Pyörätuolimies

Kurvasin kiinni menneen lähiökuppilan eteen, jossa toinen taksi lastasi jo asiakkaitaan sisään. Pihalla odotti pyörätuolimies ja nainen. Miehen avustin etupenkille ja pyörän nostin takakonttiin, ja nainen meni itse takaistuimelle. Kone käynnissä ja pakki päällä, kaikki valmiina lähtöön, kun mies alkaa kopeloida reisitaskujaan ja kyselemään lompakkonsa perään. Sitä ei löydy, kuten ei löydy takkia eikä reppuakaan vaikka sen kolmatta kertaa katsotaan lattiat, penkit ja takakontti.

Nainen käy koputtamassa baarin ovea, ja minä käyn koputtamassa baarin ovea. Kiinni on ja pysyy. Miehen omaisuus oli ehkä jäänyt sinne. Tässä vaiheessa nainen tekee oman ratkaisunsa poistumalla paikalta kiertäen neljänneksen ostoskeskuksesta ja ilmestyen eräälle nurkalle odottamaan tilaamaansa uutta taksia.

Nainen oli vain yhden illan tuttu, eikä sen vuoksi ollut ilmeisesti halukas selvittämään tilannetta. Joten takiton, puheliton, rahaton, avaimeton ja jo autossa istuva kännissä oleva pyörätuolimies jäi mun ongelmaksi. Taas tarkistettiin auto, etten vain ollut piilottanut miehen tavaroita jonnekin, ja baarin oveakin kävin kolkuttamassa.

Sovittiin, että mies maksaa matkan seuraavana päivänä tilille. Matkalla lainasin puhelinta, jotta hän voi soittaa. Huoltoliikkeen numeroa ei löytynyt numerotiedustelusta. Enkä ihmettele sitä, koska miehen antamat tiedot olivat lievästi sanoen kummallisia. Jälleen olisi pitänyt kääntyä takaisin baarille etsimään tavaroita.

Perillä katsoin kerrostalon ulko-ovesta huoltoliikkeen päivystyksen numeron. Lupasivat miehelle tulevansa 20 minuutissa. Ajattelin, etten niin kauan jää kyllä odottamaan, koska mies kykeni avaamaan koodilla rapun oven ja odottamaan lämpimässä rapussa huoltomiestä. Ehtisin vielä heittämään keikan tai kaksi ennen vuoron loppua. Sovittiin matkan hinta ja vaihdettiin tili- ja muut tiedot.

Siirsin miehen autosta rappuun ja olin lähtemässä pois, kun mies sanoi että voisin yrittää päästä sisälle parvekkeen kautta. Täh?! Katselin toisessa kerroksessa olevaa ulkonevaa parveketta ja ihmettelin miten sinne pääsisin. Se oli väärä parveke. Ihan maan tasalla oli miehen lasitettu parveke, jonka toinen ovi olisi kuulemma auki.

Siirtelin ulkopuolelta parvekkeen laseja ja sain aukon parvekkeella olevan tuolin kohdalle. Nostin tuolin ulkopuolelle, kiipesin sille ja kapusin parvekkeelle. Parvekkeen ovista ulompi oli auki, mutta sisempää ovea ei saanut mitenkään auki. Ja ei kun sama operaatio tuolin ja parvekkeen lasien kanssa, jotta pääsin pois. Jos naapuritaloissa oli joku viiden aikaan aamukahvilla ja katseli ulos ikkunasta, niin mahtoi vähän ihmetellä näkemäänsä. Kävin kertomassa miehelle, että ei auta muuta kuin odottaa oven avaajaa.

Mies kysyi jotain. En ollut varma kuulemastani, ja pyysin sanomaan sen uudestaan. ”Kohta kun sun vuoro on loppu, niin voisitko sä tulla mun viereen nukkumaan?” En, niin avulias ja asiakaspalveluhenkinen en minäkään ole. Huoltomies avainnipun kanssa tulikin siinä samassa, ja pääsin lähtemään. Ja maksun tililleni sain parin päivän päästä.