Radioaaltojen oikut

Keskustelin puhelimessa tutun kuskin kanssa niitä näitä. Samalla naputtelin ruututiedusteluja. Höpisin numeroita ja tx -kuittausta jutustelun sekaan.
- 044, 046, 042, 040, 036, tx.
- Mulla oli kerran datassa jotain vikaa. Aina kun mä tökkäsin tx, niin lähelle parkkeeratun maasturin hälytin reagoi. Se hälytti pari kertaa kovaa, ja hiljeni sitten. Kun joku jalankulkija meni ohi, niin mä äkkiä näpyttelin tolppanumeroita ja painoin tx.

- Ja ne säikähti?
- Joo kyl ne vähän hätkähti. Mut ku ei ollut muutakaan tekemistä. Oli aika hiljainen ilta.

Lumi

Lumesta on riittänyt juttua viime aikoina. Olin viikko sitten töissä, kun lumimyräkkä lauantai-iltana iski pääkaupunkiseudulle. Aluksi oli mukava ajaa, mutta yli kymmenen tunnin jälkeen se ei enää ollut kivaa. Helsingin aurauskalustoa ei pahemmin näkynyt tuona yönä. Keskustan pääväylää Mannerheimintietä ei aurattu koko yönä.



Niin kuin ei paljon muuallakaan aurailtu. Puolenyön jälkeen alkoi tulla taksien työntöavunpyyntöjä. Porukka jäi autoillaan kiinni auraamattomille pihoille, kujille ja teille. Laskin klo 3.00 – 6.00 välillä 20 taksin kaipailevan työntöapua hankeen juuttumisen seurauksena. Ja sitä ennen jo kymmenet taksit oli pyytänyt apua. Itse vältyin kiinnijäämiseltä.






Nyt, viikko tuon jälkeen, lunta on ehditty jo aurata kasoihin ja osa kuljettaa jo mereenkin. Mutta jotenkin tuntuu, ettei näillä auramiehillä ole oikein ajatusta mukana noissa hommissaan. Monessa risteyksessä on kadun kulmiin kasattu näkyvyyttä estävät kasat. Tai ei osata kilvistä lukea, että paikalla on taksiasema. Vilkkaalle Mikonkadun yötolpalle oli kasattu tällaiset keot.