Amazing Race

Sunnuntaina 29.3.2009 klo 21.05 MTV3 esittää Amazing Race -ohjelman Suomen osuuden. Muista nauhoittaa. Ohjelmassa on mukana suomalaisia taksikuskeja.

Sarja on siitä ovela ammattilaisen katsoa, että näkee millaisia taksiautoja ja taksikuskeja on ympäri maailman. Ja millaisissa ympäristöissä he ajelevat.

Ja ärsyttävintä on näiden kilpailijoiden huudot taksikuskeille tyyliin: "GO! GO! GO!" Jos mulle huudettaisiin tohon tyyliin, niin vilkaisisin kyllä olkani yli vähän ihmeissäni ja samalla hiljentäen vauhtia.

En ole joka tuotantokautta katsonut mitä Suomessa on esitetty, mutta muutama vuosi sitten oli kyllä paras kilpailun loppusuora. Ensimmäisenä lopulliseen maalin luokse tulleilla ei ollut rahaa maksaa taksikyytiään. Taksikuski odotti pokkana, vaikka hiukan ärsyyntyneenä, että kilpailijat kerjäsivät ohikulkijoilta kyytimaksun verran kolehtia. Sit kilpailijat juoksi maaliin ja voitti miljoona dollaria. Olisi varmaan lievästi ottanut päähän, jos olisi puuttunut vain 2 dollaria toisen parin painaessa ohi, ja voittoon.

Liikematkailun ihanuus

Asiakas oli matkalla lentokentälle. Juttelumme oli siirtynyt liikematkailuun, ja miten kaikki ihanuus ja hohto oli siitä karissut pois.

Asiakas kertoi: ”Nopein matka mitä olen tehnyt, oli Varsovaan. Aamulla lähdin, perillä oli neuvottelu, ja heti sen jälkeen keskipäivällä koneella takaisin Suomeen. En ehtinyt edes lounasta syödä siellä. Lyhin matka toisessa maassa oli Norjassa. Lensin Osloon, kävelin terminaalista sata metriä neuvotteluun, ja takaisin terminaaliin, yhteensä 200 metriä Norjassa”.

Edellä ajo

Helsinkihän on iso kaupunki, Suomen mittakaavassa. Ja tänne voi eksyä. Mitä tehdä kun huomaa olevansa autollaan hukassa jossain päin Helsinkiä, eikä tiedä missä? Pysäytetään auto. Kävellään kadun kulmaan. Katsotaan kadun nimi katukyltistä ja lähimmän talon numero, ja soitetaan taksi paikalle.

Näin teki eräs perhe, joka oli hukannut itsensä Kallion kaupunginosaan. Tultuani paikalle perheen miespuolinen kuski pyysi mua opastamaan heidät eräälle hotellille. Reittiohje sanallisesti oli yksinkertaisuudessaan ”ajatte kaksi korttelia tonne päin, käännytte vasempaan ja seuraavissa liikennevaloissa taas vasempaan. Sitten ajatte suoraan kunnes hotelli näkyy teidän oikealla puolella”.

Perhe katsoi, etteivät he ota uutta riskiä joutua hukkaan, ja pyysivät ajamaan edellä. Niin ajettiin peräkanaa, ja perhe pääsi onnellisesti perille.

Metsästystä

Takapenkillä istui vanhempi pariskunta. Miehen kanssa keskustelin rusakoista ja kaniineista, joita näkyi hyppelevän vähän siellä sun täällä matkan varrella.

Mies kertoi: ”Yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun itse ajoin tuurauksia silloin tällöin, vähän joka taksitallissa roikkui rusakoita riippumassa. Ne työnsi niihin katajatikun läpi jotta niistä tulisi parempia. Niitä metsästettiin siten, että yksi ajoi ja toinen istui takapenkillä ampuen ilmakiväärillä avonaisesta ikkunasta.”

”Kerran yksi työkaveri kertoi, että oli saanut kyydin Kalastajatorpalta. Jotta pääsi rantatielle, niin täytyi ajaa pientä mutkittelevaa tietä. Hän ajoi sillä pätkällä fasaanin päälle. Ei voinut peruuttaa hakemaan sitä, kun muita autoja tuli perässä. Myöhemmin kahville mentyään tuli hänelle tuttu kuski sanomaan: ”Kiitos fasaanista.” Oli noukkinut fasaanin takakonttiinsa. Fasaanistahan saa hyvän paistin.”

Ei taida enää olla riistankäsittelytaidot samaa tasoa taksimiehillä kuin ennen vanhaan. Nykyään kun on totuttu hakea liha kaupan kylmätiskiltä muovirasiassa suojakaasupakattuna tai pakasteena.

Mulla seisoo

Olin tolpalla ensimmäisenä, kun mies tuli sanomaan, että kaverinsa tarvitsevat taksin. He olivat kulman takana olevassa ravintolassa. Ja olivat kuulemma vain hiukan liikaa kännissä kävelläkseen tolpalle asti. Ihan vaarattomia kavereita, jotka eivät aiheuttaisi mitään ongelmia. Tein työtä, ja ajelin hakemaan kaverit.

Viiskymppisistä miehistä toinen örisi ja mörisi omia juttujaan takapenkillä. Edessä istuva antoi ohjeita mihin ajetaan, ja yritti keskustella. Sain käsityksen, että miehet asuvat samassa osoitteessa keskenään.

Kesken matkan mies takapenkiltä sanoi: ”Mulla alkoi seisoo.” Vähän aikaa mies hiplaili housunsa etumusta. Seuraavaksi kuului: ”Kato, mulla seisoo.” Vilkaisin oikean olkapääni yli, ja näin paljaan miehisen elimen törröttävän pystyssä.

”Kuule, laita se takaisin sinne housuihin”, sanoin. ”Mitä! Et kait sä Reijo näyttänyt sitä! Hyi sun kanssa!” hihkui hämmästyksestä etupenkin mies. Reijo totteli kehotustani kiltisti. Ja matka jatkui niin kuin mitään vilautteluja ei olisi tapahtunutkaan.

Kuvia tien päältä

Jos talviöiset kuvat tolpilta ovat ankeita, niin ei ole edessä oleva tiekään mitenkään kaksinen kuvauskohde, jollei ...

... aja kuoppien kautta...



...ja taiteile valoilla.

Kuvia tolpilta

Otin koeluontoisesti muutaman talvikuvan tolpilta, ja tulos oli aika ankea.


Perjantaina 27.2.2009 yövuoro, ja kuva Jakomäen tolpalta ollessani ensimmäisenä autona.


Tolpalta 40 Pihlajamäessä näkyy ostarin pääty. Tällainen on helsinkiläinen yö, kellertävän ruskea.

Toiset helsinkiläiset valittaa, että täällä on pimeää. Sysipimeetä täällä ei ole. Tai pilkkopimeätä. Onko pimeällä muita sävyjä? Hämärä ei taida oikein kuvata tätä pimeyttä. Jaa-a. Nyt kehitti taksikuski ongelman itselleen. Oli pakko googlettaa pimeä. Sieltä löytyi sana kuvaamaan ... valaistu. Valaistu helsinkiläinen yö taitaa olla oikempi kuvaus kuin mielessäni käynyt ehdotus kellertävän pimeää helsinkiläinen yö... vai kellertävä valaistu yö ... tai jotain sinnepäin.


Tolppa 28 Hollolantiellä, edessä Mäkelänkatu. Parempi odotella valosampia aikoja jotta saa parempia kuvia... tai ainakin valoisampia.


Tolpalta 14 Rautatientorin nurkalta näytti maailma tällaiselta pari kesää sitten.


Tolpalta 6 Senaatintorilla näkee yhden kaupungin kuvatuimmista ellei kuvatuimman kohteen, Tuomiokirkon eli Suurkirkon. Kuva näpsitty jonain kesäpäivänä. Ainoa mikä tuossa häiritsee on tuo lokinpaska auton katolla. Ja näyttää Aleksanterikin mahtuneen kuvaan mukaan.

Jauhesammutin ja auto

Jälleen kerran tuli nähtyä älytöntä ilkivaltaa. Saavuin tilausosoitteeseen pienen kujan pätkän päähän Malmilla. Jäin odottelemaan asiakasta. Vähän matkan päässä edessäni oli kiinteistövälitysfirman mainosteipeillä varustettu auto. Auton takaikkuna oli rikottu, ja molemmat vasemmanpuolen sivuikkunat. Vähän matkan päässä autosta lojui maassa iso jauhesammutin. Asiakas saapui, ja kertoi jo soittaneensa poliisille.