Pysähdyin tolpalle 83 Pohjois-Haagan Thalianaukiolle tässä pari viikkoa sitten. Oli ihan mukavan vilkas viikonloppuyö menossa. Ajattelin, että kokeilen jos saisin tilauksen, ettei tarvitsisi ajaa keskustaan jonosta hakemaan. Katselin ympärille, hiljaista oli.
Etuoikealla huomasin miehen tupakalla pensasaidan vieressä samalla katsoen kohti taksiani. Ajattelin, että toi mahtaa kohta kävellä tänne ja ottaa taksin. Näpyttelin dataa ja vaihtelin radiokanavia ajankulukseni. Vilkuilin aina välillä miehen suuntaan. Orapihlaja-aidan takaa ei näkynyt enää kuin miehen pää, joka tuijotti suuntaani. Puuhailin omiani. Vilkuilin uudestaan etuoikealle. Siellä se oli ja tuijotti.
Jotenkin tuli hölmö olo. Päätin, että taitaa olla paras liikauttaa itseään keskustan suuntaan, kun data ei kerran anna keikkaa lyhyellä odotuksella. Käynnistin auton, ajoin vähän eteenpäin ja käänsin auton vasempaan vilkaisten samalla oikeaan, ettei sieltä tule ketään. Samalla mies kääntyi suuntaani orapihlaja-aidan vieressä, vyö roikkui sivulla ja housut oli auki edestä. Mies työnsi keskivartaloa eteenpäin, jotta näkisin miten hän veti käteen.
Ensi reaktioni oli pään pyöritystä. Ei saatana! Ei voi olla totta! Sitten nauratti. Itsensäpaljastaja vetää käteen aidan takana katsellen taksikuskia. Mutta totta se oli. Niillehän riittää, kun joku näkee. Harmi sen kannalta, että lähdin kesken kaiken pois paikalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommentoinut.:
Lähetä kommentti