä” eli virallisemmin kuopasta varoittavaa merkkiä. Toisinaan on huutomerkki-varoitus lisäkilvellä, jossa lukee töyssy tai hidaste. Joissakin paikoissa suositaan tien molemmissa laidoissa lyhyitä tolppia, jotka voivat olla valkoisia tai mustavalkoruutuisia. Jossain paikoin varoitustolpat eivät ole heti kadun reunassa vaan jalkakäytävän ja metsän välissä, josta niitä ei havaitse.

Osassa näitä muhkuroita on valkoisia kolmioita molemmin puolin huomion kiinnittäjänä, osassa ne ovat neliöitä. Tai oli, ennen pois kulumistaan. Suurin osa kuitenkin on ilman mitään merkkiä, ja tulee yllätyksenä.

Rakennustavat vaihtelevat, mutta yksi yhteinen piirre niillä on. Niitä on julmetun paljon omakotialueilla, joihin pääsee vain yhtä tietä jota joutuu palatessa ajamaan takaisin. Läpiajo useimmilla näistä alueista ei ole, joten liikenne pääsääntöisesti koostuu paikallisten asukkaiden liikkumisesta.

Ilmeisesti omakotiasujat ovat kaahareita, koska heidän nopeuksia täytyy töyssyillä rajoittaa. Tämä päätelmä on tehty täysin kärjistysanalyyttisesti omien empiiristen töyssytiheysanalyysien perusteella.

Miksi tälle liikenteen nopeuden rajoitteelle ei saada yhtä yhtenäistä liikennemerkkiä ja standardia sen rakentamiselle? Kysynpä vain.

Kettu ja muita eläimiä

Toissa yönä Konalan teollisuusalueella kaarteen jälkeen näin edessä parinkymmenen metrin päässä ketun kadun toisella reunalla. Ajoin vierelle, eikä kettu lähtenyt karkuun kuten kuvittelin sen tekevän. Siinä se viereisellä kaistalla kaiveli kaivonkannen viereisestä kolosta jotain. Ilmeisesti jonkun linnun raadon se kaivoi esiin, vaan eipä siinä ollut mitään syötävää. Kettu otti ja kälppi takavasemmalle.

Konalan tolpalle kaartaessa viereisellä nurmikolla ruokaili kolme pulskaa jänistä. Harmitti ketun puolesta, että se oli vähän väärässä paikassa. Hoikkuuden ja alavatsan seudun harmaamman karvoituksen sekä laimeamman punertavanruskean turkin värin perusteella oletin sen olevan nuori yksilö. Ehkä se ei vielä ollut oppinut missä sen ruoka liikkuu.

Yhtä lähelle kettua olen päässyt kymmenisen vuotta sitten, kun Pihlajasaaren kävelytien vieressä huomasimme ketun pesästä kurkistavan ketun pennun. Arvelimme emoketun tulleen talvella jäitä pitkin saareen, ja kaivaneen pesän rauhalliseksi luulemaansa paikkaan. Kettutietämykseni on mitätön, vaan ei sentään aivan olematon, kuten joillain kaupunkilaisilla.

Muutama vuosi sitten ajelin Länsiväylää pitkin Espoossa Helsinkiin päin. Kettu juoksi tien yli.
- Mikä se oli? Nuori nainen kysyi takapenkiltä.
- Kettu, vastasin.
- Kettu?!, Nuori mies ihmetteli tietämättömän äänensävyllä.
- Eksä tiedä? Nuori nainen kysyi nähtyään nuoren miehen ilmeen.

Seurasi syvä hiljaisuus, keskustelu tyrehtyi koko loppu matkaksi. Ilmeisesti nuori mies ei tiennyt, millainen eläin kettu on.

Jos tänä päivänä jänikset ja kanit ovat vallanneet pääkaupunkiseudun viheralueet, niin millainen mahtaa olla tilanne kymmenen vuoden päästä kettujen lisäännyttyä? Kettu nimittäin on lisääntynyt tällä seudulla, koska niitä voi nähdä nykyään useammin kuin aikaisempina vuosina. Rottia en ole nähnyt niin usein kuin muutama vuosi sitten. Hiiriä kylläkin vilistää aina milloin missäkin tien yli.

Siilejä on näkynyt aina silloin tällöin. Viime kesänä auto oli täynnä nuoria miehiä, kun tien poikki kipitti siili. ”Aja yli”, huudettiin takapenkiltä. ”Älä aja yli, huusi yksi nuorista miehistä, ja selitti. ”Ajatelkaa, jos toi on urossiili, ja jos tuolla puskassa on naarassiili, ja jos me ajetaan tuon urossiilin yli, niin siltä naarassiililtä jää saamatta.”

Fiksua logiikkaa.

Kanien ja jänisten kasvanutta määrää pohdimme erään asiakkaan kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että kaupunkilaisilta on hävinnyt taito metsästää, ja käsitellä jänis tai kani, kun salametsästys tapauksia ei ole tullut ilmi. Päädyimme myös siihen, että jos lama tulee, niin se hoitelee kaniongelman, kun kaupunkilaiset opettelevat salametsästämään hyvää kani- ja jänispaistia puistoista. Lisäksi he saisivat niiden turkit, joista voisi sitten rahan puutteessa jalostaa kalliita asuja myyntiin.

Lapsen nimi

Kolme vähän yli kaksikymppistä nuorta miestä on matkalla illanviettoon. Heistä yhden nainen on viimeisillään raskaana, ja tulevaa isää pitää juhlia.

- Mikä lapsen nimeksi tulee?
- Elatusapu! Niin tiliotteessa tulee lukemaan seuraavat kaksikymmentä vuotta. Se on vieläpä isompi erä kuin auton osamaksu. Perhana!
- Mähän sanoin, että muista käyttää kondomia!