Otin Myyrmäen tolpalta kyytiin styroksista ruokalaatikkoa kantavan miehen. Oli matkalla kotiinsa toiselle puolen Hämeenlinnantietä käytyään rentoutumassa muutamalla kaljalla vapaailtanaan. Matkan aikana mies esitteli itsensä ja kertoi olevansa kollega, vanukki (vandaali, savipyörä eli vantaalainen taksikuski). Juteltiin niitä näitä.
Perillä mies nousi autosta kannatellen nakkiperuna-laatikkoaan molemmin käsin. Ollessaan aikeissaan suljettua auton oven, miehen farkut valahtivat polviin. Alushousut sentään jäivät paikalleen. Hymyilytti hervottomasti. Mies nosti nakkiperuna-laatikkonsa auton katolle, ja alkoi nostaa housujaan tuumaten samalla: ”Oon laihtunut rajusti, seitsemän kiloa kahden viikon aikana. Nyt ei housutkaan pysy enää jalassa. Tästä et sit kerro toisille.”
”En, en!” vakuuttelin. Tästä on nyt sen verran aikaa, että vanukkikuskin nimi on jo unohtunut, joten tämänkin pienen episodin voi kirjata muistiin.
0 kommentoinut.:
Lähetä kommentti