Listautuminen

Listauduin pörs... ei kun blogilistalle takaisin. Helpottaa elämää joillakin, kuulemma.

Imuovet

Olen saanut ajaa pari vuoroa autoa, jossa on puhaltavat penkit ja imuovet. Isännän sanoin kuvattuna. Puhaltavat penkit tarkoittaa, että etuistuimissa on lämmitys ja jäähdytys. Lisäksi kuskilla on hierova penkki. Etu- ja takaistuimia voi säätää sähköisesti. Ylellistä, kyllä.

Lähiöiden ihmisten ilmeet alkavat loistaa kuin aurinko heidän tajutessa, että istuvat hiukan tavallista ylellisemmässä ”kalliissa” autossa. Takapenkin säätönappuloita napsutellessaan asiakkaat päästelevät riemunkiljahteluja ihan kuin olisivat jossain Linnanmäen huvilaitteessa.

Imuovet ovat sellaiset, että ovi painetaan vain kevyesti kiinni ja ovi sen jälkeen itse imaisee itsensä kiinni, äänettömästi. No eiväthän asiakkaat sellaiseen ole tottuneet. Jos ei kuulu kunnon läimäystä ovea kiinni paiskattaessa, niin se ei ole mennyt kiinni. Silloin ovi avataan uudelleen ja paiskataan äänen kanssa kiinni.

Ja mun pitäisi päällikön mukaan aina sanoa asiakkaalle, että laita ovi hiljaa kiinni, älä paiskaa. Ei onnistu.


Yksi aamuyö olin valistamassa takapenkiltä pois nousevaa asiakasta: ”Älä paiskaa ovea …”, mut eihän se kuullut, vaan paiskasi oven kunnolla pamauttaen kiinni. Etupenkin maksua hoitavalle asiakkaalle jatkoin selittämällä: ”Tässä autossa on imuovet.”
Asiakas kysyi: ”Ai, toimiiko tässä muutkin imulla?” ”Ei. Maksu ei tapahdu imulla”, vastasin. Toiveikas ilme sammui asiakkaan kasvoilta.

Kuka väistää?

Kävin hakemassa omakotialueelta asiakkaan. Ajoin tyypillistä omakotialueen tietä, jolla mahtuu tavallisesti kaksi autoa ajamaan vastaan. Ei jalkakäytäviä. Oma puoli tiestä oli ehjä, mutta toisella puolella oli kaukolämpöputkien takia pitkä kaivanto kaventamassa tietä. Puolessa välissä kaivanto meni tien poikki, ja sille kohtaa oli laitettu teräslevyt jotta autolla tai muulla kulkuvälineellä pääsee yli. Ylityskohta oli sillä puolella jota itse ajoin.

Tulin tien ehjää puolta ylityspaikkaa kohti. Vastakkaisesta suunnasta oli pyöräilijä tulossa samaa ylityspaikkaa kohti. Koska esteet olivat pyöräilijän puolella, niin hänellä oli väistämisvelvollisuus. Ajoin ylityskohdalle, niin eikö se perkeleen pyöräilijäkin ajanut siihen samalla. Ja vilkaisi saatanan vihaisesti mua kohti, kun en väistänyt sitä.

Sanoin asiakkaalle, että pyöräilijän olisi pitänyt väistää. Kerroin perusteluna, että se jonka puolella on esteet väistää, jollei väistämisvelvollisuutta ole erikseen liikennemerkillä osoitettu. Sama väistämisvelvollisuus on katua kaventavan pysäköidyn auton kohdalla. Asiakas sanoi, ettei tiennyt sitä. Ajoi kuulemma paljon pyörällä, ja ajokortinkin oli hankkinut jo 70-luvulla, vaikkei enää ajanutkaan paljon autolla.

Siis ihan totta! Pyöräilijöille pitäisi suunnata kampanja, jossa kerrotaan pyöräilijöiden velvollisuuksista ja kerrataan liikennesääntöjä. Eikä vain aina kerrottaisi pyöräilijöiden oikeuksista.

Säännöt on luotu sitä varten, että liikenne toimisi vaivattomasti. Maaliikenteessä ei toimi vesiliikenteeseen lanseerattu hokema: ”Viisas väistää!” Silloinhan kukaan ei pääsisi yhtään minnekään, kun kaikki olisi viisaita, eikä kukaan menisi ensimmäisenä.

Klassinen esimerkkihän on se, että tasa-arvoiseen risteykseen tulee neljästä suunnasta auto. Jokaisella on väistämisvelvollisuus oikealta tulevaa kohtaan. Kuka menee ensimmäisenä? No tietenkin TAKSI! Taksikuski tietää säännöt, ja purkaa pattitilanteen menemällä ensimmäisenä. ”Viisas tuntee säännöt” olisi parempi hokema niin maalle kuin merelle.

Ulkonäkö

”Mun mielestä kaverit, jotka hakee vain hyvännäköisiä muijia, eivät tule pärjäämään elämässään. Ei muijan tarvii olla hyvännäköinen kunhan se vain on hyvä tyyppi. Ja jos se ulkonäkö nyt alkaa vaivaa mieltä, niin ei muuta kuin pussi päähän ja pornolehti selkään”, tuumaili 23 -vuotias vuosaarelaismies.

Typerä este

Olin lopettelemassa vuoroa Puotilassa tallin edessä, kun auton puhelin soi. Vastasin, ja asiakas halusi auton Tammisaloon. Oli kiire junalle Pasilan asemalle, 20 minuuttia aikaa. Ilmeisesti olin alueen ainoa vapaa taksi, kun se yhdisti niin kauas. Ei kun menoksi. Marjaniemen mutkatie ja Roihuvuori hoitui vauhdikkaasti.

Ja heti kohta olinkin asiakkaan kadulla, jossa autot oli parkkeerattu oikealle puolelle ja vasemmalle jäi avoin kaista. Avoimuus loppui pari taloa ennen oikeaa osoitetta. Auto seisoi siinä mistä mun olisi pitänyt päästä. Huusin avoimesta ikkunasta: ”Väistä! Mulla on kiire asiakkaan kanssa Pasilan asemalle!”

Äijä auton vieressä osoittaa tyhjää tilaa autonsa vieressä, ja sanoo: ”Aja siitä. Kyllä sä mahdut!” Mielestäni se aukko oli liian pieni, mutta kuitenkin käänsin keulan aukkoa kohti saadakseni paremman arvion. Ei mahdu. Jää viisi senttiä kumpaankin reunaan. Edessä ei ole tarpeeksi tilaa taittaa auto toisen auton viereen. Kylki olisi kolhiutunut toisen auton puskuriin. Peruutin. Äijä autonsa vieressä huusi: ”Ammattikuski, eikä osaa ajaa!”

Samassa näin yrmeä ilmeisen asiakkaan loikkivan kiireisesti autolleni. Kääntäessäni pihatien kohdalla autoa tulosuuntaan asiakas ihmettelee: ”On se kumma, kun ihminen tietää tekevänsä väärin niin siitä tulee vihainen ja aggressiivinen.” Ehdimme ajoissa junalle typerästä esteestä huolimatta.

Mannerheimintien asukkaat ry

”Hei kattokaa! Mun mutsi hommas nää töyssyt tänne!” kiljahti parikymppinen nuorimies kavereilleen espoolaisella omakotialueella. Yksi todella vahva ja aikaan saava vaikuttaja voi saada tahtonsa läpi asuinalueellaan. Yleensä kyse on esteistä ja rajoituksista, ei mun takapihalle – asenteesta.

Sahatessani kymmeniä kertoja viikonloppuisin Helsingin vilkkainta tietä,
Mannerheimintietä, edestakaisin on tullut mieleen, että jos Mannerheimintien varrella asuvat ihmiset kokisivat kotiseutu- tai kotikatuhurmoksen ja haluisivat rauhoittaa liikennettä kotikadullaan, niin me muut oltaisiin sen jälkeen lirissä.

30 km/h nopeus, korotetut suojatiet 100 – 300 metrin välein 5,5 kilometrin matkalla. Useammassa kohtaa pienisäteinen liikenneympyrä. Bussipysäkkien kohdilla kaistan kaventavat korokkeet. Henkilöautot odottelisivat kiltisti bussien takana. Kaikki sivukadut olisi katkaistu betoniporsailla tai tolpilla. Kolarin ruuhkauttamalta Mannerheimintieltä ei pääsisi poistumaan, koska mitään kiertoteitä ei olisi.

Katutöiden kohdalla olisi vain yksi kaista käytössä. Montut olisivat auki viikkoja. Kukaan ei tietäisi milloin työmiehet ovat viimeksi käyneet paikalla.

Muualla Helsinkiä tämä on jo todellisuutta.

Mannerheimintien alussa, 1 kilometrin matkalla, on tänä kesänä saatu maistaa vähän samantyylistä meininkiä, hiljaisia nopeuksia, kaistojen kavennuksia, sivukatujen sulkemisia, töyssyjä ja kuoppia.


Mannerheimintien, Kaivokadun ja Simonkadun vilkkaan risteyksen piti olla heinäkuussa viikossa valmis, niin ainakin paikallismedia hehkutti. Mutta se koskikin vain niitä uusia ratikkakiskoja, mikä unohdettiin mainita. Kadut ovat edelleenkin montullaan, eli montuissa löytyy isoa, pientä, keskisuurta, syvää ja matalaa.

Olkaa ihmiset kilttejä, ja kävelkää niiltä ydinkeskustan tolpilta Kampin, Töölöön tai Hakaniemen tolpille, josta teidät on helpompi hakea. Samalla saatte esimakua ekohippien haaveilemasta ”kävelykeskustasta”.

Liikenneympyrä

Viimeisimmän taksikuskihuhun mukaan Helsingin Hartwall – areenan viereen tulee tällainen liikenneympyrä.








Helsingin kaistasuunnittelijat ovat kuuleman mukaan käyneet Englannin Swindonissa sikäläisten kaistasuunnittelijoiden luona opintomatkalla, ja tuoneet tuliaisina kyseisen mallisen liikenneympyrän piirustukset mukanaan.

Helsinki aikoo markkinoida liikenneympyrää nähtävyytenä Swindonin tapaan: http://www.swindonweb.com/index.asp?m=8&s=115&ss=289&t=THE+MAGIC+ROUNDABOUT

Samalla aletaan liikenneympyröissä väistämään oikealta tulevia. Niin kuin Ranskassa tehdään. Kaistasuunnittelijat käväisivät kuulemma toissa vuonna Pariisin Riemukaarella kevätretkellä, jolta tuodut tuliaiset ovat vielä käyttämättä.


Ähäkutti! No ei vaineskaa! Ainakaan vielä. Taidankin seuraavaksi opiskella kaistasuunnittelijaksi, ja toteuttaa tämän yhdistelmän, jos sitä ei siihen mennessä ole jo toteutettu.

On se vaan niin väärin

Kaunis kesäaamu oli aluillaan. Kaupungin kadut olivat autiot. Ketään ei näkynyt missään. Yön viimeiset juhlijat oli saatu kuskattua koteihinsa. Seisoin Kasarmikadulla porttikongin edessä odottamassa lentokentälle menevää ennakkotilausasiakasta. Viereeni pysähtyi valkoinen henkilöauto. Sen sähköikkuna alkoi avautua, joten avasin myös ikkunan. Valkoisen auton ikkunasta tuli näkyviin tikari. Poliisin hihamerkki.

Virkapukuinen poliisi kysyi: ”Mitä sä siinä teet?” ”Odotan asiakasta”, vastasin. ”Etkö sä näe, että sä olet pysäyttänyt suojatielle?” poliisi sanoi. ”Mut se asiakas tulee ihan pian”, selitin. ”Jollet sä heti siirrä sitä autoasi, niin mä annan sulle sakon!” poliisi sanoi. Minähän peruutin auton kymmenen metrin päähän suojatiestä. Ei tullut sakkoa aamuäreältä seuraavan rakennuksen poliisiasemalle matkalla olevalta poliisilta.

Seuraavana iltana ajelin poliisin kaapiauton KJ – 100:n perässä Kaivokadulta Mannerheimintien yli Simonkadulle. Vihreä valo paloi meille. Simonkadun suojatiellä oli punaiset valot jalankulkijoille. Niistä huolimatta kaksi neitokaista oli ylittämässä suojatietä. KJ – 100 pysähtyi suojatien eteen. Toinen neitokainen jäi puoleen väliin suojatietä seisomaan toisen jatkaessa matkaa. Punaiset jalankulkijavalot paloivat edelleen. Jahkailtua aikansa toinenkin neitonen ylitti tien poliisien edestä. Sen jälkeen KJ – 100 jatkoi matkaansa ylös Simonkatua.

Perkele! Eikö niissä poliisiautoissa ole enää mikrofoonia ja kaiuttimia, joiden avulla käskyttää kansalaisia? Olisivat neitokaiset varmasti ottaneet opiksi, jos Simonkadun metelin yli olisi kajahtanut kuuluvasti: ”SEIS! KÄÄNNÖS TAKAISIN ODOTTAMAAN VIHREITÄ VALOJA! TAI MUUTEN TULEE SAKOT!”


Poliisin näkyvyyttä on lisätty huomattavasti Helsingin keskustassa yöaikaan. Seuraavaksi voisivat lisätä kuuluvuutta.

Uuden kyräilyn kartat

Infoa Helsinki-Vantaan taksien uudesta kyräilyalueesta (klikkaamalla saat kuvat isommaksi).












Luuri korvaan

Puhelimissa on nykyään liian paljon kaikenlaisia muita toimintoja, joten peruspuhelutoimintojen tuntemus on alkanut hämärtyä nuoremmalla ikäluokalla.

- Mikä siinä on, että taksikeskus lyö aina luurin korvaan? kysyi ärsyyntynyt nuori mies.
- Miten niin lyö luurin korvaan? kysyin.
- No, aina kun sinne soittaa niin sieltä kuuluu vain TYYT TYYT TYYT, eli ne lyö luurin korvaan.
- Siis, sehän on varattu, jos sieltä kuuluu TYYT TYYT TYYT. Ne on niin varattuja, etteivät ehdi edes vastata kaikkiin puheluihin.
- Eiku ne lyö luurin korvaan!
- Miten ne voi lyödä luurin korvaan, jos ne eivät ehdi edes vastata soittoon silloin kun siellä on ruuhka?
- Eiku ne lyö luurin korvaan! Miksi ne ottavat ne puhelut vastaan, mut ei puhu mitään, ja sit lyövät luurin korvaan?

Tekstiviestitilauksen voi tehdä pääkaupunkiseudulla Helsingin takseihin numeroon 13170 (Kaupunki katuosoite talonnumero rappu), niin ei tule luuria korvaan.

Kuskillekin?

Auto on täynnä polttariporukkaa. Joku kaivaa viskipullon esille, ja se lähtee kierrokselle.
- Kelpaako kuskillekin? pullon tarjoaja sanoo.
- Ai sä haluut et mä puhallan uuden enkan, sanon.

Ettei vain viikko sitten 5,2 promillea puhaltanut vantaalaiskuski olisi joutunut asiakkaidensa juottamaksi. Mitähän takapenkillä tuumattaisiin, jos sanoisi: ”Kyllä kiitos. Saako ottaa molemmille jaloille?”