Kuvia tien päältä, osa 2

Kuvasarja Kuvia tien päältä, vuorossa osa 2.

Lauttasaaren sillalta näkyy Salmisaaren uudet toimistorakennukset lähellä Länsiväylän siltaa.

Lauttasaarentien loppupäässä olevan mäen päältä näkyy Lauttasaaren vesitorni ilta-auringossa.

Mannerheimintien ja Eino Leinon kadun kulma.



Mannerheimintiellä kolmessa eri kohdassa, Tilkan mäessä, Kuusitien jälkeen ja Honkatien tuntumassa ajamassa kohti keskustaa. Edellä mainittujen puuteiden lisäksi läheltä on Jalavatie, Pihlajatie, Lehtikuusentie ja Mäntytie. Miksiköhän yhden (honka = mänty) puun mukaan on nimetty kaksi katua?

Kalliossa vasemmalla alkaa Kirstinkatu ja Castreninkatu kaartaa oikealle.

Huopalahdentie, jolle autot ovat kääntymässä Turun moottoritien loputtua oikealla. Edessä Munkkiniemi takana Munkkivuori ja vieressä vasemmalla Niemenmäki.

Paciuksenkaari Pikku Huopalahdessa.
Paciuksenkuja Pikku Huopalahdessa. Ja Paciushan, syntyjään saksalainen, sävelsi Maamme laulun, Suomen kansallislaulun.

Pitkä taksimatka

”Pisin taksimatka minkä mä olen tehnyt, oli kun lähdettiin Helsingistä ja mentiin lautalla yli Tukholmaan”, aloitti kertomuksensa kyytiin istahtanut energinen eläkeläismies, ”josta ajettiin Örebron kautta Osloon. Sieltä me ajettiin Lillehammeriin. Tämä oli siis vuotta ennen kuin siellä oli olympialaiset. Lillehammerista me ajettiin Trondheimiin, ja sieltä tultiin Sundsvallin kautta takaisin Tukholmaan ja lautalla yli.” Olin pelkkänä korvana vuolaan puhetulvan täyttäessä auton.

”Kuka tuollaisen matkan maksoi?” ehdin kysyä puhetulvan välissä olleen millisekunnin tauon aikana.
”Valtio maksoi”, sanoi mies ja jatkoi, ”ensin oli tarkoitus lentää paikasta toiseen, mutta sitten keksittiin että otetaan taksi ja ajetaan sillä paikasta toiseen. Se maksaisi ihan saman verran kuin lentäminen paikasta toiseen. Meillä oli 8+1 tilataksi. Tämä oli niitä matkoja, kun voitiin sanoa töissä toisille: ”Olipa mukava reissu, kunpa olisitte voineet olla mukana”. Ja toiset sanoivat siihen sitten: ”Olisipa voitu olla mukana, olisi varmaan ollut mukavaa”. Miehen kertoessa lisää yksityiskohtia odottelin itse valojen vaihtumista ja katselin valmiiksi reittiä tietyömaan ohitse.

”Reissu kesti pari viikkoa. Perhe tuli siitä kateelliseksi. Piti sitten tehdä heidän kanssa maailman ympäri matka. Lennettiin ensin Pekingiin, ja sieltä Singaporeen. Seuraavaksi mentiin Uuteen-Seelantiin, jossa oltiin talvi. Meillä täällä oli talvi vasta alkamassa, kun siellä vastaavasti oli kevätkesä. Eli oltiin siellä paikallinen kesä. Sieltä jatkettiin lentokoneella Havaijille, jossa tehtiin vain pysähdys matkalla Los Angelesiin. Sieltä mentiin rannikkoa ylös Kanadan puolelle, ja tultiin Kanadan halki toiselle puolelle mannerta. Siinä vaiheessa lapset sanoivat, menkää kotia, me ollaan nähty teitä nyt tarpeeksi, ja kuultu riittävästi isän huonoa englantia.”

Kerrottuaan lisää lapsistaan mies jatkoi: ”Kävin juuri tapaamassa tuolla matkalla tapaamaamme amerikkalaispariskuntaa, jotka olivat käymässä 5 tuntia Suomessa, Itämerenristeilyllä. He opettivat, ettei pidä kerätä liikaa elämyksiä eikä tavaraa. Molemmista tulee ähky. Tärkeintä on luoda lukuisia hyviä ihmissuhteita ja pitää niistä huolta.”

Tämä taksimatka oli vain kolmen kilometrin pituinen, mutta senkin aikana ehti tehdä kierroksen Skandinaviassa ja matkustaa maailman ympäri, kun oli kunnon moottoriturpa kyydissä.

Kirkon miehet

Sain laivaterminaalista kyytiin kaksi tatuoinneilla itsensä koristanutta 20 -30 -vuotiasta kaljupäätä, kännissä kuin apinat. Sanoivat olevansa kirkon miehiä, aina silmät ristissä. Uskoin sen.

Kuvia tolpilta, osa 2

Jatkosarja liikkumattomien kuvien sarjassa Kuvia tolpilta esitämme nyt 2. osan.





Tolppa 20 Karhupuisto. Tolppa on Fleminginkadulla, eli Flemarilla, Kallion kirjaston vieressä. Paalupaikalta keulan editse voi nähdä ratikan, eli sporan, kääntyvän Porthaninkadulta Viidennelle linjalle.

Oikealla puolella autoa olisi Karjupuisto karhupatsaineen, mutta sinne ei liimaperseperspektiivistä näe kuvata korkean kiviaidan takia.





Tolppa 92 Toivonkatu. Olympiastadion on etuvasemmalla. Vieressä on Kisahallin putka. Ja aina tapahtumien aikana tolpan autojono ulottuu Kisahallin kulman taakse Mannerheimintien puoleiselle jalkakäytävälle.

Liikennesuunnittelu ei ole ottanut tällaista usein toistuvaa hetkellistä kysyntäpiikkiä huomioon järjestämällä meille paremman paikan odottaa. Me taas ei haluta odottaa Mannerheimintien bussikaistalla tukkien sen. Ainoa harmi on se, että stadikan suunnasta tulevat jalankulkijat vittuilee.





Tolppa 67 Munkkivuori, 60-lukulaisen ostoskeskuksen parkkipaikan vieressä. Auton oikealla puolella on hyvä kepin heitto paikka, ymmärtääkseni.

Tolppa 18 Ympyrätalo. Vasemmalla on Säästöpankinrannan taloja. Peilistä näkyy Hakaniemen kauppahalli.

Silminnäkijänä

Kävin antamassa todistajanlausunnon näkemästäni pahoinpitelystä. Tekijät oli saatu kiinni, kolme eri taksikuskia todisti tapahtunutta, vain uhri oli kateissa. Poliisi tutkii tapahtunutta, joten ei siitä sen enempää.

Missään ei taida olla tilastoa miten paljon taksinkuljettajat ovat työnsä puolesta silminnäkijätodistajia erilaisissa poliisin tutkittavaksi menevissä jutuissa.

Ihmiset tietää, että me nähdään ja koetaan kaikenlaista. Mutta kenelläkään ei taida olla käsitystä siitä mitä me oikeasti nähdään, tai mitä joudutaan kokemaan tässä työssä, ja kuinka paljon.

Montako kadonnutta on meidän avulla löytynyt? Miten monesti me ollaan silminnäkijöinä pahoinpitelytapauksissa? Yleensä tapahtumien kulun selvittelyissä tulee esille, että jotkut meistä ovat tietämättään kuljettaneet tappajia tai murhaajia. Kuinka usein? Kuinka usein me ollaan ensimmäisenä liikenneonnettomuuspaikalla? Tai palopaikalla? Tai sairauskohtauksen saaneen apuna?

Entä kuinka usein me itse joudutaan väkivallan kohteeksi? Tai osalliseksi liikenneonnettomuuksissa? Mikä on meidän todennäköisyys joutua liikenneonnettomuuteen ajettuihin kilometreihin verrattuna? Onko se useammin vai harvemmin kuin keskivertoautoilijan? Monestiko meiltä ryöstetään rahat tai varastetaan laitteita tai koko auto? Tai autoista potkitaan kyljet sisään?

Ja koska mitalilla on toinen puoli, niin vastaavasti voi kysyä minkä verran taksikuljettajat itse käyttäytyvät hankalasti ja joutuvat sen takia poliisin kanssa tekemisiin? Tai sakotetaanko meitä vähemmän kuin muita? Moni luulee, ettei meitä sakoteta ylinopeudesta ollenkaan.

Kun alkaa ihmettelee, niin monenlaisia kysymyksiä putkahtelee mieleen.

Kuvia heinäkuun ekalta viikonlopulta

Ei mitään uutta asiakasrintamalta. Muistin taas ottaa kameran mukaan.

Oli synkkä ja sateinen yö istuessani vettyneen tuulilasin takana ihaillen öisiä värejä pisaroiden läpi.

Aamuauringon kajossa Kampin keskuksen kellon näyttäessä 5:19 Urho Kekkosen kadulla raitiovaunukiskojen kimaltaessa kaksi taksia kohtasi.


Hetki Ruoholahdenkadun ja Lapinlahdenkadun risteyksessä aikaisin sunnuntaiaamuna kaupungin tyhjennyttyä illanjuhlijoista ennen aikaisen madon nappaavia aamuvirkkuja.

Porkkalankadun sillalla 5:19 sunnuntaiaamuna.

Kulkurin uni, eli Tapio Rautavaaran muistomerkki Oulunkylässä tolpan 36 vieressä iltahämärässä.


Hiljaisen näköistä on lauantaisena kesäiltana Pitkällä sillalla Kallion kirkkon kurottautuessa taustalla kohti taivasta. Nuolikin osoittaa, että ajamalla suoraan pääsee kirkon kautta taivaaseen. Tein kuitenkin pienen mutkan torin kulmalla.

Kirkkonummella oli yöllä tosi pimeää rautatieaseman taksitolpalla. Kuvaa on "säädetty", jotta jotain edes näkyisi.

Mikonkadulla valojen vaihtumista odotellessa tamperelaisen nyssen paikallinen versio, eli dösä, pyyhältää ohi. Vasemmalla Ateneum, "Makkaratalo", Sokos ja rautatieaseman huputettu kellotorni.
Länsiväylän sillalla palaamassa kovaa vauhtia Espoosta pois. Salmisaaren B-voimalaitoksen piippu ja entisen hiilikasan paikalle rakennettuja toimistorakennuksia oikealla.

Sunnuntaiaamuna 5.23 Kaisaniemen puiston suihkulähde.

Vasemmalla rautatieasema huputettuine kellotorneineen ja oikealla "Makkaratalo". Etualalla nupukiviperkeleitä.

Keskiyöllä tummien sadepilvien alla yksinäinen valkoinen auto, taksi, seisoi liikennevaloissa Hakaniemen torin laidalla. Ja minä istuin tolpalla 16 saman taivaan alla yksin mustassa autossani.

Helsingin suomenkielisen työväenopiston vaaleanpunaisen talon valkoinen seinäkoriste ja pari ikkunaa. Ei ollut keikkaa, ei. Siksi oli aikaa zoomata seinäkoristeita.
Itäkeskuksessa Itäväylän vieressä aamuyön auringossa Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris. Pätevä monivivahteinen suomalainen nimi. Onneksi eivät valinneet mitään Eye tai Oculus.

Lyhyt kilometri

Onko Vantaalla Suomen lyhyin kilometri?


Kuva on otettu Minkkitieltä Korsosta Kulomäentien suuntaan Nesteen huoltoaseman tienoilta.


Vasemmassa kyltissä, joka on Kulomäentiellä, ilmoitetaan Tuusulaan olevan 10 km. Kun taas...


... oikeanpuoleisessa kyltissä, Minkkitien ja liittymätien kulmassa ilmoitetaan Tuusulan olevan 11 km päässä. Fyysisesti kylttien väli on arviolta noin 20 - 30 metriä.

Täytyisi joku aamuyö liikenteen ollessa olematon juosta kyltiltä kyltille 42 kertaa, niin olisi elämäni ensimmäinen maratooni juostu, Korson maratooni.