Hiljainen ”normikeskiviikko”

Vuoro 18 – 4.30. Kirjauduin datalle kello 17. 53 Itä-Helsingissä. Tästä hiljaisen keskiviikon vuorosta tuli yllättäen tämän ammatin vaihtelevuutta hyvin kuvaava tiivistys.

1. Asiakas nousi kyytiin Puotilasta, paikallisesta kuppilasta. Matka oli viereisen lähiön, Itäkeskuksen, kuppilaan. Kysely olinko naimisissa tai seurustelinko. Ehdotteli, että mentäisiin naimaan.


Valitsin väärin, kun en mennyt Itäkeskuksen tolpalle vaan ajoin Herttoniemeen (56) asti. Itiksessä oli paljon autoja, ja koska olen vasta vähän aikaa aloittanut vuorot Idässä, niin en vielä tiedä miten mikin tolppa veti tuohon aikaan.

2. Herttoniemen teollisuusalueelta kyytiin tulee kitara. Ilmoitan keskustassa puhelimitse vastaanottajalle olevani perillä. Laskutus tavarankuljetusalvilla.

3. Käsipysty Hietaniementorin kupeessa. Kaksi miestä nousi kyytiin. Kohde Munkkiniemi. Lähellä Hietaniemen hautausmaata toinen ehdotti, että ajetaan hautausmaan kautta. Toinen esteli. Ajettiin kuitenkin, ja vielä yhdestä portista sisään. Miehet nousivat pimentyneessä illassa taksista ja kävivät katsomassa ”Tyynin” hautaa. ”Tyyni” oli tekemisissä Kekkosen kanssa, ja ”Tyynille” myönnettiin Ellis Island – palkinto. Miehet palasivat kyytiin.

Vähän ennen Munkkiniemeä toinen kysyi, että täälläkö se Risto Jarvan tapaus sattui. Toinen ei ollut varma.
Jarva oli palaamassa taksilla Jäniksen vuosi – elokuvan ensi-illasta. Taksi murskaantui kuorma-auton alle. Jarva ja taksinkuljettaja menehtyivät.

4. Tukholmankadun tolpalla (53) kuittasin kakkosautona ykkösauton hylkäämän lähikuppilan kyydin. Nouto-osoitteeseen joutui kiertämään. Ja tietysti valitsen sellaisen reitin, että viimeisessä käännöksessä oli aikomaani suuntaan kääntyminen kielletty. Käännyn silti, koska siitä ei ollut haittaa kenellekään. Pari viikko sitten samaisessa kohdassa oli
iso rekka jumissa.

Kyytiin tulee keski-ikäinen nainen kahden vastapaistetun ja voimakkaasti tuoksuvan pitsan kanssa. Poikettiin lähellä olevaan Alkoon, koska pitsojen kanssa täytyi kuulemma juoda viiniä. Sellaisen neuvon nainen oli saanut lähikuppilasta. Nainen kävi hakemassa jotain pahvitölkkiin pakattua valkoviiniä, jonka jälkeen matka jatkui Maununnevalle.

Matkalla nainen kertoi miten hän oli vasta vähän aikaa sitten muuttanut Töölööstä tuonne vanhaan taloon asumaan. Talossa asui hän, hänen sisko, 83-vuotias äiti, siskon tytär avomiehen ja kolmen lapsen kanssa, sekä vielä yksi putkiremonttia paossa oleva sisko. Lisäksi oli pari koiraa ja kissa Heikki. Ja joku muukin siellä taisi vielä asua. Elämä oli kuin italialaisessa perheessä.

5. Pari minuuttia vapautumisen jälkeen sain uuden tilauksen Maununnevalta. Haku osoitteen numero oli 6. Talon 8B:n jälkeen laskeskelin, että seuraavat talot täytyy olla kuutosia. Taloissa ei näkynyt mitään numeroa. Jäin kadun varteen odottamaan kuten tilauksessa luki. Huomasin edessä, noin 150 metrin päässä, tummapukeisen miehen viittoilevan. Asiakas olikin siellä.

Manailimme talonumeroiden huonoja merkintöjä. Matkalla keskustaan Grand Kasinolle juttelimme kesä- ja nastarenkaiden rengasäänien kuulumisesta auton sisälle erimerkkisissä autoissa, ja kitkarenkaista takseissa sekä muutenkin liikenteestä.

6. Menin Kämpin tolpalle (4) kahdeksanneksi tukkien toisen kaistan Espasta samalla jutellen puhelimitse Ison ja Ihaillun Päällikköni kanssa, joka oli jononsa vuorottomalla autolla ensimmäisenä ”tulppana”. Kyllästyin, ja siirryin tolpalle jota harvoin ajan.

Hotelli Palacen (2) tolpalla sain tilauksen Sundmans –ravintosta, japanilainen liikemies hotelli Seasideen.

7. Länsisatamassa (90) purki laiva, joten sinne. Aika nopeasti sain kyytiin kaksi naista. Vein firman kustannuksella työntekijät Lauttasaaren kautta Tapiolaan.

8. Ruoholahden taksitolpalla (11) olin syventyneenä Hesarin lukemiseen, kun kuulin terävän vihellyksen. Vieressä olevalta ratikkapysäkiltä mies pyysi kyytiä toisella puolella olevalla ratikkapysäkillä notkuvalle kaverilleen. Kaarroin ratikkapysäkille, ja nostimme tuliaiskaljat takakonttiin. Itä-Vantaalle Rajakylään piti päästä.

Minkä humalaltaan pystyi, niin mies kertoo miten oli käynyt pankinjohtajan juttusilla tämän pörssiromahduksen tiimoilta. Oli rauhoiteltu, ja sanottu ettei kannata panikoida. Juteltiin osakkeista. Taksikuskin arvostus nousi taas, kun mainitsin myös omistavan osakkeita. Mies kertoi voittaneensa kimppalotossa yhdeksänkymmentäluvun jälkipuoliskolla 200 000 mk. Oli hankkinut rivitalo-osakkeen ja sijoittanut loput. Kävelin kuulemma onneni ohi, kun en halunnut antaa puhelinnumeroa ja tavata häntä uudestaan.

9. Pitkä odotus Kontulan tolpalla (68), josta kyytiin istui kaksi ”ammattilaisen” näköistä. Lyhyt kyyti lähelle.

10. Siirryin keskustaan. Olisi kannattanut ajaa Kämpin tolpalle, mutta jäinkin Ympyrätalolle (18). Pitkä odotus. Kyytiin tuli mies, joka oli ollut firman juhlassa, jossa oli juhlittu pitkäaikaisia työntekijöitä, 10-, 20- ja 30 – vuotta talossa olleita. Mies oli itse ollut 10 vuotta samassa talossa.

Kotiin paluussa oli se ikävä puoli, että hän oli tunnin myöhässä. Kotona oli kova kuri. Mies avautui ristiriitaisesta parisuhteestaan. Vaimo oli hyvin kaunis, mutta erittäin mustasukkainen. Vapauduin Konalassa. Ajattelin mennä kahville Lassilan Teboilille, mutta se jäi pelkäksi ajatukseksi. Datalle tuli ilmoitus: ”Lassilan tolpalla (85) asiakas”.

11. Lassilan tolpalla oli kaksi matkalaukku- ja salkkumiestä odottamassa. Hotelli Pasilaan ja Holiday Inn Pasilaan. Juteltiin autoilijavihamielisestä liikennesuunnittelusta Helsingissä. Miehet asuivat muualla päin Suomea.

12.Ei ollut hajuakaan, että tuleeko vielä puolen yön jälkeen joku kaukojuna Pasilan asemalle (30), mutta jäin vantaalaisen taksin taakse kakkoseksi. Datalla olin ykkösenä. Ja taakseni tuli vielä muutama stadin taksi, mitä suuresti ihmettelin. Jotkut odottelivat Ilmalan tolpalla (77) telkkariväen kotiin lähtöä.

”Tilu lilu.” Tuli kyytitarjous Sturenkadulta asti. Tietysti kuittasin. Ravintolan edestä nousi kyytiin mies. Juteltiin alla olevasta autosta, ja takseista. Hän ei kuulemma aikonut aiheuttaa mitään hämminkiä, oli kuulemma huumepoliisi. Aha! Juteltiin hörhöistä tämän ”kuluneen naama” kanssa. Jäi pois keskustassa, meni viihteelle, ei töihin.

13. Marskin tolpalta nousi kyytiin hiljainen nainen, joka meni Kruunuhakaan.

14. Pata ässän yötolpalta nousi kyytiin mies, joka meni aivan lähelle Katajanokalle. Mersussa on kuulemma iso kääntösäde. Ainakin hänen ÖÄYDX2768.906 mersussaan. Nelivetoisessa Volvossa kääntösäde on sama kuin busseissa. Näin ainakin miehen mielestä.

15. Erottajan tolpalta nousi kaksi englantilaista kyytiin, meno hotelli Strandiin. Neuvottelevat seuraavan päivän esityksen sisällöstä. Toisen ei kuulemma pidä alkaa esittelemään liikaa numeroita.

16. Grand Kasinon yötolpalla keski-ikäinen mies saattoi etummaiseen autoon naisen, ja tuli itse seuraavan auton kyytiin. Koko matka Olariin asti meni kuunnellessa piipitystä. Mies keskittyi kiihkeään tekstiviestitykseen näppäinäänet päällä olevalla puhelimella. Voi helvetti! Piip piip piip piip!

17. Olarin tolpalla odotti neljän nuoren aikuisen seurue. Halusivat päästä ravintolaan Tapiolaan. Takapenkillä kaksi sydänvikaista kertoivat toisilleen mitä voivat juoda, ja mitä eivät. Toisella oli rytmihäiriö ja toisella vuoti läppä. Etupenkin maksaja ihmetteli auton nappula paljoutta. Miehensä kuulemma ajoi taksia. Antoi tippiä. Epäilen, että mies oli opettanut sen taidon.

18. Marskin tolpalta nousi kyytiin mies, joka halusi lähelle Korkeavuorenkadulle.

19. Heti vapauduttuani tuli datan kautta tilaus. Piritanaukio. Selitteessä luki Hylkeenpyytäjänkatu – Piritankatu – Piritanaukio. Kävin ensimmäisen kerran tuossa Eiranrannan uudessa osoitteessa. Piritankadun jouduin arpomaan, kun ei edes katukylttiä ollut vielä paikalla. Valitsemani arpa voitti, ja kadun päästä löytyi Piritanaukio. Taloissa vain ei ollut vielä mitään numerointia.

Jostain pimeydestä ilmestyi nuori mies ja nuori nainen. Nainen nousi kyytiin. Ilmoitti osoitteen suomeksi ja numeron englanniksi. Ajetiin radiota kuunnellen Vuosaareen.

Kävi istumassa pari minuuttia Vuosaaren tolpalla. Ehkä jos vaikka olisi tullut henkilökuntatilaus. Ei tullut, joten siirryin keskustaan päin.

20. Kulosaaren sillalla sain tilauksen Herttoniemestä. Typerän myöhään tarjosi, ja typeränä kuittasin. Sillan jälkeen Junatiellä on kahden vastakkaisen pysäkin levyinen kääntöpaikka, jossa tavallisesti käyn kääntymässä kuitattuani näitä ”selän takaisia”, Hertsikan ja Kulosaaren kyytejä.

Osoite oli
Laivalahden puistotie 7. Sekin vielä. Kummallakohan puolella tuo nyt taas oli? Navi näytti, jotta katkaisun tien pohjoispuolella. Ajoin sinne. Löysin sieltä talon numero 9. Jaa, no ehkä se 7 onkin sitten siellä toisella puolella. Kiersin puoli Herttoniemenrantaa ja lähestyin kohdetta toiselta suunnalta. Tien päässä oli pelastustiekyltti Herttoniemenranta 5:een. Mutta missään ei ollut osviittaa siitä perkeleen 7:sta. Yritin oikaista kävelytien kautta takaisin talolle 9, jonka läheltä oletin löytäväni talon 7. Kävelytielle oli viritetty betoniporsas ja portti. Peruuttelin takaisin. En jaksanut lähteä enää kiertämään, ja etsimään. Olkoon. Kuittasin jullikan.

Kuten tuosta linkin takaisesta Igglon ilmoituksesta selviää niin kohteen muut osoitteet ovat Suolakiventie 24 ja Suolakivenraitti 7. Tämä on tyyppiesimerkki tämän päivän suunnittelusta, katu katkaistaan keskeltä ja opasteet taloille ovat huonot. Monessa paikassa ihmiset oppivat kertomaan tilausta tehdessään mitä kautta pitää ajaa, että heidän osoite löytyy. Tiedän! Annoin liian helposti periksi.

Ajoin tyhjänä keskustaan lievästi ärsyyntyneenä omasta typeryydestäni. Olisin säästänyt aikaa ja hermoja, jos olisin jättänyt edellisen kuittaamatta.

21. Lähellä Erottajan tolppaa kuittasin kyydin, Erottajankatu X, henkilökuntaa. Kolme nuorta miestä nousi kyytiin. Varmistin, että olivat henkilökuntaa. Joo ovat. Kallioon. Osoitteen antajaa evästetiin, että et sano muuta kuin sen osoitteen, muuten hänen piti olla hiljaa.

Kauppatorin kohdalla kuului käsky selän takaa: ”Paina huora kaasu pohjaan”. Hiljensin vauhtia. Takapenkillä tyynnyteltiin käskijää. Päävartioaseman kohdalla alkoi kuulua sen verran pahoja haukkumanimiä, että pysäytin auton Halkolaiturin kohdalla ja pomppasin ulos avaamaan takaoven ja käskin ääliön ulostautumaan. Ääliö nousi autosta, ja itse istuin takaisin autoon. Toiset kaksi päättivät myös jäädä pois. Etupenkkiläinen alkoi hiljaisena maksaa. Ääliö tuli sivuikkunan viereen seisomaan. Ehdin nähdä vain munakarvat ennen kuin kääsin katseen takaisin eteenpäin ja painoin kaasua.

Sadan metrin päässä lopetamme maksutapahtuman. Maksaja poistui autosta valittaen kaverinsa olevan ”vähän viihteellä”. Justiinsa! Viihteellä. Tein uukkarin. Ääliö esitteli mulkkuaan tien toisella puolella. En tosin nähnyt sitä nytkään. Oli sen verran pieni. Yleensä mulla ei kilahda näin pikaisesti tällaiset, mut nyt vain jokin kynnys ylittyi. Menin ja otin itseeni ääliön sanomiset, vaikka niin ei pitäisi tehdä. Kyyti oli 9 euroa. Suoraan sanoen vitutti.

22. Erottajan tolpalta nousi kyytiin kolme henkilöä, jotka halusivat Kurvin grillille. Nyt ajoin Hakaniemen kautta, jotta ei tarvitsisi nähdä äskeistä ääliötä. Ei mitään häiriötä. Normaalit kiitokset, illanjatkon toivotukset ja hei heit .

Edellisen kyydin loppumisen ja tämän kyydin alkamisen väli oli korkeintaan viisi minuuttia, ja siinä ajassa keräsin itseni kokoon ja muutuin vittuuntuneesta taksikuskista asiakaspalvelijaksi. Moni tajua millaisen henkisen prosessin siinä saa käydä läpi muutamassa minuutissa. Seuraavalle asiakkaalle ei pidä näyttää edellisen asiakkaan aiheuttamaa paskaa. Pitäisi olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Yleensä se näkyy siinä, ettei kuski pahemmin juttele. Aina se ei onnistu nopeasti, ja silloin mennään kahville tyyntymään.

23. Kurvin grilliltä vapauduttuani sain tilauksen Suvilahdenkadulta. Ajoin osoitteeseen. Sata metriä edempää ilmestyi mies kättään heiluttaen. Ihmettelin, oliko tilaukseen tullut väärän talon numero. Ajoin miehen luo. Takapenkille oli nousemassa kolme miestä.

Aloin kyselemään, että olivatko he tilanneet tämän auton tuohon toiseen osoitteeseen. Viittilöijä selitti vain miten nyt pitäisi kiireisesti päästä ensiapuun, koska yhdeltä mieheltä oli silmäkulma auki. Katsoin haavaa silmäluomessa, josta ei vuotanut edes verta. Loukkaantunut oli sen verran puuduksissa nauttimastaan viinasta, ettei tajunnut mitään.

Ympärille ilmestyi kolme muuta tilattua autoa. Totesin miehille, että joku noista oli heidän tilaus, joten menkää sillä. Viittilöijän mielestä mun olisi pitänyt viedä heidät. Kieltäytymiseni aiheutti sen reaktion, että olisi pitänyt antaa työnantajan numero valittamista varten. Ja että seuraavana päivänä saisin kuulla huutia. Sanoin vain, että katso kupunumero ja selvitä sen avulla. Kääntelin toisten autojen keskeltä itseni pois takaisin oikeaan osoitteeseen, jossa jo asiakas odottelikin.

Osoite oli ”Töölööseen, lähelle Pub 28:aa”. Just. Pub 28 on Kampissa. Sitten keskusteltiin pitkään Eerikinkadun ja Kalevankadun sijainnista ja mikä katu se nyt menikään siitä vierestä. Toiselle puolelle jokea eksyneillä kadut olivat vähän sekaisin.

24. Lapinlahdenkadun tolpalta (25) kaksi miestä kyytiin Tapiolaan Elosalamantielle, joka on Revontulitie poikkitie. Pohditiin mikä on
elosalama, ja miten elosalama ja pallosalama eroavat toisistaan. Toinen mies oli sitä mieltä, että elosalama on pallonmuotoinen salama. Itse taas oletin, että se on salamanvälähdys ilman että kuuluu jyrähdystä tai näkyy pilviä. Melkein olin oikeassa.

25. Palasin Länkkäriä pitkin takaisin. Toisten taksien suunnistaessa Kamppia kohti, valitsin itse kohteeksi Etelä-Helsingin, lähemmin Annankadun. Ruoholahden risteyshässäkässä datalle tuli viesti ”Hotelli Seaside (19) asiakas”. No olihan sen lähellä yksi, joka viittilöi kiivaasti.

Lauttasaareen, Pajalahdenkadulle. Hetkinen, täysin tuttu nimi, mutta missä kohtaa se nyt olikaan. Alkoi naurattaa itsekseni. Täydellinen tiltti sisäisessä navigaattorissani. Oli pakko luntata auton navista.

26. Vapauduttuani iski heti ”daijuun” (kuten Iso ja Ihailtu Päällikköni ilmaisee saatuaan tilauksen datan kautta). Mechelininkatu 1, Marian sairaalan ensiavun ulkopuolella odotteli kolme ihmistä, nainen ja kaksi miestä, joilla kummallakin oli naama ruhjeilla ja silmät turvoksissa. Kaikki tuli kyytiin, mutta heti alkumatkasta alkoi selkkaus miesten välillä. Minne mennään ja kuka maksaa mitäkin. He eivät olleetkaan samaa seuruetta. Mies naisen seurassa heittää yksinäisen miehen pihalle autosta, ja jatkoimme Meilahden sairaalaan.

Yritän kysellä mihin siellä. Vastaus oli epämääräinen yhdistelmä päivystyspoliklinikkaa ja silmäpoliklinikkaa. Epäilin, että ilmeisesti silmäklinikalle pitäisi mennä, mutta mies umpeen muurautuneen silmän kanssa päättikin, että mentäisiin päivystyspoliklinikalle. Pysäytin sen eteen, jolloin nainen salamana hyppäsi ulos ja juoksi ovesta sisään ”kysymään” minne oikein pitäisi mennä. Enpä ehtinyt sanoa, että kysyisi sisäänkäynnin vieressä kopissa olevalta vahtimestarilta. Remontin vuoksi päivystykseen on ”ainakin” puolikilometriä matkaa väriviivaa pitkin.

Odotellessamme mies maksoi kyydin. Nainen palasi, ja sanoi, että silmäklinikalle täytyisi mennä. No sehän oli ihan toisessa rakennuksessa. Lupasin viedä ilman uutta maksua. Silmäklinikan ovessa oli aukioloajat, ja alimmaisena tieto, että yöllä käynti oli korvaklinikan kautta. Ja sen ovi olikin viereisessä sivurakennuksessa. Ei kun sinne. Mies antaa 3 euroa tippiä vaikka estelen.

27. Käsipysty Töölöön kirjaston läheltä. Kaksi miestä halusi päästä Martinlaaksoon. Matkalla toinen ilmoitti, että halusi käydä grillin kautta. Kello oli jo 5.00 aamulla.

En ollut varma oliko Myyrmäen aseman grilli tai Louhelan grilli auki vielä tuohon aikaan, mutta päätetiin käydä katsomassa. Muuten miesten täytyi tyytyä jääkaapin sisältöön, jossa ei kuulemma ollut kuin se valo.

Matkalla keskustelliin miten ei enää ole entisen kaltaisia grillejä, joista saisi oikein kunnollisia höyrytettyjä lihapiirakoita ja nakkeja. Nykyään oli vain ählämsählämeiden pitämiä paikkoja, joissa laitettiin piirakat mikroon, ja parin minuutin päästä kuuluu vain ”pim”, kun piirakkat oli lämpimiä.

Hampurilaispaikat ovat syöneet nakkikiskat täysin pois. Nykynuoriso ei tiedä enää muuta kuin hampurilaiset. Mennään hienoon ruokaravintolaankin ja tilataan hampurilainen.

Toinen mies kertoi miten hän oli yhdessä ruokapaikassa pyytänyt keitettyjä perunoita. Palveleva nuori tyttö oli katsonut vähän aikaan hämillään, ja sanonut ettei heillä ole kuin noita kokoperunoita. Mies oli sitten kysynyt, että eikö ne ole sitten valmistettu keittämällä. Juu oli. No, mies oppi, että jatkossa hän pyytää kokoperunoita eikä keitettyjä perunoita.

Martinlaakson jälkeen vein auton tankin kautta vaihtoon. Raportin mukaan ajoin 28 kyytiä, joista yksi oli se tekemäni jullikka. Yksi kyyti jäi kertomatta, koska en millään ilveellä tahdo muistaa mistä mihin se oli, ja kuka oli kyydissä. Aamuyöllä sen täytyi olla, koska silloin ajoin monta kyytiä peräkkäin merkitsemättä niitä muistiin.

Juoksu 1,51 €/t, 312,4 km, kassa 0 alv 472,9 €, työaika 11,36 t, 40,82 €/t. Siitä sitten 38 % mukainen liksa, niin laskutaitoiset voivat itse laskea mitä tulee tuntiansioksi yötyössä bruttona.