Kaupunkitaksina en voi kuin vain ihmetellä, että miten maaseudulla on ennen, ja tänäkin päivänä, löydetty tilausosoitteeseen. Luulisi ettei täällä kaupungissa olisi mitään ongelmia, tienristeyksissä on kadunnimet ja taloissa numerot.
Nyrkkisääntönä neuvottiin aikaisemmin, että Helsingissä vasemmalla puolella ovat parilliset ja oikealla puolella parittomat talot. Numerot suurenevat etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Kujalla numerointi alkaa siitä päästä miltä kujalle käännytään ja loppuu siellä umpikujan päässä.
Vaan kun tätä nyrkkisääntöä ei ole taidettu takoa kaista-, katu- ja asemakaavasuunnittelijoiden...vai mitä ne nyt onkaan... päähän. Tulos on sitten sen mukainen.
Suunnittelijoiden ”helmenä” voidaan pitää Vuosaarta. Koko Vuosaaren halki kulkee Kallvikintie (numerointi etelästä pohjoiseen), joka on pitkä tie. Jos haluaa ajaa sen päästä päähän, niin sepä ei onnistukaan. Keskikohdalta Kallvikintie katkeaa ja muuttuu yhtäkkiä Kallahdenraitiksi (numerointi pohjoisesta etelään), jonka loputtua on ajettava pätkä itään päin Leikosaarentietä (numerointi lännestä itään), ja käännyttävä Kaivonkatsojantielle (numerointi pohjoisesta etelään), jonka suorana jatkeena loppuosa Kallvikintietä on.
Kallvikintieltä lähtee länteen päin Lokitie (numerointi idästä länteen) ja samasta risteyksestä itään päin Vuosaarentie (numerointi lännestä itään)
Kallvikintiestä lähtee yksittäisiä teitä, jotka päättyvät tien päässä, kuten Kivisaarentien (numerointi idästä länteen) ja Satamasaarentie (numerointi lännestä itään). Molemmat tiet ovat Kallvikintien itäpuolella, joten ei voi kuin ihmetellä mitä varten ne on numeroitu päinvastaisesti?
Lisäksi uudelta Vuosaaren Aurinkolahden alueelta löytyy talo mikä ei ole tien tai kadun varressa ollenkaan, vaan talon pihalle ajetaan kävelytietä pitkin.
No. Eipä siinä mitään.
Jos löytää kadun niin luulisi, että sitten on helppo katsoa vain talojen numeroista mistä se asiakas haetaan. Vaan taas ovat suunnittelijat keksineet uuden ”arvaa missä” – tehtävän taksikuskeille, palomiehille, ambulanssikuskeille, kuljetusyhtiöiden tavaraläheteille ja sukulaisille. Äkkipysähdys saattaa nimittäin tulla yllättäen keskellä tietä olevien pylväiden tai betoniporsaiden katkaistessa etenemisen. Tätä ei tapahdu yhdessä tai kahdessa paikassa vaan monessa. Kerran kiersin neljäsosa Kauniaista, jotta pääsin pylväiden toisella puolella jatkuvalle tieosuudelle. Ja kyllä sapetti.
Luulisi ettei numerointi ole vaikeeta, vaan on se, jos on lohkottu tai rakennettu monta taloa samalle tontille.
Nyrkkisääntönä neuvottiin aikaisemmin, että Helsingissä vasemmalla puolella ovat parilliset ja oikealla puolella parittomat talot. Numerot suurenevat etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Kujalla numerointi alkaa siitä päästä miltä kujalle käännytään ja loppuu siellä umpikujan päässä.
Vaan kun tätä nyrkkisääntöä ei ole taidettu takoa kaista-, katu- ja asemakaavasuunnittelijoiden...vai mitä ne nyt onkaan... päähän. Tulos on sitten sen mukainen.
Suunnittelijoiden ”helmenä” voidaan pitää Vuosaarta. Koko Vuosaaren halki kulkee Kallvikintie (numerointi etelästä pohjoiseen), joka on pitkä tie. Jos haluaa ajaa sen päästä päähän, niin sepä ei onnistukaan. Keskikohdalta Kallvikintie katkeaa ja muuttuu yhtäkkiä Kallahdenraitiksi (numerointi pohjoisesta etelään), jonka loputtua on ajettava pätkä itään päin Leikosaarentietä (numerointi lännestä itään), ja käännyttävä Kaivonkatsojantielle (numerointi pohjoisesta etelään), jonka suorana jatkeena loppuosa Kallvikintietä on.
Kallvikintieltä lähtee länteen päin Lokitie (numerointi idästä länteen) ja samasta risteyksestä itään päin Vuosaarentie (numerointi lännestä itään)
Kallvikintiestä lähtee yksittäisiä teitä, jotka päättyvät tien päässä, kuten Kivisaarentien (numerointi idästä länteen) ja Satamasaarentie (numerointi lännestä itään). Molemmat tiet ovat Kallvikintien itäpuolella, joten ei voi kuin ihmetellä mitä varten ne on numeroitu päinvastaisesti?
Lisäksi uudelta Vuosaaren Aurinkolahden alueelta löytyy talo mikä ei ole tien tai kadun varressa ollenkaan, vaan talon pihalle ajetaan kävelytietä pitkin.
No. Eipä siinä mitään.
Jos löytää kadun niin luulisi, että sitten on helppo katsoa vain talojen numeroista mistä se asiakas haetaan. Vaan taas ovat suunnittelijat keksineet uuden ”arvaa missä” – tehtävän taksikuskeille, palomiehille, ambulanssikuskeille, kuljetusyhtiöiden tavaraläheteille ja sukulaisille. Äkkipysähdys saattaa nimittäin tulla yllättäen keskellä tietä olevien pylväiden tai betoniporsaiden katkaistessa etenemisen. Tätä ei tapahdu yhdessä tai kahdessa paikassa vaan monessa. Kerran kiersin neljäsosa Kauniaista, jotta pääsin pylväiden toisella puolella jatkuvalle tieosuudelle. Ja kyllä sapetti.
Luulisi ettei numerointi ole vaikeeta, vaan on se, jos on lohkottu tai rakennettu monta taloa samalle tontille.
Kerran sain Konalassa tilauksen: ”osoite 4” (Yrityksen nimi). Menin paikalle. Löysin talon jossa oli raput 4a ja 4b. Odottelin aikani talon edustalla, eikä ketään näyttänyt tulevan. Tutkin tilausta uudestaan kiinnittäen paremmin huomiota yhtiön nimeen. Ajoin talon ohi 6:n luo löytämättä merkkiäkään yhtiöstä. Tein u-käännöksen ajaen talon (4a, 4b) ohi ja huomasin pienen kuusikon läpimenevän hiekkatien reunassa vanerikyltin, jossa luki yhtiön nimi. Taloa ei näkynyt tielle. Sieltä hiekkatien päästä se 4 löytyi. Ja asiakas.
Täydennysrakentaminen tuo omat ”arvaa missä” – pähkinät. Paloheinässä on eräässä osoitteessa talot numeroitu 8a, 8, 8b. Toisinaan ei lohkotun tontin kaikki talot näy kadulle. Silloin pitää tavata postilaatikkojen 2 – 3 cm korkuisista numeroista, että kapean pihatien päässä on b ja c talot.
Paras tapa numeroida talo on numeroitu kuutiolamppu, jonka sisällä PALAA valo. Niin ja tietysti, jos talo sijaitsee pitkän pihatien päässä, siten ettei taloa tai numeroa näe tielle, niin pihatien alussa täytyy olla kyltti, jossa on talon yksilöity osoite.
Vesisateisena synkkänä syysyönä on vaikea erottaa hopeisen postilaatikon kyljestä mustat numero tai talon päätyyn vasaroitu messingin värinen numero. Se on ihan turha alkaa omakotitalon omistajan vittuilemaan taksiin istumisen jälkeen: ”Etkö löytänyt, kun ajoit ohi!” Vika ei ole meissä vaan huonoissa merkinnöissä.
Ja köynnöskasvit kannattaa raivata numeron ympäriltä pois. Vartiokylässä useamman rivitalon yhtiön numerolamppu on köynnöskasvien peitossa niin, ettei sitä näe kuin vasta tehtyä u-käännöksen kadun päässä, jolloin sen huomaa pilkistävän köynnöksen keskeltä. Numeron näkee vasta kun ajaa pihatietä vähän matkaa katsomaan mikä numero siinä on.
Eivät ”arvaa missä” – pähkinät tähän lopu. Suuret taloyhtiöt ovat haasteellisia.
Täydennysrakentaminen tuo omat ”arvaa missä” – pähkinät. Paloheinässä on eräässä osoitteessa talot numeroitu 8a, 8, 8b. Toisinaan ei lohkotun tontin kaikki talot näy kadulle. Silloin pitää tavata postilaatikkojen 2 – 3 cm korkuisista numeroista, että kapean pihatien päässä on b ja c talot.
Paras tapa numeroida talo on numeroitu kuutiolamppu, jonka sisällä PALAA valo. Niin ja tietysti, jos talo sijaitsee pitkän pihatien päässä, siten ettei taloa tai numeroa näe tielle, niin pihatien alussa täytyy olla kyltti, jossa on talon yksilöity osoite.
Vesisateisena synkkänä syysyönä on vaikea erottaa hopeisen postilaatikon kyljestä mustat numero tai talon päätyyn vasaroitu messingin värinen numero. Se on ihan turha alkaa omakotitalon omistajan vittuilemaan taksiin istumisen jälkeen: ”Etkö löytänyt, kun ajoit ohi!” Vika ei ole meissä vaan huonoissa merkinnöissä.
Ja köynnöskasvit kannattaa raivata numeron ympäriltä pois. Vartiokylässä useamman rivitalon yhtiön numerolamppu on köynnöskasvien peitossa niin, ettei sitä näe kuin vasta tehtyä u-käännöksen kadun päässä, jolloin sen huomaa pilkistävän köynnöksen keskeltä. Numeron näkee vasta kun ajaa pihatietä vähän matkaa katsomaan mikä numero siinä on.
Eivät ”arvaa missä” – pähkinät tähän lopu. Suuret taloyhtiöt ovat haasteellisia.
Nouto-osoitteeksi oli ilmoitettu tilauksessa Siilitie 11 b, siinä sitä oli taksikuskille ihmettelemistä. Onko se talo 11b:n joku porras vai talon 11a b-porras.
Jakomäentie 6 on kanssa kiva osoite. Taloja on 9 (6a, 6b, 6c, 6d, 6e, 6f, 6g, 6h, 6i), joissa on monta porrasta. Luulisi, että näihin kaikkiin taloihin ajettaisiin Jakomäentien kautta. Niin ajettiinkin ennen suurremonttia. Remontin yhteydessä pihapiirit pistettiin uuteen uskoon ja keskelle aluetta sijoitetuilla porteilla estettiin alueen läpiajo. Taloihin 6a, 6b, 6c ajetaan Jakomäentien kautta, ja ehkä 6d:n. Varmana tietona muistan, että taloon 6g ajetaan toiselta puolelta Jakomäkeä Somerikkotien ja Kankareentien kautta. Jos tilaus tulee 6e, 6f, 6h ja 6i taloon, niin joudun ensin ajamaan Jakomäentie 6 kohdan parkkipaikalle katsomaan opastaulusta minkä kautta näihin taloihin ajetaan, ja sitten hyvässä lykyssä kierrän toiselle puolen Jakomäkeä päästäkseni haluamaan taloon.
Ei pitäisi valittaa. Japanilaiset osoitteet ne vasta ihmeellisiä ovat.
3 kommentoinut.:
Tuo japanilainen systeemi on kyllä nerokas. Kaupunki, kaupunginosa, sitten korttelin numero ja seuraavana talon numero korttelissa. Perään sitten tarvittaessa asunnon numero talossa. Toimisi niin hyvin täälläkin; Helsinki, Kallio, kortteli 17, talo 3, asunto 7A. Eikö oliskin kivaa ;-)
Sen nerokkuutta kannattaisi kysyä japanilaiselta taksikuskilta. Epäilen, että helsinkiläinen suunnittelija osaisi pistää sekaisin tuonkin systeemin. :)
Meillähän on jo siirrytty kaupungeissa navigaattorin mukaisen numerointiin, joka vielä sotkee lisää. Toisin sanoen talot ja asukkaat eivät ole tärkein numeroitava , vaan tietty kohta kartalla. Täten saman talon asukkaat voivat saada useita eri osoitteita jos taloyhtiön talot sivuavat useampaa katua. Osoite määräytyy lähimman kadun mukaan ja talon toinen pää on esim. toisen kadun osoitteiden mukaan numeroitu ja toinen pää eri nimisen kadun mukaan. Järjestelmä on ehkä hyvä, mutta asiaa sekoittaa kun uudet talot saavat ko. numerot ja vanhat käyttävät edelleen vanhaa järjestelmää.
Lähetä kommentti