Monen mutkan kautta

Haava

2010-04-20T05:49:00.000+03:00

Marskin tolpalta kyytiin nousi kaksi naista. Kunnollisen kokovartalopuudutuksen itselleen hommannut nainen ja lievemmin humaltunut nainen kinastelivat matkan aikana kumman luo menevät. Käytiin kääntymässä humalaisemman naisen talon pihassa. Eivät jääneet sinne. Jatkoimme Pohjois-Helsinkiin.

Perillä lievemmin humaltunut nainen joutui maksajaksi, vaikka humalaisempi nainen oli luvannut maksaa. Naisen kaivaessa pankkikorttia esiin humalaisempi nainen kömpi autosta ulos. Hoiperteli muutamia askelia ja kaatui pitkin pituuttaan maahan. Maksajanainen sanoi närkästyneenä: ”Ja ton kanssa mä olen kihloissa. Aina sama juttu, se lupaa maksaa, mutta mä joudun sit kuitenkin maksajaksi.”

Maksun suorituksen jälkeen vilkaisin humalaisemman naisen istumalle paikalle, tarkastaakseni ettei sinne ole jäänyt mitään, näin kumimatolla kolme tuoretta tummanpunaista veripisaraa. En ollut huomannut humalaisemmassa naisessa mitään loukkaantumisen merkkejä. Kehotin maksajanaista tarkistaa humalaisemman naisen. Jossakin täytyi olla haava, koska hän vuoti verta.

Maksajanainen meni avustamaan kaverinsa ylös maasta ja he lähtivät kävelemään rivitaloa kohti. Auton valot osuivat naisiin. Huomasin humalaisemman naisen nilkassa tummanpunaisen sukan. Nousin autosta ja kehotin maksajanaista katsomaan toisen naisen nilkkaa.

Nainen nosti ehjän farkun lahkeen ylös. Pohkeessa oli vajaa 20 cm pitkä ja pari kolme senttiä leveä ja syvä haava. Kysymykseen, missä sä olet tuon loukannut, ei kokovartalopuudutettu nainen osannut sanoa mitään. Eikä hän oikein tuntunut tajuavankaan koko haavaa vaikka näki sen jalassaan. Ihmettelimme toisen naisen kanssa miten voi saada tuollaisen haavan jalkaa lahkeen alle.

Maksajanainen soitti ensin tuttavalleen, joka tuli pihalle auttamaan. Seuraavaksi hän soitti hätäkeskukseen ja pyysi ambulanssin paikalle. Hätäkeskuksesta annettiin ohjeeksi, että haava tuli peittää pyyhkeellä ja haavoittuneen naisen täytyi käydä pitkäkseen.

Helpommin sanottu kuin toteutettu. Lähtiessäni kokovartalopuudutettu nainen jäi toisten naisten kanssa seisten tupakkaa poltellen odottamaan ambulanssia.

Hampaat katki

2010-04-16T05:15:00.000+03:00

Sain tilauksen aamuyöstä uuden Haartmanin sairaalan päivystyksestä. Perillä odotti kaksi nuorta miestä. Toinen hyppäsi kyytiin toisen jäädessä odottamaan omaa taksiaan. Virittelin keskustelua.

- Oletko sä loukannut itsesi jotenkin?

- En. Mä olin kaverin mukana. Siltä lyötiin hampaat katki.

- Eikä? Missä?

- Me oltiin tuolla Rautatieasemalla. Me juteltiin siinä, kun meidän ympärille tuli paljon tollasia 15 - 16-vuotiaita. Ne ei tykännyt kun me puhuttiin ruotsia. Ne kävi päälle sen takia. Mun kaverilta lyötiin hampaat katki.

- Molemmat etuhampaat?

- Joo.

- Aika paha, ja vaan sen takia, että te puhuitte ruotsia.

- Joo. Niitä oli niin monta, ettei me voitu tapella niitä vastaan. Yritettiin vain päästä pois. Löydettiin sit poliisi, ja kerrottiin niille mitä oli tapahtunut. Ne ottivat meidät kyytiin ja lähti viemään meitä sairaalaan. Siinä matkan varrella me nähtiin se porukka. Poliisit pysäytti ja pidätti ne lyöjät, ja veivät putkaan. Toivottavasti mun kaveri saa jotain korvausta niiltä lyöjiltä. Se on kauhean kallista laittaa uudet hampaat.

Valta

2010-04-12T05:00:00.000+03:00

Alppilasta autoon istahti tummapintainen nainen, joka halusi keskustan yökerhoon. Housuasuun pukeutunut nainen alkoi puhella englanniksi.

- Mun kotimaassa mä en voisi liikkua tällaisissa vaatteissa ollenkaan. Mua pidettäisiin miehenä. Ja siitä eivät miehet siellä tykkää ollenkaan. Naisten täytyy käyttää hametta. Mun kotimaassa, jos nainen on sinkku ja tienaa yhtä paljon kuin miehet niin sitä verotetaan samalla lailla kuin miehiä. Miehet joutuvat maksamaan veroa, mutta niiden vaimojen ei tarvitse maksaa ollenkaan veroa. Lain mukaan yli neljäkymmenvuotiaiden naisten täytyy mennä naimisiin tai ne joutuvat vankilaan.

- Mistä maasta sä olet kotoisin?

- Ugandasta. Mun sisko on hyvässä työssä eikä se ole naimisissa. Se maksaa veroa niin kuin miehet. Ja se on yli neljäkymmentä vuotta. Nyt se pelkää, että se joutuu vankilaan. Ne ovat aloittaneet jo etsinnät. Poliisit käy talo talolta läpi etsien naimattomia yli neljäkymmentävuotiaita naisia.

- Eikä?!

- Kyllä. Mä tykkään asua täällä, koska täällä saa vapaasti pukeutua miten haluaa, ja päättää asioista itse. Eivätkä miehet ole aina käskemässä mitä pitää tehdä tai ei saa tehdä. Mun isä on aina käskenyt mun äitiä niin kuin jotain orjaa. Ja on aina sille kauhean ilkeä. Viimeksi kun mä kävin suomalaisen mieheni kanssa kotonani, mä laadin lista minkä mukaan mun isän tuli pyytää anteeksi mun äidiltä. Mä sanoin mun isälle, et jos sä et pyydä anteeksi niin mä en laita sun tilille yhtään mitään. Mä olen avannut mun isälle tilin, johon mä laitan rahaa. Mun isä itki.

Onnellinen virnistys naamallaan nainen nauroi herskyvän iloisesti pitkään. Rahalla saa valtaa, ja ehkä asennemuutosta.

Nylkijä

2010-04-08T05:45:00.000+03:00

Kyytiin noussut pariskunta halusi mennä Mäkkärin kautta kotia. Mäkkärillä käynnin jälkeen nainen alkoi kysellä.

- Kauan sä olet ajanut taksia?

- Kaksi ja puoli tuntia, vastaan vilkaistuani kellosta ajan.

- Ei kun kaiken kaikkiaan.

- Muutamia vuosia.

- Miten sä päädyit ajamaan taksia?

- Töitä piti saada silloin joskus.

- Onko tää sun toiveammatti?

- Ei.

- Mikä sun toiveammatti on? Mitä sä haluisit tehdä?

- Mä en halua vastata tohon kysymykseen.

- Mikset? Mä ajan paljon taksilla. Mä joudun usein lähtemään päivystykseen. Monet kuljettajat kertovat pitävänsä tästä työstä.

- Joo, mut mä en halua kertoa omia asioitani, koska musta on mukavampi kuunnella asiakkaiden kertomuksia. Ne ovat aina erilaisia ja mielenkiintoisempia. Mä en jaksa toistaa jatkuvasti omaa tarinaani. Oletko sä lääkäri?

- En. Sairaanhoitaja.

- Leikkaussalihoitaja?

- Joo.

- Se nylkee ihmisiä ruumishuoneella, sanoo mies takapenkiltä.

- Siis mitä? kysyn silmät pyöreinä katsoen naista

- Mä otan talteen sarveiskalvoja, elimiä, luita… kaikkea mitä elinsiirroissa tarvitaan.

- Sun kanssa olisi ollut mielenkiintoista keskustella pidempään.

Valitettavasti olimme jo perillä ja maksukin oli jo suoritettu. Naisen ja miehen noustessa autosta ajattelin työlompakossani olevaa elinsiirtotestamenttia.

Kuolemattomat

2010-04-04T08:07:00.001+03:00

Noukittuani Rautatieaseman aamuyön jonosta asiakkaat kyytiin ajoin ensimmäisiin liikennevaloihin toisen taksin taakse kakkoseksi. Ihmisiä pyrähteli tie yli kuka mistäkin. Odottelimme valojen vaihtumista. Meille vaihtui vihreä. Edelläni ollut taksi lähti liikkeelle, samoin minä. Väliä oli kaksi kolme metriä. Olin juuri suojatien kohdalla, kun yhtäkkiä siihen väliin, siis kahden liikkuvan auton väliin, käveli vasemmalta vähän yli kaksikymppinen pariskunta. Polkaisin vaistomaisesti jarrun pohjaan. Painoin torven pohjaan mielenosoitukseksi. Jätkä hyppäsi puoli metriä ja muija vain mulkaisi kohti. Sitten nämä kuolemattomat jatkoivat matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Sit ihmetellään isoon ääneen mediassa ja poliisin lausunnoissa, et miten ihmisiä jää suojatiellä auton alle. Joo, niitä jää kun ne itse aktiivisesti pyrkii sinne.

Taksinkuljettajan painajainen

2010-03-31T08:49:00.002+03:00

Ajoin kauppakeskuksen oven eteen. Nousin autosta ja autoin vanhan naisen kauppakeskuksen automaattiovesta sisään. Käännyin mennäkseni takaisin autoon. Auto ei ollutkaan enää siinä. Katsoin oikealle. Katsoin vasemmalle. Autoa ei näkynyt missään. Joku oli varastanut sen heti käännettyäni selkäni vain minuutiksi.

Kävelin lähellä olevaa ramppia ylös. Kaivoin puhelimen esille soittaakseni isännälle. Etsiessäni puhelimesta isännän numeroa tunsin koko vartalossa kummallisen olon. Kuva silmissä hämärtyi. Heräsin. Makasin untuvatäkin alla.

Huokaisin syvään, ja nauroin helpotuksesta. Onneksi se oli vain painajainen.

Radioaaltojen oikut

2010-02-12T01:38:00.002+02:00

Keskustelin puhelimessa tutun kuskin kanssa niitä näitä. Samalla naputtelin ruututiedusteluja. Höpisin numeroita ja tx -kuittausta jutustelun sekaan.
- 044, 046, 042, 040, 036, tx.
- Mulla oli kerran datassa jotain vikaa. Aina kun mä tökkäsin tx, niin lähelle parkkeeratun maasturin hälytin reagoi. Se hälytti pari kertaa kovaa, ja hiljeni sitten. Kun joku jalankulkija meni ohi, niin mä äkkiä näpyttelin tolppanumeroita ja painoin tx.
- Ja ne säikähti?
- Joo kyl ne vähän hätkähti. Mut ku ei ollut muutakaan tekemistä. Oli aika hiljainen ilta.

Lumi

2010-02-08T00:01:00.003+02:00

Lumesta on riittänyt juttua viime aikoina. Olin viikko sitten töissä, kun lumimyräkkä lauantai-iltana iski pääkaupunkiseudulle. Aluksi oli mukava ajaa, mutta yli kymmenen tunnin jälkeen se ei enää ollut kivaa. Helsingin aurauskalustoa ei pahemmin näkynyt tuona yönä. Keskustan pääväylää Mannerheimintietä ei aurattu koko yönä.

Niin kuin ei paljon muuallakaan aurailtu. Puolenyön jälkeen alkoi tulla taksien työntöavunpyyntöjä. Porukka jäi autoillaan kiinni auraamattomille pihoille, kujille ja teille. Laskin klo 3.00 – 6.00 välillä 20 taksin kaipailevan työntöapua hankeen juuttumisen seurauksena. Ja sitä ennen jo kymmenet taksit oli pyytänyt apua. Itse vältyin kiinnijäämiseltä.

Nyt, viikko tuon jälkeen, lunta on ehditty jo aurata kasoihin ja osa kuljettaa jo mereenkin. Mutta jotenkin tuntuu, ettei näillä auramiehillä ole oikein ajatusta mukana noissa hommissaan. Monessa risteyksessä on kadun kulmiin kasattu näkyvyyttä estävät kasat. Tai ei osata kilvistä lukea, että paikalla on taksiasema. Vilkkaalle Mikonkadun yötolpalle oli kasattu tällaiset keot.

Nopeusnäyttö

2010-01-27T05:11:00.002+02:00

Hesari uutisoi, että Helsingin katujen varsille viritetään kymmeniä uusia nopeusnäyttöjä.

Tuli mieleen heleä kesäilta viime kesältä. Ajelin Konalantietä Pitäjänmäen suuntaan. Konalantiellä on tuollainen nopeusnäyttö. Edelläni ajoi kaksi autoa. Ensimmäisen nopeudeksi näyttö kertoi 43. Toisen 42. Samassa ohitseni ajoi oikealta puolelta, ajokaistan vieressä olevaa punaiseksi maalattua pyörätietä, skootteri. Näyttö välkytti 53. Ja seuraavaksi se näytti mulle 43. Skootteristi ajoi oikealta kaikkien ohi, ja koukkasi ensimmäisen auton edestä vasemmalle kääntyvälle tielle.

Että näin. Skootteristi ajoi letkan ennätyksen. Siinä mahtaa tilastomies joskus olla ihmeissään tutkiessaan ajonopeuksia Konalantiellä. Neljä nopeutta lyhyen ajan sisällä, joista toisiksi viimeisin 10 km/h suurempi kuin muut. Toivottavasti tilastomies ei saa tikkuja sormiinsa raaputtaessaan päättään, ja miettiessään miten se on mahdollista.

(No nyt on korkattu tämä vuosikymmen blogissakin. Toivotaan ettei jää ainoaksi.)

Mainos

2009-11-14T19:12:00.004+02:00

On pakko mainostaa, ja suositella. Sain juuri luettua Tuukka Sandstömin kirjan Taksipuhetta. Kirja on täynnä "TÄH? HÄH? Aha! " -tilanteita, joihin me taksikuskit joudutaan. Nauroin maha kippurassa. Kaikkien, jotka tykkää kertoa, kuunnella tai lukea mitä kaikkea taksissa voi tapahtua, kannattaa lukea kirja. Oma suosikkini on mustekalajuttu.

http://www.idiootti.fi/

Nastat

2009-09-30T16:14:00.002+03:00

Rapisi siihen malliin vasempaan korvaan, että oli katsottava vierelle pysähtyvän auton renkaaseen. Ja kyllä siinä oli nastat. Joten ensimmäinen oma nastarengashavainto Helsingissä oli perjantaina 25.9.2009. Lehdet oli puissa vielä hyvin vihreitä ja yölläkin lämpötila oli yli +10 astetta C:ta.

Kuvia tien päältä, osa 5

2009-08-13T04:35:00.001+03:00

Helsinki on todella tyhjä ihmisistä sunnuntaiaamuisin klo 05.00 ja 06.00 välillä.

Pohjoisesplanadi ja taustalla kauppatori.

Aurinko nousee Katajanokan takaa. Joku vieraileva purjelaiva on kiinnittynyt kauppatorin laituriin.

Eteläranta on totaalisen tyhjä ihmisistä. Oikealla kauppahallin kuviollinen tiiliseinä.

Tuomiokirkko Senaatintorilla lyhtypylväiden ja ratikoiden ajolankojen kera.

Helsingin yliopisto ja Aleksanteri II:n patsas, jaloissaan Pax, Lux, Lex ja Labor. Vielä kun muistaisi mikä niistä on milläkin sivulla. Taksikuskinhan pitää tietää tällaisetkin jutut.

Unioninkatu, tyhjä. Jos ihmiset katoaisivat lopullisesti jostain syystä, niin tältä se näyttäisi katukuvassa. Jos huomaisi olevansa ainut eloonjäänyt, niin mitäköhän sitä tekisi ensimmäisenä?

Rautatientorilla on pari ihmistä, lokkeja ja roskaa.

Mäkelänkatu, tyhjä. Helsinkiin halutaan tietullit, koska täällä on liikaa autoja. Montako näette?

Unioninkatu Yrjö-Koskisen kadun kohdalla.

Unioninkatu vähän lähempää Senaatintoria, yliopiston keltaisia rakennuksia oikealla.

Tuomiokirkko Unioninkadun puolelta.

Hämeentie edessä, oikealta käännytään Sturenkadulle.

Hämeentie Kurvissa.

Hämeentiellä Kurvin jälkeen.

Hämeentie Lintulahdenkadun ja Kaikukadun väliltä.

Helsingissä riittää kuvattavaa. Kun väsyn kuvaamaan tuttuja tyhjiä katunäkymiä tai taksitolppien ympäristöä, niin siirryn kuvaamaan pienempiä yksityiskohtia, kuten...

...patsaita...

...tai talojen seinäkoristeita...

...joista löytyy aivan yllättäviä örkkejä.

Kuvia tien päältä, osa 4

2009-08-10T04:20:00.000+03:00

NÄPS! NÄPS! Jälleen kuvia...

...hälytysajoneuvo kuvattu sivupeilin kautta, siksi se ajaa "väärällä" puolella tietä.

...jossain päin etelä-Sipoota tien viereen ilmestyi putkia ja sitten joku laitos. Jälkeenpäin sisäinen löytöretkeilijäni tarkisti kartasta missä tulikaan käytyä ja merkitsi Spjutsundin omaan karttaansa. Vuosien kuluttua voin tökätä sormellani karttaa, ja sanoa: "Mä olen käynnyt tuolla".

Nivelratikka. Näillä kuvilla ei ole mitään logista järjestystä. Enkä yritä niiden avulla kertoa tarinaa. Ne on lätkästy tänne mielivaltaisessa järjestyksessä. Miksi ottaa kuvia, jos ne jättäisi vain omalle kovalevylleen?

Duunatun fillarin omistaja ajelee tyypilliseen pyöräilijöiden tapaan, ilman kypärää ja väärällä puolella katua. Näitä matalalla liikkuvia pyöräilijöitä tulla tupsahtelee pimeinäkin aikoina vastaan, ja yhteistä niille on se, ettei kukaan niistä ole osannut asentaa pyöriinsä valoja.

Paikallinen erikoisuus, pub-ratikka eli Spårakoff, jolla voi ajaa kierroksen ja samalla nauttia tuopin olutta.

Neljännen linjan alku, alhaalla menee Hämeentie.

Porthaninkatu aamuhämärän aikaan.

Porthaninkatu menee talojen välistä ylös, ja poikittain menee Toinen linja. Ja vasempien talojen välistä nousee Siltasaarenkatu kävelykatuna. Kadunpätkä, jolta kuvan otin, on Porthaninrinne. En ole koskaan ajatellut, että mikä nimi tällä pätkällä on. Nyt tiedän senkin.

Eläintarhanlahden takana näkyy Finlandiatalon valkoinen marmorirakennus.

"Liisankadulla samassa talossa kuin Matti Makkosen ruumisarkkuliike..."

Liisankadun ja Snellmaninkadun kulmatalo ja vieressä kesän muotiasuun sonnustautunut naapuritalo.

Snellmaninkadun loppupätkä, ja päädyssä näkyy Siltavuorenpenkereen talo.

Suomen Pankki ja Johan Vilhelm Snellmanin patsas Snellmaninaukiolla Snellmaninkadun vieressä.

Säätytalon komea julkisivu Snellmaninkadulla. Missäköhän meni myöhemmin pieleen, kun alettiin rakentamaan vain "selkeitä" ja "puhdaslinjaisia" laatikkotaloja? Miksi ei enää koristella taloja kuten ennen? Monessako nykyrakennuksessa on patsaita seinillä?

Kuvia tien päältä, osa 3

2009-08-06T04:00:00.000+03:00

On taas tullut räpsittyä ja näpsittyä kuvia "työmatkoilta".

Itäkeskuksen kauppakeskuksen parkkitalo, Kehä I:ltä käännymässä Turunlinnantielle.

Kauppakeskus Sello Leppävaarassa Espoossa.

Vaasankatu Kalliossa.

Länsiväylän sillalta, ajaessa Espoon suuntaan, näkee hienon värisiä auringonlaskuja ja -nousuja, jotka värittävät Seurasaarenselän pintaa. Kuva on otettu toiseen suuntaan, eli keskustaan ajettaessa, jolloin kaiken maailman kaiteet pilaa näkymät.

Aamunkajo Soukanniemessä, Espoossa. Teki mieli hypätä pilviin uimaan.

Väriä yössä.

Eräs asiakas tykkäsi tästä huputetusta kellotornista enemmän kuin alkuperäisestä, jonka kuva näkyy peitteessä. Makuja on monia.

UFO!

Säästöpankinranta Eläintarhanlahden rannalla.

Yksi pallo lensi yli.

Iso Omena Espoon Matinkylässä Länsiväylältä, eli Länkkäriltä eli Länäriltä, kuvattuna.

Yksi useista hiekkateiden mutkista, tällä kertaa Espoossa. Jotenkin joillakin asiakkailla on sellainen harhaluulo, että me helsinkiläiset taksit ajettaisiin vain Helsingin keskustassa, ja pelkästään päällystetyillä teillä.

Ulkomaalainen purjevene Ruoholahdenrannassa vierellään muutama Olo n:o 22 -taideteoksen teräspalloista.

Pornaisissa Jokimäen kohdalla Helsingintie ylitti Mustijoen, josta nousi usvaa valoisana kesäyönä.

Pippuri

2009-08-03T04:45:00.000+03:00

– Ajetaan Pippurintielle, sanoi asiakas.
– Ai sinne missä pippuri kasvaa?
– Sä olet varmaan 14:ta taksikuski, ku sanoo ton saman, kommentoi asiakas.

Me taksikuskit saadaan yhtenään kuulla vanhoja vitsejä. Nyt oli asiakkaan vuoro. Kerrankin toisten päin.

Pippuria kasvaa lähellä Upinniemen varuskunta-aluetta Kirkkonummella.

Kuvia tolpilta, osa 3

2009-08-03T04:40:00.005+03:00

Tolppakuvat jatkuvat. Lähdin lomille, joten muutaman seuraavan postauksen ajan tulee pelkkiä kuvasarjojen lisäosia. Aika tylsää, mutta ei oikein ole ollut intoa kirjoittaa.

Tolppa 60 Roihuvuori.

Tolppa 37 Asema-aukio, eli Tunkio.

Tolppa 30 Pasilan asema.

Tolppa 79 Hartwall Areena. Britney Spears kävi keikalla Circuksensa kanssa.

Tolppa 8 Grand Marina, Katajanokalla.

Mikonkadun yöasema. Yöasemilla ei ole tolppanumeroa, mutta niillekin löytyy omat koodinsa, kun haluaa ilmoittaa siellä olevista asiakkaista. (902)

Tolppa 83 Pohjois-Haaga. Nyt ei sattunut olemaan yhtää kaupunkirusakkoa paikalla, mutta hyvin usein niitä näkee penkkien takana olevalla nurmikolla puputtamassa apilaa nassuunsa.

Tolppa 64 Itäkeskus.

Tolppa 85 Lassila. Mielestäni ympäristöltään ankein tolppa yöaikaan odottaa tilausta tai kävelyasiakasta.

Tolppa 41 Museokatu, Etelä-Töölöö.

Volvo

2009-08-01T07:17:00.002+03:00

- Mikä auto tää on? kysyy vieressä istuva nuori mies.

- Volvo, sanon.

- Sehän lukee ratissa, huomauttaa nuori mies takapenkiltä, v niin kuin vasen ja o niin kuin oikea.

Auton ratissa on kilpi, jossa lukee Volvo. Joten siitä voi tarkistaa, että kummalla puolella se vasen tai oikea nyt olikaan. Edellyttää tietysti sen, että renkaat ovat suoraan eteenpäin luettaessa puoli.

Kuvia tien päältä, osa 2

2009-07-27T04:00:00.001+03:00

Kuvasarja Kuvia tien päältä, vuorossa osa 2.

Lauttasaaren sillalta näkyy Salmisaaren uudet toimistorakennukset lähellä Länsiväylän siltaa.

Lauttasaarentien loppupäässä olevan mäen päältä näkyy Lauttasaaren vesitorni ilta-auringossa.

Mannerheimintien ja Eino Leinon kadun kulma.

Mannerheimintiellä kolmessa eri kohdassa, Tilkan mäessä, Kuusitien jälkeen ja Honkatien tuntumassa ajamassa kohti keskustaa. Edellä mainittujen puuteiden lisäksi läheltä on Jalavatie, Pihlajatie, Lehtikuusentie ja Mäntytie. Miksiköhän yhden (honka = mänty) puun mukaan on nimetty kaksi katua?

Kalliossa vasemmalla alkaa Kirstinkatu ja Castreninkatu kaartaa oikealle.

Huopalahdentie, jolle autot ovat kääntymässä Turun moottoritien loputtua oikealla. Edessä Munkkiniemi takana Munkkivuori ja vieressä vasemmalla Niemenmäki.

Paciuksenkaari Pikku Huopalahdessa.

Paciuksenkuja Pikku Huopalahdessa. Ja Paciushan, syntyjään saksalainen, sävelsi Maamme laulun, Suomen kansallislaulun.

Pitkä taksimatka

2009-07-20T04:06:00.000+03:00

”Pisin taksimatka minkä mä olen tehnyt, oli kun lähdettiin Helsingistä ja mentiin lautalla yli Tukholmaan”, aloitti kertomuksensa kyytiin istahtanut energinen eläkeläismies, ”josta ajettiin Örebron kautta Osloon. Sieltä me ajettiin Lillehammeriin. Tämä oli siis vuotta ennen kuin siellä oli olympialaiset. Lillehammerista me ajettiin Trondheimiin, ja sieltä tultiin Sundsvallin kautta takaisin Tukholmaan ja lautalla yli.” Olin pelkkänä korvana vuolaan puhetulvan täyttäessä auton.

”Kuka tuollaisen matkan maksoi?” ehdin kysyä puhetulvan välissä olleen millisekunnin tauon aikana.
”Valtio maksoi”, sanoi mies ja jatkoi, ”ensin oli tarkoitus lentää paikasta toiseen, mutta sitten keksittiin että otetaan taksi ja ajetaan sillä paikasta toiseen. Se maksaisi ihan saman verran kuin lentäminen paikasta toiseen. Meillä oli 8+1 tilataksi. Tämä oli niitä matkoja, kun voitiin sanoa töissä toisille: ”Olipa mukava reissu, kunpa olisitte voineet olla mukana”. Ja toiset sanoivat siihen sitten: ”Olisipa voitu olla mukana, olisi varmaan ollut mukavaa”. Miehen kertoessa lisää yksityiskohtia odottelin itse valojen vaihtumista ja katselin valmiiksi reittiä tietyömaan ohitse.

”Reissu kesti pari viikkoa. Perhe tuli siitä kateelliseksi. Piti sitten tehdä heidän kanssa maailman ympäri matka. Lennettiin ensin Pekingiin, ja sieltä Singaporeen. Seuraavaksi mentiin Uuteen-Seelantiin, jossa oltiin talvi. Meillä täällä oli talvi vasta alkamassa, kun siellä vastaavasti oli kevätkesä. Eli oltiin siellä paikallinen kesä. Sieltä jatkettiin lentokoneella Havaijille, jossa tehtiin vain pysähdys matkalla Los Angelesiin. Sieltä mentiin rannikkoa ylös Kanadan puolelle, ja tultiin Kanadan halki toiselle puolelle mannerta. Siinä vaiheessa lapset sanoivat, menkää kotia, me ollaan nähty teitä nyt tarpeeksi, ja kuultu riittävästi isän huonoa englantia.”

Kerrottuaan lisää lapsistaan mies jatkoi: ”Kävin juuri tapaamassa tuolla matkalla tapaamaamme amerikkalaispariskuntaa, jotka olivat käymässä 5 tuntia Suomessa, Itämerenristeilyllä. He opettivat, ettei pidä kerätä liikaa elämyksiä eikä tavaraa. Molemmista tulee ähky. Tärkeintä on luoda lukuisia hyviä ihmissuhteita ja pitää niistä huolta.”

Tämä taksimatka oli vain kolmen kilometrin pituinen, mutta senkin aikana ehti tehdä kierroksen Skandinaviassa ja matkustaa maailman ympäri, kun oli kunnon moottoriturpa kyydissä.

Kirkon miehet

2009-07-17T04:25:00.000+03:00

Sain laivaterminaalista kyytiin kaksi tatuoinneilla itsensä koristanutta 20 -30 -vuotiasta kaljupäätä, kännissä kuin apinat. Sanoivat olevansa kirkon miehiä, aina silmät ristissä. Uskoin sen.

Kuvia tolpilta, osa 2

2009-07-17T04:23:00.000+03:00

Jatkosarja liikkumattomien kuvien sarjassa Kuvia tolpilta esitämme nyt 2. osan.

Tolppa 20 Karhupuisto. Tolppa on Fleminginkadulla, eli Flemarilla, Kallion kirjaston vieressä. Paalupaikalta keulan editse voi nähdä ratikan, eli sporan, kääntyvän Porthaninkadulta Viidennelle linjalle.

Oikealla puolella autoa olisi Karjupuisto karhupatsaineen, mutta sinne ei liimaperseperspektiivistä näe kuvata korkean kiviaidan takia.

Tolppa 92 Toivonkatu. Olympiastadion on etuvasemmalla. Vieressä on Kisahallin putka. Ja aina tapahtumien aikana tolpan autojono ulottuu Kisahallin kulman taakse Mannerheimintien puoleiselle jalkakäytävälle.

Liikennesuunnittelu ei ole ottanut tällaista usein toistuvaa hetkellistä kysyntäpiikkiä huomioon järjestämällä meille paremman paikan odottaa. Me taas ei haluta odottaa Mannerheimintien bussikaistalla tukkien sen. Ainoa harmi on se, että stadikan suunnasta tulevat jalankulkijat vittuilee.

Tolppa 67 Munkkivuori, 60-lukulaisen ostoskeskuksen parkkipaikan vieressä. Auton oikealla puolella on hyvä kepin heitto paikka, ymmärtääkseni.

Tolppa 18 Ympyrätalo. Vasemmalla on Säästöpankinrannan taloja. Peilistä näkyy Hakaniemen kauppahalli.

Silminnäkijänä

2009-07-13T04:30:00.002+03:00

Kävin antamassa todistajanlausunnon näkemästäni pahoinpitelystä. Tekijät oli saatu kiinni, kolme eri taksikuskia todisti tapahtunutta, vain uhri oli kateissa. Poliisi tutkii tapahtunutta, joten ei siitä sen enempää.

Missään ei taida olla tilastoa miten paljon taksinkuljettajat ovat työnsä puolesta silminnäkijätodistajia erilaisissa poliisin tutkittavaksi menevissä jutuissa.

Ihmiset tietää, että me nähdään ja koetaan kaikenlaista. Mutta kenelläkään ei taida olla käsitystä siitä mitä me oikeasti nähdään, tai mitä joudutaan kokemaan tässä työssä, ja kuinka paljon.

Montako kadonnutta on meidän avulla löytynyt? Miten monesti me ollaan silminnäkijöinä pahoinpitelytapauksissa? Yleensä tapahtumien kulun selvittelyissä tulee esille, että jotkut meistä ovat tietämättään kuljettaneet tappajia tai murhaajia. Kuinka usein? Kuinka usein me ollaan ensimmäisenä liikenneonnettomuuspaikalla? Tai palopaikalla? Tai sairauskohtauksen saaneen apuna?

Entä kuinka usein me itse joudutaan väkivallan kohteeksi? Tai osalliseksi liikenneonnettomuuksissa? Mikä on meidän todennäköisyys joutua liikenneonnettomuuteen ajettuihin kilometreihin verrattuna? Onko se useammin vai harvemmin kuin keskivertoautoilijan? Monestiko meiltä ryöstetään rahat tai varastetaan laitteita tai koko auto? Tai autoista potkitaan kyljet sisään?

Ja koska mitalilla on toinen puoli, niin vastaavasti voi kysyä minkä verran taksikuljettajat itse käyttäytyvät hankalasti ja joutuvat sen takia poliisin kanssa tekemisiin? Tai sakotetaanko meitä vähemmän kuin muita? Moni luulee, ettei meitä sakoteta ylinopeudesta ollenkaan.

Kun alkaa ihmettelee, niin monenlaisia kysymyksiä putkahtelee mieleen.

Kuvia heinäkuun ekalta viikonlopulta

2009-07-08T04:10:00.001+03:00

Ei mitään uutta asiakasrintamalta. Muistin taas ottaa kameran mukaan.

Oli synkkä ja sateinen yö istuessani vettyneen tuulilasin takana ihaillen öisiä värejä pisaroiden läpi.

Aamuauringon kajossa Kampin keskuksen kellon näyttäessä 5:19 Urho Kekkosen kadulla raitiovaunukiskojen kimaltaessa kaksi taksia kohtasi.

Hetki Ruoholahdenkadun ja Lapinlahdenkadun risteyksessä aikaisin sunnuntaiaamuna kaupungin tyhjennyttyä illanjuhlijoista ennen aikaisen madon nappaavia aamuvirkkuja.

Porkkalankadun sillalla 5:19 sunnuntaiaamuna.

Kulkurin uni, eli Tapio Rautavaaran muistomerkki Oulunkylässä tolpan 36 vieressä iltahämärässä.

Hiljaisen näköistä on lauantaisena kesäiltana Pitkällä sillalla Kallion kirkkon kurottautuessa taustalla kohti taivasta. Nuolikin osoittaa, että ajamalla suoraan pääsee kirkon kautta taivaaseen. Tein kuitenkin pienen mutkan torin kulmalla.

Kirkkonummella oli yöllä tosi pimeää rautatieaseman taksitolpalla. Kuvaa on "säädetty", jotta jotain edes näkyisi.

Mikonkadulla valojen vaihtumista odotellessa tamperelaisen nyssen paikallinen versio, eli dösä, pyyhältää ohi. Vasemmalla Ateneum, "Makkaratalo", Sokos ja rautatieaseman huputettu kellotorni.

Länsiväylän sillalla palaamassa kovaa vauhtia Espoosta pois. Salmisaaren B-voimalaitoksen piippu ja entisen hiilikasan paikalle rakennettuja toimistorakennuksia oikealla.

Sunnuntaiaamuna 5.23 Kaisaniemen puiston suihkulähde.

Vasemmalla rautatieasema huputettuine kellotorneineen ja oikealla "Makkaratalo". Etualalla nupukiviperkeleitä.

Keskiyöllä tummien sadepilvien alla yksinäinen valkoinen auto, taksi, seisoi liikennevaloissa Hakaniemen torin laidalla. Ja minä istuin tolpalla 16 saman taivaan alla yksin mustassa autossani.

Helsingin suomenkielisen työväenopiston vaaleanpunaisen talon valkoinen seinäkoriste ja pari ikkunaa. Ei ollut keikkaa, ei. Siksi oli aikaa zoomata seinäkoristeita.

Itäkeskuksessa Itäväylän vieressä aamuyön auringossa Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris. Pätevä monivivahteinen suomalainen nimi. Onneksi eivät valinneet mitään Eye tai Oculus.

Lyhyt kilometri

2009-07-06T09:27:00.004+03:00

Onko Vantaalla Suomen lyhyin kilometri?

Kuva on otettu Minkkitieltä Korsosta Kulomäentien suuntaan Nesteen huoltoaseman tienoilta.

Vasemmassa kyltissä, joka on Kulomäentiellä, ilmoitetaan Tuusulaan olevan 10 km. Kun taas...

... oikeanpuoleisessa kyltissä, Minkkitien ja liittymätien kulmassa ilmoitetaan Tuusulan olevan 11 km päässä. Fyysisesti kylttien väli on arviolta noin 20 - 30 metriä.

Täytyisi joku aamuyö liikenteen ollessa olematon juosta kyltiltä kyltille 42 kertaa, niin olisi elämäni ensimmäinen maratooni juostu, Korson maratooni.

Luu mitä?

2009-06-21T18:24:00.003+03:00

- Mihinkäs ajetaan?
- Ensin tulee luu, ja sitten niinkuin ruotsalaiset seuraavaksi kysyisivät "va", kuja. Eli Luu va kuja. Jos et tiedä missä se on, niin mä voin kyllä neuvoa.

5 vuotta

2009-06-20T08:00:00.002+03:00

Kaasujalka on tänään 20.6.2009 hoitanut tehtäväänsä 5 vuotta näissä taksihommissa.

Tehokkaasti ajaen on kertynyt vain vähän yli 300 000 km mittariin. Eli ei vielä riitä kilometrit maapallon ympäri paksuimmasta kohdasta. (Lisäys! Onpa iso reikä päässä kun tuollaista väitän. Näyttää siltä, että aina täytyisi kaikki tarkistaa ja vasta sitten väittää. Eli onhan kierroksia tullut sen seitsemän. Ja kahdeksas on menossa.)

Mahalaukku kiittää, kuten myös muu keho. Aivotkin, jotka ovat oppineet paljon ihmiselämästä näinä vuosina.

Kaasujalka on merkkipäivänään tietenkin (työ)matkoilla. Puolen yön tietämissä kahvitarjoilu kaikille, jotka osaavat tarttua lahkeesta kiinni.

Taksimersuja menneiltä vuosilta

2009-06-15T18:44:00.003+03:00

Satuin paikalle museoautojen kokoontumispaikalle, jossa oli pari taksiakin.

Vasemmanpuoleinen

2009-06-07T16:18:00.007+03:00

Lainaus lehdestä voisi olla seuraava: "Nyt se sitten tapahtui! Helsingin liikennesuunnittelijoiden uusin uudistus. Helsingissä otettiin eilen illalla käyttöön vasemmanpuoleinen liikenne ainoana kaupunkina Suomessa. Sen on tutkittu parantavan turvallisuutta. Kaupungin tuloteille rakennetaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen siirtymistä helpottavat kaistanvaihtopaikat tietullien maksupaikoille. Siihen asti kaupungin rajoilla on tilapäisjärjestelyjen (betoniporsas - tötterö -pujotteluratojen) avulla hoidettu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen siirtyminen..."

Outo näkymä äkkiseltään katsottuna, vai mitä? Ja kuitenkin jokainen meistä stadin kuskeista katsoo sen, ainakin pitäisi katsoa, lähtiessään tolpalta.

Sehän on vasemman sivupeilin näkymä.

Ylempi on tolpalta 22 Helsinginkadulta. Alempi on tolpalta 20 Karhupuistossa. Vaikka kuvissa näyttää siltä niin EI, emme ole siirtyneet vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Ainakaan vielä.

Toukokuun kuvia

2009-06-02T08:43:00.019+03:00

Mitään kirjoittamiseen aihetta antavaa ei ole tapahtunut viime aikoina. Joten laitan muutamia karun kauniita kuvia työmaalta. Kuvat on otettu liimaperseperspektiivistä, eli persettä ei ole nostettu taksin istuimelta milliäkään.

Pohjois-Helsingissä tolppa 50 Tapulikaupungissa tiedottaa: "Fuck The Taxi" ja "Hei Ilpo". Muuhunhan tuo tolppa ei enään kelpaa. Luurin on joku lurjus repinyt irti.

Tolppa 2 Eteläranta. Oikealta laskeutuu yksisuuntainen Eteläinen makasiinikatu, Eteläranta jatkuu mäkeä ylöspäin ja ratikka on kaartamassa Laivasillankadulle.

Tolppa 21 Erottaja. Suoraan edessä näkyy tai pilkistää kaikkien katukalusteiden, kuten liikennemerkkien, sähkökaappien, peilien ja kaiteiden takana Eteläesplanadi ja Espan puisto.

Tolppa 36 Oulunkylä, 15.5.2009, klo 4:01. Siltavoudintie on autio.

Tolppa 42 Pukinmäki. Oikealta vasemmalle tai toisten päin menee Eskolantie. Tolppa on Säterintiellä.

Tolppa 24 Sörnäisten mertroasema. Jonon hännillä voi hämmästellä tätä Helsinginkadun hätkähdyttävän keltaista rakennusta. Rakennuspeitteet oli kuorittu pois vasta vähän aikaa sitten. Helsingissä on paljon hienoja eri värisiä rapattuja rakennuksia.

OHO! Tolppa 11 Ruoholahdessa voi saada kuvaan kallistuneen tornitalon.

No nyt on kyllä kuvaaja kallellaan tolpalla 73 Konalassa Riihipellontiellä, kuten katukyltissä lukee. Poikittain menee Konalantie.

Tolppa 74 Vuosaari 17.5 klo 4:06. Columbus-kauppakeskus ja Cirius-asuintornitalo. Jouduin huutamaan auton ikkunasta Ciriukselle ja valopylväälle, että taipukaa vasemmalle, jotta mahdutte kuvaan. Ystävällisesti ne taipuivat.

Tolppa 3 Viiskulma. Viiden kadun risteys, joista kuvassa kolme. Edessä oleva Laivurinkatu on kahdessa kerroksessa. Seuraava myötäpäivään lukien on Pursimiehenkatu, Fredrikinkatu (asiakas Jyväskylästä ehdotti sen muuttamista Frederikinkaduksi), Laivurinrinne ja Tarkk'ampujankatu (taitaa olla ainoa Helsingin kadunnimi, jossa on tuollainen pilkku keskellä nimeä, muistaakseni).

Tolppa 35 Linja-autoasema.Edessä Mannerheimin aukio, vieressä Paasikiven aukio ja takana Mauno Koiviston aukio.

Tolppa 93 Viikki. Tästä ei voi kuin kysyä, että miksi se on siinä paikassa kuin on? Parempiakin olisi.

Tolppa 32 Maunula, Suonotkontie. En voi mitään sille, että inhoan kaikkia osoitteita joissa on suo, niitty, pelto, huhta, riihi tai muu maanviljelyyn liittyvä termi. On vaikea muistaa missä joku pelto, niitty tai suo nyt taas olikaan.

Tolppa 26 Porvoonkatu. Kauramoottorien käyntiääni KLOPS, KLOPS, KLOPS, KLOPS... ennen niin yleinen, mutta nyt niin harvinainen kaupungissa.

Tolppa 4 Kämp. Pohjoisesplanadi suoraan edessä ja Kluuvikatu oikealla. Tällä tolpalla istuessa näkee ...

... kesäisin monen sorttisia turisteja.

Porsaanreiän tuotos

2009-05-19T02:11:00.002+03:00

Yritin tähtäillä Ruotsalaisen teatterin punaisella valaistua kattorakennelmaa, kun tähtäimeen rullasi porsaanreiän tuotos. Jonon ensimmäisenä oleva punainen pakettiauto on oikeasti rekisteröity kuorma-autoksi, joka on naamioitunut taksiksi. Kyseessä on ennemminkin villi taksi kuin pimeä taksi. Koska viisaat ja viranomaiset ovat aivan ymmällään tämän porsaanreiän kanssa, en sano minäkään mitään siitä. Olen vain haltioitunut. Harvoin sitä saa kuvata porsaanreiän tuotoksen.

Laihtunut

2009-05-08T04:30:00.000+03:00

Otin Myyrmäen tolpalta kyytiin styroksista ruokalaatikkoa kantavan miehen. Oli matkalla kotiinsa toiselle puolen Hämeenlinnantietä käytyään rentoutumassa muutamalla kaljalla vapaailtanaan. Matkan aikana mies esitteli itsensä ja kertoi olevansa kollega, vanukki (vandaali, savipyörä eli vantaalainen taksikuski). Juteltiin niitä näitä.

Perillä mies nousi autosta kannatellen nakkiperuna-laatikkoaan molemmin käsin. Ollessaan aikeissaan suljettua auton oven, miehen farkut valahtivat polviin. Alushousut sentään jäivät paikalleen. Hymyilytti hervottomasti. Mies nosti nakkiperuna-laatikkonsa auton katolle, ja alkoi nostaa housujaan tuumaten samalla: ”Oon laihtunut rajusti, seitsemän kiloa kahden viikon aikana. Nyt ei housutkaan pysy enää jalassa. Tästä et sit kerro toisille.”

”En, en!” vakuuttelin. Tästä on nyt sen verran aikaa, että vanukkikuskin nimi on jo unohtunut, joten tämänkin pienen episodin voi kirjata muistiin.

Pyörätuolimies

2009-04-29T11:38:00.002+03:00

Kurvasin kiinni menneen lähiökuppilan eteen, jossa toinen taksi lastasi jo asiakkaitaan sisään. Pihalla odotti pyörätuolimies ja nainen. Miehen avustin etupenkille ja pyörän nostin takakonttiin, ja nainen meni itse takaistuimelle. Kone käynnissä ja pakki päällä, kaikki valmiina lähtöön, kun mies alkaa kopeloida reisitaskujaan ja kyselemään lompakkonsa perään. Sitä ei löydy, kuten ei löydy takkia eikä reppuakaan vaikka sen kolmatta kertaa katsotaan lattiat, penkit ja takakontti.

Nainen käy koputtamassa baarin ovea, ja minä käyn koputtamassa baarin ovea. Kiinni on ja pysyy. Miehen omaisuus oli ehkä jäänyt sinne. Tässä vaiheessa nainen tekee oman ratkaisunsa poistumalla paikalta kiertäen neljänneksen ostoskeskuksesta ja ilmestyen eräälle nurkalle odottamaan tilaamaansa uutta taksia.

Nainen oli vain yhden illan tuttu, eikä sen vuoksi ollut ilmeisesti halukas selvittämään tilannetta. Joten takiton, puheliton, rahaton, avaimeton ja jo autossa istuva kännissä oleva pyörätuolimies jäi mun ongelmaksi. Taas tarkistettiin auto, etten vain ollut piilottanut miehen tavaroita jonnekin, ja baarin oveakin kävin kolkuttamassa.

Sovittiin, että mies maksaa matkan seuraavana päivänä tilille. Matkalla lainasin puhelinta, jotta hän voi soittaa. Huoltoliikkeen numeroa ei löytynyt numerotiedustelusta. Enkä ihmettele sitä, koska miehen antamat tiedot olivat lievästi sanoen kummallisia. Jälleen olisi pitänyt kääntyä takaisin baarille etsimään tavaroita.

Perillä katsoin kerrostalon ulko-ovesta huoltoliikkeen päivystyksen numeron. Lupasivat miehelle tulevansa 20 minuutissa. Ajattelin, etten niin kauan jää kyllä odottamaan, koska mies kykeni avaamaan koodilla rapun oven ja odottamaan lämpimässä rapussa huoltomiestä. Ehtisin vielä heittämään keikan tai kaksi ennen vuoron loppua. Sovittiin matkan hinta ja vaihdettiin tili- ja muut tiedot.

Siirsin miehen autosta rappuun ja olin lähtemässä pois, kun mies sanoi että voisin yrittää päästä sisälle parvekkeen kautta. Täh?! Katselin toisessa kerroksessa olevaa ulkonevaa parveketta ja ihmettelin miten sinne pääsisin. Se oli väärä parveke. Ihan maan tasalla oli miehen lasitettu parveke, jonka toinen ovi olisi kuulemma auki.

Siirtelin ulkopuolelta parvekkeen laseja ja sain aukon parvekkeella olevan tuolin kohdalle. Nostin tuolin ulkopuolelle, kiipesin sille ja kapusin parvekkeelle. Parvekkeen ovista ulompi oli auki, mutta sisempää ovea ei saanut mitenkään auki. Ja ei kun sama operaatio tuolin ja parvekkeen lasien kanssa, jotta pääsin pois. Jos naapuritaloissa oli joku viiden aikaan aamukahvilla ja katseli ulos ikkunasta, niin mahtoi vähän ihmetellä näkemäänsä. Kävin kertomassa miehelle, että ei auta muuta kuin odottaa oven avaajaa.

Mies kysyi jotain. En ollut varma kuulemastani, ja pyysin sanomaan sen uudestaan. ”Kohta kun sun vuoro on loppu, niin voisitko sä tulla mun viereen nukkumaan?” En, niin avulias ja asiakaspalveluhenkinen en minäkään ole. Huoltomies avainnipun kanssa tulikin siinä samassa, ja pääsin lähtemään. Ja maksun tililleni sain parin päivän päästä.

Taksikuskin sääennustus tulevalle kesälle

2009-04-28T04:00:00.000+03:00

Toukokuussa on kaunista. Aurinko paistaa, vaikka välillä sataa vettä. Siellä missä ei sada on kuivaa. Merivesi on vielä pirun kylmää.

Kesäkuussa paistaa aurinko, sataa, tuulee ja merivesi on kylmää. Sateella on pilvistä.

Heinäkuussa merivesi on lämpimämpää kuin kesäkuussa. Aurinko paistaa. Tuulisilla paikoilla tuulee. Toisinaan sataa vettä ja on märkää. Saattaa jopa ukkostaa, ja silloin esiintyy ukkospilviä ja tuulee rajummin.

Elokuussa merivesi on lämpimimmillään, voi käydä heittämässä talviturkin veteen. Hetken siellä liottua sen voi onkia ylös niin se on taas puhdas käytettäväksi ensi talvena. Ukkosia ja vesikuuroja tavataan paikoittain. Välillä paistaa aurinko. Välillä on kuuma ja välillä vähemmän kuuma. Tuulee ja toisinaan on ihan tyyntä.

Päivälämpötilat ovat plussan puolella.
Yleensä ottaen yöt ovat kylmempiä kuin päivät.
Koko ennustuskauden aikana aamuöisin alavilla mailla on hallan vaara.
Siitepölyä lentelee koko kesän tukkien nokat allergisimmilta.

Kortin poisotto

2009-04-25T16:36:00.003+03:00

Tuossa edellisessä ”Hauska sattuma” kerroin, että tapanani oli lukea nimet maksukorteista VASTA vedettyäni kortin kortinlukulaitteen läpi. Sen jälkeen osa maksuista on mahdotonta heti peruuttaa, jos siihen on jokin tarve.

Tässä pari viikonloppua sitten tuli sellainen tarve. Kyydissä oli neljä yön mustaa Timoa. Olin tarkastanut ennen matkan alkua, että maksuväline löytyy. Joskus sattunut ettei ole löytynyt mitään maksuvälinettä näiltä Timoilta, ja on otettu jalat alle. Edessä istuva vilautti pankkikorttia. Selvä. Se riitti, että lähdin kuskaamaan heitä keskustaan.

Perillä sain pankkikortin edessä istuvalta. Vetäisin sen kortinlukijasta läpi. Odottaessani kuitin tulostusta luin nimen. Kortissa oli suomalaisen naisen ihka suomalainen nimi. Ja kukaan kyydissä oleva ei näyttänyt suomalaiselta naiselta. Ja tuskin edessä istuva oli tehnyt niin radikaalia muutosta, että oli vaihtanut sukupuolta ja nimeä.

Sitten käytiin suurin piirtein seuraavanlainen keskustelu.
Minä: ”Tää ei ole sun kortti.”
Mies: ”Se on mun vaimon kortti.”
Minä: ”Joo, mut sä et saa käyttää sitä. Se on henkilökohtainen.”
Mies: ”Mut mä olen käyttänyt sitä ennenkin. Ja se on käynyt. Voin mä mennä automaatillekin nostaa rahaa, jos se ei tässä käy.”
Minä: ”Et voi, koska sä et saa käyttää tätä.”
Mies: ”Se on mun vaimon kortti, ja meillä on tapaaminen täällä.”
Minä: ”Soita sille vaimollesi, ja pyydä sen tulee tänne.”
Mies: ”Ei se käy, koska sillä on puheaika loppu.”
Minä: ”Jaa. No. Mut mä otan tän kortin sulta pois, koska se ei ole sun kortti.”

Mies katsoi naama kurtussa mua, ja oli hiljaa. Takana olijat puhuivat omaa kieltään. Tuli hiljainen hetki. En tiennyt miten toimia. Maksu oli mennyt pankkikortilta, vaikkakin väärältä mun mielestä. Vielä muutama inttäminen ja miehet päättivät nousta kyydistä. Itse jäin ihmettelemään tapahtunutta. Tuli täysin selväksi itselleni, ettei mulla ole toimintatapaa tällaiseen tilanteeseen. Tiedän vain ohjeen, ota kortti pois, jos sitä käytetään väärin. Pitäisikö tehdä jotain muuta?

Jälkeenpäin mietin olisiko pitänyt jotenkin jekuttaa, että olisin saanut henkilötiedot ja jonkin muun maksun. Vai olisiko pitänyt yrittää kutsua poliisi paikalle? Vai mitä olisi pitänyt tehdä? Mitkä ovat pankkien ohjeet näihin tilanteisiin?

Lainaus S-pankin Yleisistä korttiehdoista: "Kortinhaltija ei kuitenkaan vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä edellä mainituissa tapauksissa, jos myyjä tai palveluksen suorittaja taikka se, joka näiden edustajana on ottanut vastaan kortin, ei ole riittävän huolellisesti varmistanut haltijan oikeutta käyttää korttia". Mikä on riittävän huolellisesti?

Vein pois ottamani kortin pankkiin. Siellä tehtiin selvitys tapahtumasta. En kysynyt virkailijalta toimintaohjeita kortin pois ottoon, koska hän joutui jo selvityksen tekemiseen hakemaan apua. Pankki maksoi parin viikon kuluttua tililleni poisottopalkkiona 150 €.

Olen kerran aikaisemmin ottanut pois kortin, koska maksulaitteeseen tuli ohje, että ota visakortti pois, jos mahdollista. Silloinen kortinkäyttäjä oli kortinhaltija, mutta ilmeisesti holtiton sellainen. Joten pankki halusi kortin pois. Otin sen pois. Sain rahastettua alle 10 €:n kyytimaksusta osan käteisenä. Kortin vein pankkiin. Sain poisottopalkkiona 150 €. Summa näkyy veroilmoituksessa bruttotulona, eli se ei ole puhtaana käteen palkkio.

Pakko myöntää, että on tosi vaikea muuttaa omia toimintatapoja. Monesti tulee edelleen vetäistyä kortti ensin lukijasta ja sitten vasta luettua nimi. Ei-suomalaisten nimien kanssa täytyisi aina pyytää henkilötiedot, jotta voi olla varma kortin oikeasta omistajasta.

Tiedän erään huoltamotyöntekijän ottaneen useinkin kortteja pois uussuomalaisilta, jotka yrittävät maksaa kaverinsa kortilla. Jos he eivät ole pystyneet esittämään henkilötodistuksen avulla olevansa kortinomistaja, niin kortti on otettu pois.

Eikä korttien väärinkäyttöongelma tule poistumaan vaikka tulee sirukortit ja pin -koodit. Kortti voi olla varastettu, ja sitten selitellään, ettei muka muisteta pin -koodia, ja muuta maksutapaa ei ole. Tai holtiton käyttäjä on antanut korttinsa tiedot kaverilleen kännissä tai muuten ajattelemattomuuttaan.

Monikaan ei tiedä, että "maksunsaajalla on oikeus tarkastaa kortinhaltijan henkilöllisyys ja merkitä kortinhaltijan henkilötunnuksen loppuosa maksutositteeseen" ( lainaus S-pankin Yleisistä korttiehdoista). Eikä tässä ole mitään eurorajaa. Vaikka maksu olisi 3,40 €, niin voin pyytää henkilötodistuksen nähtäväkseni.

Joskus tulee tilanteita, jolloin pyydän henkilötodistuksen. Toiset pitävät sitä merkkinä epäluottamuksesta ja henkilökohtaisena loukkauksena, jolloin nousee pienoinen kalabaliikki. Ja siinä sitä taas ollaan, huono asiakaspalvelija kun epäillään ja ei luoteta.

Hauska sattuma

2009-04-17T04:15:00.000+03:00

Vuoron ensimmäinen asiakas ojensi pankkikorttinsa. Vilkaisin kortin taakse missä kohtaa magneettinauha oli, ja vetäisin kortin kortinlukijan hahlosta läpi. PIIIP. Laitteen ihmetellessä hetken luin kortista asiakkaan nimen, Lasse Lehtinen. Ei ollut se TV:stä tuttu Lasse Lehtinen kyydissä.

Vuoron viimeinen asiakas ojensi pankkikorttinsa. Vilkaisin kortin taakse missä kohtaa magneettinauha on, ja vetäisin sen kortinlukijan hahlosta läpi. PIIIP. Laitteen ihmetellessä hetken luin kortista asiakkaan nimen, Lasse Lehtinen. Aivan erinäköinen kuin päivän ensimmäinen Lasse Lehtinen, mutta ei ollut vieläkään se TV:stä tuttu Lasse Lehtinen kyydissä.

Hauska sattuma aloittaa vuoro ja lopettaa vuoro Lasse Lehtinen kyydissä.

Pää orapihlaja-aidan takana

2009-04-12T04:30:00.001+03:00

Pysähdyin tolpalle 83 Pohjois-Haagan Thalianaukiolle tässä pari viikkoa sitten. Oli ihan mukavan vilkas viikonloppuyö menossa. Ajattelin, että kokeilen jos saisin tilauksen, ettei tarvitsisi ajaa keskustaan jonosta hakemaan. Katselin ympärille, hiljaista oli.

Etuoikealla huomasin miehen tupakalla pensasaidan vieressä samalla katsoen kohti taksiani. Ajattelin, että toi mahtaa kohta kävellä tänne ja ottaa taksin. Näpyttelin dataa ja vaihtelin radiokanavia ajankulukseni. Vilkuilin aina välillä miehen suuntaan. Orapihlaja-aidan takaa ei näkynyt enää kuin miehen pää, joka tuijotti suuntaani. Puuhailin omiani. Vilkuilin uudestaan etuoikealle. Siellä se oli ja tuijotti.

Jotenkin tuli hölmö olo. Päätin, että taitaa olla paras liikauttaa itseään keskustan suuntaan, kun data ei kerran anna keikkaa lyhyellä odotuksella. Käynnistin auton, ajoin vähän eteenpäin ja käänsin auton vasempaan vilkaisten samalla oikeaan, ettei sieltä tule ketään. Samalla mies kääntyi suuntaani orapihlaja-aidan vieressä, vyö roikkui sivulla ja housut oli auki edestä. Mies työnsi keskivartaloa eteenpäin, jotta näkisin miten hän veti käteen.

Ensi reaktioni oli pään pyöritystä. Ei saatana! Ei voi olla totta! Sitten nauratti. Itsensäpaljastaja vetää käteen aidan takana katsellen taksikuskia. Mutta totta se oli. Niillehän riittää, kun joku näkee. Harmi sen kannalta, että lähdin kesken kaiken pois paikalta.

Talojen numerointi

2009-04-08T00:30:00.000+03:00

(http://www.kolumbus.fi/markku.makela/)

Kaupunkitaksina en voi kuin vain ihmetellä, että miten maaseudulla on ennen, ja tänäkin päivänä, löydetty tilausosoitteeseen. Luulisi ettei täällä kaupungissa olisi mitään ongelmia, tienristeyksissä on kadunnimet ja taloissa numerot.

Nyrkkisääntönä neuvottiin aikaisemmin, että Helsingissä vasemmalla puolella ovat parilliset ja oikealla puolella parittomat talot. Numerot suurenevat etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Kujalla numerointi alkaa siitä päästä miltä kujalle käännytään ja loppuu siellä umpikujan päässä.

Vaan kun tätä nyrkkisääntöä ei ole taidettu takoa kaista-, katu- ja asemakaavasuunnittelijoiden...vai mitä ne nyt onkaan... päähän. Tulos on sitten sen mukainen.

Suunnittelijoiden ”helmenä” voidaan pitää Vuosaarta. Koko Vuosaaren halki kulkee Kallvikintie (numerointi etelästä pohjoiseen), joka on pitkä tie. Jos haluaa ajaa sen päästä päähän, niin sepä ei onnistukaan. Keskikohdalta Kallvikintie katkeaa ja muuttuu yhtäkkiä Kallahdenraitiksi (numerointi pohjoisesta etelään), jonka loputtua on ajettava pätkä itään päin Leikosaarentietä (numerointi lännestä itään), ja käännyttävä Kaivonkatsojantielle (numerointi pohjoisesta etelään), jonka suorana jatkeena loppuosa Kallvikintietä on.

Kallvikintieltä lähtee länteen päin Lokitie (numerointi idästä länteen) ja samasta risteyksestä itään päin Vuosaarentie (numerointi lännestä itään)

Kallvikintiestä lähtee yksittäisiä teitä, jotka päättyvät tien päässä, kuten Kivisaarentien (numerointi idästä länteen) ja Satamasaarentie (numerointi lännestä itään). Molemmat tiet ovat Kallvikintien itäpuolella, joten ei voi kuin ihmetellä mitä varten ne on numeroitu päinvastaisesti?

Lisäksi uudelta Vuosaaren Aurinkolahden alueelta löytyy talo mikä ei ole tien tai kadun varressa ollenkaan, vaan talon pihalle ajetaan kävelytietä pitkin.

No. Eipä siinä mitään.

Jos löytää kadun niin luulisi, että sitten on helppo katsoa vain talojen numeroista mistä se asiakas haetaan. Vaan taas ovat suunnittelijat keksineet uuden ”arvaa missä” – tehtävän taksikuskeille, palomiehille, ambulanssikuskeille, kuljetusyhtiöiden tavaraläheteille ja sukulaisille. Äkkipysähdys saattaa nimittäin tulla yllättäen keskellä tietä olevien pylväiden tai betoniporsaiden katkaistessa etenemisen. Tätä ei tapahdu yhdessä tai kahdessa paikassa vaan monessa. Kerran kiersin neljäsosa Kauniaista, jotta pääsin pylväiden toisella puolella jatkuvalle tieosuudelle. Ja kyllä sapetti.

Luulisi ettei numerointi ole vaikeeta, vaan on se, jos on lohkottu tai rakennettu monta taloa samalle tontille.

Kerran sain Konalassa tilauksen: ”osoite 4” (Yrityksen nimi). Menin paikalle. Löysin talon jossa oli raput 4a ja 4b. Odottelin aikani talon edustalla, eikä ketään näyttänyt tulevan. Tutkin tilausta uudestaan kiinnittäen paremmin huomiota yhtiön nimeen. Ajoin talon ohi 6:n luo löytämättä merkkiäkään yhtiöstä. Tein u-käännöksen ajaen talon (4a, 4b) ohi ja huomasin pienen kuusikon läpimenevän hiekkatien reunassa vanerikyltin, jossa luki yhtiön nimi. Taloa ei näkynyt tielle. Sieltä hiekkatien päästä se 4 löytyi. Ja asiakas.

Täydennysrakentaminen tuo omat ”arvaa missä” – pähkinät. Paloheinässä on eräässä osoitteessa talot numeroitu 8a, 8, 8b. Toisinaan ei lohkotun tontin kaikki talot näy kadulle. Silloin pitää tavata postilaatikkojen 2 – 3 cm korkuisista numeroista, että kapean pihatien päässä on b ja c talot.

Paras tapa numeroida talo on numeroitu kuutiolamppu, jonka sisällä PALAA valo. Niin ja tietysti, jos talo sijaitsee pitkän pihatien päässä, siten ettei taloa tai numeroa näe tielle, niin pihatien alussa täytyy olla kyltti, jossa on talon yksilöity osoite.

Vesisateisena synkkänä syysyönä on vaikea erottaa hopeisen postilaatikon kyljestä mustat numero tai talon päätyyn vasaroitu messingin värinen numero. Se on ihan turha alkaa omakotitalon omistajan vittuilemaan taksiin istumisen jälkeen: ”Etkö löytänyt, kun ajoit ohi!” Vika ei ole meissä vaan huonoissa merkinnöissä.

Ja köynnöskasvit kannattaa raivata numeron ympäriltä pois. Vartiokylässä useamman rivitalon yhtiön numerolamppu on köynnöskasvien peitossa niin, ettei sitä näe kuin vasta tehtyä u-käännöksen kadun päässä, jolloin sen huomaa pilkistävän köynnöksen keskeltä. Numeron näkee vasta kun ajaa pihatietä vähän matkaa katsomaan mikä numero siinä on.

Eivät ”arvaa missä” – pähkinät tähän lopu. Suuret taloyhtiöt ovat haasteellisia.

Nouto-osoitteeksi oli ilmoitettu tilauksessa Siilitie 11 b, siinä sitä oli taksikuskille ihmettelemistä. Onko se talo 11b:n joku porras vai talon 11a b-porras.

Jakomäentie 6 on kanssa kiva osoite. Taloja on 9 (6a, 6b, 6c, 6d, 6e, 6f, 6g, 6h, 6i), joissa on monta porrasta. Luulisi, että näihin kaikkiin taloihin ajettaisiin Jakomäentien kautta. Niin ajettiinkin ennen suurremonttia. Remontin yhteydessä pihapiirit pistettiin uuteen uskoon ja keskelle aluetta sijoitetuilla porteilla estettiin alueen läpiajo. Taloihin 6a, 6b, 6c ajetaan Jakomäentien kautta, ja ehkä 6d:n. Varmana tietona muistan, että taloon 6g ajetaan toiselta puolelta Jakomäkeä Somerikkotien ja Kankareentien kautta. Jos tilaus tulee 6e, 6f, 6h ja 6i taloon, niin joudun ensin ajamaan Jakomäentie 6 kohdan parkkipaikalle katsomaan opastaulusta minkä kautta näihin taloihin ajetaan, ja sitten hyvässä lykyssä kierrän toiselle puolen Jakomäkeä päästäkseni haluamaan taloon.

Ei pitäisi valittaa. Japanilaiset osoitteet ne vasta ihmeellisiä ovat.

Rattijuopot

2009-04-07T03:30:00.000+03:00

Lastasin auton tavaratilaan kitaran ja muuta kamaa aamulla viiden aikaan. Nuori nainen istui takapenkille. Päästiin liikkeelle, ja nainen avautui: ”Mä menetin kortin.” ”Aijaa?” tuumasin.

Nainen kertoi: ”Mä olin ottanut vain kaksi siideriä ja kaksi paukkua, ja ajoin vain 15 minuutin matkan.” Kysyin ihmetellen: ”Kaksi siideriä ja kaksi paukkua? Mistä sä lähdit? Ja minne sä ajoit?”

Nainen sanoi: ”Ihan keskeltä keskustaa ja Herttoniemenrantaan olin viemässä kavereita. Kaikki meni ihan hyvin. Mä ajoin varovasti ja nopeusrajoitusten mukaan, mut pikkasen ennen Herttoniemen ramppia mä vähän kiilasin yhtä autoa. Ja se sattui olemaan poliisiauto. No ne tietysti pysäytti, ja puhallutti. Mittari näytti yli yhden. Mä jouduin menemään niiden mukaan, ja puhaltaa tarkkuusmittariin. Naispoliisi sanoi, että se meni paremmalle puolelle. Mittari näytti 1,62 promillea. Toivottavasti multa ei mene kortti koko vuodeksi. Se vaikeuttaisi mun töitä, koska mä joudun ajamaan aika paljon töiden takia.”

En voinut muuta, kuin kommentoida rohkaisevasti: ”Sulla oli onni matkassa, ettei käynyt pahemmin.” Johon nainen tuumaili: ”Niin oli. Mut ei sille nyt voi enää mitään. Sen kanssa on nyt vaan elettävä.”

Jokunen kuukausi sitten kyytiini nousi kaksi humalassa olevaa nuorta miestä. Etupenkillä istuva oli puhelias.

”Me käytetään aina taksia, kun ollaan otettu. Se on helppoa ja turvallista. Me ei haluta riskeerata ajamalla omalla autolla. Me ollaan molemmat rakennuksilla töissä. Siellä tapaa kaikenlaisia ihmisiä ja kuulee monenlaisia juttuja. Mitä kellekin oli tapahtunut.

Yhdestä kaverista kerrottiin, että se ajoi kännissä ulos tieltä niin, että kyydissä olleista kaksi kuoli. Kolmas loukkaantui niin vakavasti, että joutuu viettämään loppuelämänsä rullatuolissa. Kuski oli myös loukkaantunut, mut ei niin pahasti. Se parani fyysisesti, mut se ei kestänyt syyllisyyttään. Se meni ja teki itsemurhan.

Me ei haluta tollasta kohtaloa. Siksi me otetaan aina taksi, kun lähdetään viihteelle.”

Amazing Race

2009-03-28T20:01:00.004+02:00

Sunnuntaina 29.3.2009 klo 21.05 MTV3 esittää Amazing Race -ohjelman Suomen osuuden. Muista nauhoittaa. Ohjelmassa on mukana suomalaisia taksikuskeja.

Sarja on siitä ovela ammattilaisen katsoa, että näkee millaisia taksiautoja ja taksikuskeja on ympäri maailman. Ja millaisissa ympäristöissä he ajelevat.

Ja ärsyttävintä on näiden kilpailijoiden huudot taksikuskeille tyyliin: "GO! GO! GO!" Jos mulle huudettaisiin tohon tyyliin, niin vilkaisisin kyllä olkani yli vähän ihmeissäni ja samalla hiljentäen vauhtia.

En ole joka tuotantokautta katsonut mitä Suomessa on esitetty, mutta muutama vuosi sitten oli kyllä paras kilpailun loppusuora. Ensimmäisenä lopulliseen maalin luokse tulleilla ei ollut rahaa maksaa taksikyytiään. Taksikuski odotti pokkana, vaikka hiukan ärsyyntyneenä, että kilpailijat kerjäsivät ohikulkijoilta kyytimaksun verran kolehtia. Sit kilpailijat juoksi maaliin ja voitti miljoona dollaria. Olisi varmaan lievästi ottanut päähän, jos olisi puuttunut vain 2 dollaria toisen parin painaessa ohi, ja voittoon.

Liikematkailun ihanuus

2009-03-27T04:33:00.000+02:00

Asiakas oli matkalla lentokentälle. Juttelumme oli siirtynyt liikematkailuun, ja miten kaikki ihanuus ja hohto oli siitä karissut pois.

Asiakas kertoi: ”Nopein matka mitä olen tehnyt, oli Varsovaan. Aamulla lähdin, perillä oli neuvottelu, ja heti sen jälkeen keskipäivällä koneella takaisin Suomeen. En ehtinyt edes lounasta syödä siellä. Lyhin matka toisessa maassa oli Norjassa. Lensin Osloon, kävelin terminaalista sata metriä neuvotteluun, ja takaisin terminaaliin, yhteensä 200 metriä Norjassa”.

Edellä ajo

2009-03-24T17:30:00.000+02:00

Helsinkihän on iso kaupunki, Suomen mittakaavassa. Ja tänne voi eksyä. Mitä tehdä kun huomaa olevansa autollaan hukassa jossain päin Helsinkiä, eikä tiedä missä? Pysäytetään auto. Kävellään kadun kulmaan. Katsotaan kadun nimi katukyltistä ja lähimmän talon numero, ja soitetaan taksi paikalle.

Näin teki eräs perhe, joka oli hukannut itsensä Kallion kaupunginosaan. Tultuani paikalle perheen miespuolinen kuski pyysi mua opastamaan heidät eräälle hotellille. Reittiohje sanallisesti oli yksinkertaisuudessaan ”ajatte kaksi korttelia tonne päin, käännytte vasempaan ja seuraavissa liikennevaloissa taas vasempaan. Sitten ajatte suoraan kunnes hotelli näkyy teidän oikealla puolella”.

Perhe katsoi, etteivät he ota uutta riskiä joutua hukkaan, ja pyysivät ajamaan edellä. Niin ajettiin peräkanaa, ja perhe pääsi onnellisesti perille.

Metsästystä

2009-03-16T15:55:00.000+02:00

Takapenkillä istui vanhempi pariskunta. Miehen kanssa keskustelin rusakoista ja kaniineista, joita näkyi hyppelevän vähän siellä sun täällä matkan varrella.

Mies kertoi: ”Yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun itse ajoin tuurauksia silloin tällöin, vähän joka taksitallissa roikkui rusakoita riippumassa. Ne työnsi niihin katajatikun läpi jotta niistä tulisi parempia. Niitä metsästettiin siten, että yksi ajoi ja toinen istui takapenkillä ampuen ilmakiväärillä avonaisesta ikkunasta.”

”Kerran yksi työkaveri kertoi, että oli saanut kyydin Kalastajatorpalta. Jotta pääsi rantatielle, niin täytyi ajaa pientä mutkittelevaa tietä. Hän ajoi sillä pätkällä fasaanin päälle. Ei voinut peruuttaa hakemaan sitä, kun muita autoja tuli perässä. Myöhemmin kahville mentyään tuli hänelle tuttu kuski sanomaan: ”Kiitos fasaanista.” Oli noukkinut fasaanin takakonttiinsa. Fasaanistahan saa hyvän paistin.”

Ei taida enää olla riistankäsittelytaidot samaa tasoa taksimiehillä kuin ennen vanhaan. Nykyään kun on totuttu hakea liha kaupan kylmätiskiltä muovirasiassa suojakaasupakattuna tai pakasteena.

Mulla seisoo

2009-03-10T04:00:00.000+02:00

Olin tolpalla ensimmäisenä, kun mies tuli sanomaan, että kaverinsa tarvitsevat taksin. He olivat kulman takana olevassa ravintolassa. Ja olivat kuulemma vain hiukan liikaa kännissä kävelläkseen tolpalle asti. Ihan vaarattomia kavereita, jotka eivät aiheuttaisi mitään ongelmia. Tein työtä, ja ajelin hakemaan kaverit.

Viiskymppisistä miehistä toinen örisi ja mörisi omia juttujaan takapenkillä. Edessä istuva antoi ohjeita mihin ajetaan, ja yritti keskustella. Sain käsityksen, että miehet asuvat samassa osoitteessa keskenään.

Kesken matkan mies takapenkiltä sanoi: ”Mulla alkoi seisoo.” Vähän aikaa mies hiplaili housunsa etumusta. Seuraavaksi kuului: ”Kato, mulla seisoo.” Vilkaisin oikean olkapääni yli, ja näin paljaan miehisen elimen törröttävän pystyssä.

”Kuule, laita se takaisin sinne housuihin”, sanoin. ”Mitä! Et kait sä Reijo näyttänyt sitä! Hyi sun kanssa!” hihkui hämmästyksestä etupenkin mies. Reijo totteli kehotustani kiltisti. Ja matka jatkui niin kuin mitään vilautteluja ei olisi tapahtunutkaan.

Kuvia tien päältä

2009-03-08T14:35:00.000+02:00

Jos talviöiset kuvat tolpilta ovat ankeita, niin ei ole edessä oleva tiekään mitenkään kaksinen kuvauskohde, jollei ...

... aja kuoppien kautta...

...ja taiteile valoilla.

Kuvia tolpilta

2009-03-05T10:25:00.000+02:00

Otin koeluontoisesti muutaman talvikuvan tolpilta, ja tulos oli aika ankea.

Perjantaina 27.2.2009 yövuoro, ja kuva Jakomäen tolpalta ollessani ensimmäisenä autona.

Tolpalta 40 Pihlajamäessä näkyy ostarin pääty. Tällainen on helsinkiläinen yö, kellertävän ruskea.

Toiset helsinkiläiset valittaa, että täällä on pimeää. Sysipimeetä täällä ei ole. Tai pilkkopimeätä. Onko pimeällä muita sävyjä? Hämärä ei taida oikein kuvata tätä pimeyttä. Jaa-a. Nyt kehitti taksikuski ongelman itselleen. Oli pakko googlettaa pimeä. Sieltä löytyi sana kuvaamaan ... valaistu. Valaistu helsinkiläinen yö taitaa olla oikempi kuvaus kuin mielessäni käynyt ehdotus kellertävän pimeää helsinkiläinen yö... vai kellertävä valaistu yö ... tai jotain sinnepäin.

Tolppa 28 Hollolantiellä, edessä Mäkelänkatu. Parempi odotella valosampia aikoja jotta saa parempia kuvia... tai ainakin valoisampia.

Tolpalta 14 Rautatientorin nurkalta näytti maailma tällaiselta pari kesää sitten.

Tolpalta 6 Senaatintorilla näkee yhden kaupungin kuvatuimmista ellei kuvatuimman kohteen, Tuomiokirkon eli Suurkirkon. Kuva näpsitty jonain kesäpäivänä. Ainoa mikä tuossa häiritsee on tuo lokinpaska auton katolla. Ja näyttää Aleksanterikin mahtuneen kuvaan mukaan.

Jauhesammutin ja auto

2009-03-02T06:42:00.000+02:00

Jälleen kerran tuli nähtyä älytöntä ilkivaltaa. Saavuin tilausosoitteeseen pienen kujan pätkän päähän Malmilla. Jäin odottelemaan asiakasta. Vähän matkan päässä edessäni oli kiinteistövälitysfirman mainosteipeillä varustettu auto. Auton takaikkuna oli rikottu, ja molemmat vasemmanpuolen sivuikkunat. Vähän matkan päässä autosta lojui maassa iso jauhesammutin. Asiakas saapui, ja kertoi jo soittaneensa poliisille.

Jumalolento

2009-02-27T15:26:00.001+02:00

Vieressä istuvan viisikymppisen miehen kanssa olimme sivunneet keskustelussamme tämän vuoden synttärisankaria, Charles Darwinia 200 v. Siihen liittyen mies kertoi jumalolennosta, josta en itse ollut alkuunkaan tietoinen.

”Darwinismiin liittyen Jenkeissähän jossain osavaltiossa uskontolahko, joka ei hyväksy evoluutioteoriaa, sai läpi tahtonsa, että lapsille koulussa opetetaan heidän käsityksensä mukaista oppia elämän synnystä. Sen mukaan kaikki syntyi 8000 vuotta sitten. Ne kutsuvat itseään kreationisteiksi ja elämän kehitystä ”älykkääksi suunnitteluksi”. Kuuntelin kerran yhdellä automatkalla radiosta juttua tästä.

Vastavetona tälle yksi mies kehitti täysin oman uskonnon. Sen jumalan nimi oli Lentävä spagettihirviö. Ja tää mies halusi, että senkin uskontoa oli opetettava kouluissa ihan yhtä paljon kuin älykästä suunnittelua ja evoluutioteoriaa. Ja se kävi jopa oikeuskäyntejä siitä. Mä katsoin sitten itse netistä ja löysin siltä jopa kuva tästä Lentävästä spagettihirviöstä.”

Pakko se oli itsekin katsoa netistä. Herran Jumala sentään! Eiku Herran Lentävä spagettihirviö sentään! Ateistina ei voi muuta sanoa kuin ”Hulluja nuo uskovaiset”.

Iso perseenreikä

2009-02-23T04:30:00.001+02:00

Yötolpalta erään ravintolan edestä auton takapenkille könysi neli – viisikymppinen pariskunta, etupenkille istui saman ikäinen välimerenmaalaisen näköinen mies. Tervehdin ja kysyin mihin ajetaan samalla jo lähtien liikkeelle. Etupenkin mies sanoi: ”Vantaalle Jokiniementielle.” Kysyin: ”Mihin numeroon?” Mies huusi niin kovaa kuin pystyi: ”SÄ OLET YKSI ISO PERSEENREIKÄ! Aja nyt sinne Jokiniementielle. Sillä ei ole väliä mihin kohtaan sä ajat. Aja nyt sinne Jokiniementielle!”

Silmät hämmästyksestä suurenneina ja yllättyneenä miehen aggressiivisesta purkauksesta sanoin silti ihan rauhallisesti: ”Jokiniementie on aika pitkä. Mihin kohtaan me ajetaan sitä?” ”Vittu sillä ei ole mitään väliä mihin kohtaan! Aja nyt vain sinne Jokiniemen tielle! Mä vihaan jo nyt tätä kyytiä, ja sua!”, mies huusi taas. Olin ajanut vasta muutaman korttelin eteenpäin, ja sanoin: ”Ei sun tarvii matkustaa tällä taksilla. Sä voit jäädä pois tässä”, pysäyttäen samalla kadun varteen. Mies oli jo puoliksi nousemassa autosta ulos, kun takapenkiltä kuului: ”Hei! Ei me haluta jäädä pois vielä tässä! Me halutaan mennä tällä taksilla! Se on numero kuusi.”

Mies saatiin houkuteltua takaisin taksiin, ja lähdettiin uudestaan liikkeelle. Naputtelin navigaattoriin Jokiniementien ja kuutosen. Navigaattori näytti kuutosen sijoittuvan Hakunilan päähän Jokiniementietä (vajaa kolme kilometriä pitkä). Aloin selittämään: ”Ilmeisesti me ajetaan Hakunilan päähän sitä tietä.” Mies keskeytti huutaen: ”Aja nyt vain sinne Jokiniementielle! Vittu sä olet huono asiakaspalvelija! Sä et tiedä yhtään mitään palvelusta! Sä olet saatanan huono asiakaspalvelija! Mä tiedän. Mä olen asiakaspalvelutehtävissä ja tiedän mitä palvelu on! Tämä ei ole sitä!”

Otin kuuromykkä –asenteen keskittyen vain ajamiseen. Takapenkin mies ihmetteli toisen miehen käytöstä. Ja selitti, että mä halusin vain turvallisuudentunteen vuoksi tietää mihin kohtaan ajetaan. Keskustelu rauhoittui ja hiljeni toviksi. Aikamme oltua hiljaa ajattelin, että nyt voisin ottaa asiaan toisenlaisen esimerkillisen lähestymistavan. Luulin miehen voivan jo keskustella asiallisesti.

”Jos asiakas pyytää ajamaan Mannerheimintielle, joka on vähän yli 5 kilometriä pitkä, niin mihin se viedään?, kysyin rauhallisesti mieheltä. ”Sillä ei ole mitään väliä mihin sä sen viet! Aja nyt sinne Jokiniementielle!”, mies huusi. Tämän jälkeen olimme kaikki täysin hiljaa.

Ajaessani moottoritien rampista kohti Hakunilaa mies sanoi: ”Ai sä otat tän pidemmän reitin.” Silloin tiesin valinneeni väärän pään Jokiniementiestä. Ajamalla Tikkurilan suuntaan olisi ilmeisesti osuttu oikeampaan.

Kaarreltuani Vanhan Lahdentien kautta keulan edessä oli Jokiniementie. Sanoin: ”Me ollaan nyt Jokiniementiellä.” Mies sanoi: ”Aja vasempaan.” Käännyin risteyksessä vasempaan, ja impulsiivisesti vedin tien sivuun pysäyttäen auton. ”Aja eteenpäin”, mies kehotti. ”En. Me ollaan nyt Jokiniementiellä. Ja tää matka päättyy nyt tähän”, sanoin. En ollenkaan ajatellut tekeväni näin, vaan tein sen aivan hetken mielijohteesta. Olihan tajuntaani iskostettu huutamalla ettei sillä ole mitään väliä mihin kohtaan, ja et mähän olen niin saatanan huono asiakaspalvelija.

Yllätyin ettei mies nostanut rähinää ja kieltäytynyt maksamasta kyytiä. Totesi vain takapenkkiläisille, että he jäävät siihen ja hän kyllä maksaa matkan. Toiset vastusteli, koska ei oltu vielä kuulemma perillä. Mies piti päänsä, maksoi matkan ja nousi kyydistä. Takapenkin pariskunta nousi myös pois kyydistä toivottaen hyvää illan jatkoa. Ennen kuin pariskunnan mies läimäytti oven kiinni, hän totesi oven raosta: ”Pässi mikä pässi!”

Ajoin pois paikalta. Vähän ajan päästä sain Lähitaksin kautta tiluksen ja jouduin tekemään täyskäännöksen ja ajamaan kolmikon ohi. Sillä he seisoi vieläkin. Siitä oli ainakin kilometrin matka mihinkään asumukseen sen tien varrella. Sai mitä tilasi.

Maailma tulee luokse

2009-02-22T06:20:00.002+02:00

Taksia ajaessa ei tarvitse haikailla maailmalle, koska maailma tulee luokse.

- Tumma mies Kap Verdiltä, Portugalille kuuluvalta saariryhmältä, kyseli tiedänkö missä se sijaitsee.

- Marraskuussa kaamospimeyden keskelle saapui lomalle hyvin pukeutunut mies Panamasta, joka oli matkalla Lappiin katsomaan ja kokemaan lumen ihmeitä.

- Kuwaitilainen mies, joka sanoi tulevansa uudestaan vaimonsa kanssa, koska tykkäsi Suomen kesäisestä ilmastosta. Se ei ollut niin tukala kuin heillä kotona.

- Iloiset filippiiniläiset merimiehet ajoivat loistoristeilijältä kasinolle pelaamaan.

- Kongolainen tumma mies, joka oli onnellinen saadessaan asua Suomessa.

- Australialainen mies ensimmäistä kertaa mersussa.

- Meksikolaiset, jotka halusivat valokuvata taksikuskinsa.

- Ranskalainen, suomenkielentaitoinen, joka tykkäsi että ”soittaa suutaan” on hauska ilmaisu.

- Norjalaisen julkkismiehen (mikä sen nimi nyt olikaan) kanssa arvioin paljonko euro on norjan kruunuissa.

- Virolaisen nuoren miehen ajokortti ”Juhituslupa” muuttui ”Juhlaluvaksi”.

- Venäläinen mies Moskovasta tykkäsi, että Helsinki on pieni kaupunki

- Englantilainen nainen, joka huomasi mukanani olevan kirjan, Ian McEwanin Ikuinen rakkaus, ja innostui kehumaan kirjailijan tuotantoa. Kehotti tutustumaan myös Salman Rushdien varhaiseen tuotantoon, jota piti erinomaisena.

- Bangladeshilainen täällä opiskellut mies, joka tykkäsi Suomen kesästä, muttei talvesta.

- Intialainen mies, it -työläinen, joka aikoi mennä vapaa-aikanaan Selloon kiertelemään ja katselemaan.

- Japanilainen, jolla oli tarvetta uusien housujen lahkeiden lyhennykseen.

- Ruotsalainen, linnan juhlissa soittanut, jonka mielestä oli outoa, että useassa paikassa kyltit ja tekstit oli ruotsiksi.

- Italialainen ryhmä, Senaatintorilta risteilyalukselle Hernesaareen, tykkäsi että taksimatkan hinta oli tosi halpa.

- Saksalainen mies, joka kyseli alla olevasta mersusta.

- Amerikkalainen mies, joka kannatti republikaaneja, eikä pitänyt tippaakaan Hillary Clintonista.

- Belgialainen nainen kertoi heillä olevista halpamyymälöistä. Kyseli myös miten pääsisi Tallinaan.

- Kaksi espanjalaista pariskuntaa, jotka puhuivat paljon, mutta ei sanaakaan englantia.

- Skotlantilaisen klaanin arvojärjestyksessä neljäs päällikkö kertoi, miksi tykkäsi asua Suomessa.

- Korealainen mies, it - työläinen, jonka firma toimi Kiinassa. Lentokentälle tultaessa kertoi, ettei koskaan ollut käynyt niin kylmässä paikassa, kuin täällä oli. Mittari näytti - 8°C.

- Vietnamilainen nainen kertoi miten oli tullut äitinsä kanssa pikkutyttönä ensimmäisten joukoissa niin kutsuttuna venepakolaisena Suomeen. Eikä muuttaisi Suomesta pois, jos joskus saisi paljon rahaa, ja voisi muuttaa ihan mihin vain. Oli erittäin kiitollinen siitä miten hyvin Suomi oli kohdellut heitä.

- Latvialainen mies, it -työläinen, joka puolen vuoden Suomessa asumisen ja työskentelyn jälkeen siirrettiin Englantiin töihin ja asumaan.

- Kiinalainen mies, joka kertoi englanniksi seuralaisilleen olleen aiemmin Kiinan armeijassa sukellusveneen ohjaamiseen liittyvän laitteen kehittämisessä mukana.

Jotta lista pitenisi, niin kysyn edelleenkin mahdollisuuksien mukaan ulkomaaneläviltä: ”Veer aar juu kaming from?

Parempaa luettavaa

2009-02-21T18:48:00.000+02:00

Joku linkitti taksifoorumilta, http://forum.taksikuski.net/ tänne, joten pistetään linkki täältä sinne. Siellä voi lukea alaan liittyvistä jutuista, ja sekasotkuista. Niihin ei täällä puututa.

Ja Suoli-24:n taksikeskusteluihin en edes aio linkittää, koska se on *HUOKAUS* mielestäni täyttä peetä. Ei kannata tuhlata aikaansa sellaiseen.

Ja jos taksifoorumi ei nappaa niin ehdotan toiseksi vaihtoehdoksi 31 vuotta New Yorkin keltaista taksia ajaneen kuljettajan blogia rapakon takana, Caps are for kissing, http://cabsareforkissing.blogspot.com/

Mutta paras vaihtoehto on sulkea kone, ja avata joku hyvä kirja ja lukea sitä.

Lutikoita

2009-02-17T17:08:00.001+02:00

Kyydissä ollut nuori nainen kertoi: ”Asuin aiemmin Castreninkadulla, mutta oli pakko muuttaa pois koska en enää kestänyt niitä lutikoita mitä siellä oli. Ne ilmestyivät aina öisin pimeään aikaan. Mun poikaystävä on tosi herkkä niiden puremille. Yks aamu mä laskin sen selästä 78 puremajälkeä. Mä olin onnellinen kun sain vaihdettua toiseen kämpään Kurvista. Mut vähän muuton jälkeen naapuri kertoi tulleensa taksilla kotiin, ja sanottuaan osoitteensa taksikuski oli kysynyt: ”Ai siihen Lutikkalinnaan?”. Sitä taloa oli viiskytluvulla kutsuttu Lutikkalinnaksi. Mä olin ihan kauhuissani, et oliks sielläkin lutikoita. Onneksi niitä ei ole näkynyt. Mä en kestäis niitä! YÖK!”

Pyörätuolijuoksija

2009-02-17T06:52:00.000+02:00

Miesasiakas kertoi: ”Me otettiin yks kerta kaverin kanssa taksi. Kaverin pyörätuoli nostettiin takakonttiin. Matkan aikana kaveri alkoi heittää läppää juoksutaksin ottamisesta. Se taksikuski ei tykännyt yhtään siitä, vaan lämpeni niin paljon, että se ajoi tien sivuun ja sanoi matkan loppuvan siihen. Se kävi nostamassa pyörätuolin takakontista ulos, ja jätti meidät kesken matkaa pois.”

Kiviä lattialla

2009-02-10T06:35:00.001+02:00

Miesasiakas, ajanut taksia -90-luvulla, kertoi toisen taksikuskin kokemasta tapauksesta. ”Kuski oli ajanut osoitteeseen, ja sieltä oli mummo nousemassa auton takapenkille. Kesken kaiken mummo sanoi: ”Täällä on kiviä lattialla.” Kuski oli sanonut: ”No niitä kiviä aina kantautuu sinne lattialle ihmisten kengistä. Auto kyllä siivotaan päivittäin.”

Mummo oli istunut koko matkan vähän omituisessa asennossa puhumattomana. Mummon jäätyä pois, kuski oli katsonut takajalkatilaan, ja löytänyt etuistuimen alta nyrkkiä isompia kiviä. Kaverit olivat tehneet pienen pilan.”

Erikoinen unohdus taksiin

2009-02-10T06:34:00.000+02:00

Datalle ilmestyi viesti: ”Asiakas ajoi Töölö – Järvenpää. Häneltä jäi silmälasti taksiin. Yht. Keskukseen.

Mitä tarkoittaa

2008-11-28T16:40:00.002+02:00

Takapenkillä istuva nainen kertoi vieressään istuvalle miehelle: ”Telkkarissakin on tullut näitä, kun lapsilta kysytään mitä tarkoittaa joku sanonta, niin lapset kertovat hulvattoman hauskoja merkityksiä. Mulle on jäänyt mieleen yksi, jonka mä tulen aina muistamaan.

Kysyttiin mitä tarkoittaa ’minkä taakseen jättää, niin sen edestään löytää’? Vastaus on VYÖ! Kun sen laittaa taakse, niin kohta sen löytää edestään”.

Napit

2008-11-20T18:49:00.002+02:00

Oltiin perillä. Matka oli maksettu. Selkäni takana istuva nainen oli aikeissa nousta ulos, mutta kiinni oleva turvavyö esti sen. ”Ai niin, tämäkin olisi hyvä avata ennen kuin yrittää ulos”, nainen tuumi. Napsautti turvavyön auki, ja yritti vetää sen sivuun onnistumatta siinä. Vyö oli jumissa jossakin. Vyön yläosa tuli naisen takin kaula-aukosta ulos, ja alaosa takin helman halkiosta. ”Taitaa olla aika harvinaista, että asiakas nappittaa itsensä kiinni autoon”, nainen sanoi nauraen aukoessaan takkinsa nappeja.

Pantti

2008-11-14T19:55:00.002+02:00

Asiakkaan halutessa poistua autosta väliaikaisesti esim. huoltoasemalle, kauppaan, jonkun rakennukseen sisään tai ravintolaan, haluan poissaolon ajaksi pantin. Pantiksi kelpaa ajokortti, passi tai henkilötodistus tai jo mittarissa olevaa summaa suuremman summan käteistä rahaa. Joskus harvoin puhelin. Pantti on takuuna, että matka tulee maksetuksi eikä asiakas ota jalkojaan alleen kesken kaiken ja katoa. Toiset ymmärtävät pantin tarkoituksen, toiset ei.

Ihmiset jotka eivät ymmärrä kokevat pantin pyytämisen henkilökohtaisena epäluottamuksena. Ai, että he jättäisivät maksamatta! He ovat kyllä rehellisiä ja maksavat! Epärehellisyys kun ei vai näy päällepäin. Joten kohtelen kaikkia tasapuolisesti, vaikka saankin haukkumiset näiltä ymmärtämättömiltä. Tähän asti ovat kaikki väliaikaisesti taksista poistuneet tulleet takaisin, ja maksaneet matkan perillä.

Toinen ongelma on sitten nämä joilla ei löydy rahaa maksaa kyytiä perillä.

Sain tässä kerran Pohjois-Helsingistä Tapulikaupungista kyytiin miehen, joka oli menossa Itä-Helsinkiin Puotilaan. Matkan loppuvaiheilla selvisi, että matkan maksaja olisikin perillä oleva henkilö, eikä kyydissä oleva. Tämä on aika tavallista. Perillä mies soitti tuttavalleen, että olisi nyt pihalla, ja pitäisi tulla maksamaan. Maksaja ei ollutkaan annetussa osoitteessa vaan jossain lähellä, ja tulisi ihan pian.

Odoteltiin, ja mittari raksutti. Uusi hätyyttelypuhelu, jotta maksaja tulisi. Aikaa meni, ja mittari raksutti. Lopulta paikalle tuli maksajaksi suostunut nainen umpikännissä. Odottelu oli tuplannut summan, eikä naiselta löytynytkään sen vertaa rahaa. Eikä löytynyt edes sitä pelkää matkaa ilman odottelulisää vastaavaa summaa. Kyydissä ollut mies luovutti ajokorttinsa pantiksi. Annoin pankkitilinumeron mihin kyydin voi maksaa. Lisäksi annoimme puhelinnumerot toisillemme.

Miehen piti maksaa kyyti tilille, ja sen jälkeen soittaisin sopiakseni miten kortin palautus tapahtuisi. Tapahtumaa ei näkynyt tilillä muutaman päivän sisällä, joten soitin miehelle. Erinäiset ongelmat olivat olleet esteenä. Hoitaisi homman hetimmiten. Ei hoitanut. Soitin viikon päästä. Ei vastannut puhelimeen. Lähetin tekstiviestin. Ei vastausta. Kyyti tapahtui kesällä. Talvella tuli tekstiviesti, jossa oli vain yksi piste. Vappuna tuli tekstiviesti: ”Hyvää Vappua sullekin!”

Kymmenen kuukauden kuluttua kyydistä mies soitti, ja sanoi tarvitsevansa ajokorttiaan. Halusi maksaa kyydin ja ylimääräistä, koska kyyti oli niin pitkän aikaa hänen vuoksensa maksamatta. Rahat tulivat tilille, ja ajokortti lähti postissa miehelle.

Neljän vuoden hukkasaldo on yksi vanha puhelin, yksi vanhentunut passi ja yksi kelakortti. Jokaisesta tapauksesta voisi kirjoittaa jutun. Miksi en ole perinyt saataviani takaisin on se, että niissä tapauksissa ei saa vaivanpalkkaa.

Tässä eräänä lauantaina aamuyöstä ajellessani kohti keskustan taksijonoja sain tilauksen, jossa taksiin nousi hieman hätääntynyt nainen. Läheisen sairaalan päivystykseen piti päästä. Rytmihäiriöitä sydämessä. Perillä selvisi, että nainen oli pukenut yöpuvun päälle ulkotakin ja ottanut avaimet mukaan, ei muuta. Laukkua tai lompakko ei ollut tullut mukaan. Kyyti oli siinä kymmenen euron luokkaa.

Nainen pyysi saada maksaa tilille. Autossa ei ollut valmiiksi täytettyjä tilisiirtolomakkeita. Enkä halunnut alkaa kaivelemaan omaa tilinumeroani ja kirjoittelemaan sitä ja omaa puhelinnumeroa ja naisen puhelinnumeroa samanaikaisesti kun toisella oli rytmihäiriöitä. Entäpä jos nainen olisi kupsahtanut kirjoitellessani kaikenmaailman tietoja? Kun en ole lääkäri, niin ei ole hajuakaan mitä rytmihäiriöistä voi seurata. Sanoin naiselle, ettei tarvitse maksaa. Pienen inttämisen jälkeen nainen hävisi sairaalan ovesta sisään.

Pistin sen vuoden ”hyvien töiden” piikkiin, vaikka aina hiukan itseäni närästää, jos kyydin maksaminen ei mene normaalilla tavalla, eli rahalla tai kortilla.

Hiljainen ”normikeskiviikko”

2008-10-16T20:48:00.002+03:00

Vuoro 18 – 4.30. Kirjauduin datalle kello 17. 53 Itä-Helsingissä. Tästä hiljaisen keskiviikon vuorosta tuli yllättäen tämän ammatin vaihtelevuutta hyvin kuvaava tiivistys.

1. Asiakas nousi kyytiin Puotilasta, paikallisesta kuppilasta. Matka oli viereisen lähiön, Itäkeskuksen, kuppilaan. Kysely olinko naimisissa tai seurustelinko. Ehdotteli, että mentäisiin naimaan.

Valitsin väärin, kun en mennyt Itäkeskuksen tolpalle vaan ajoin Herttoniemeen (56) asti. Itiksessä oli paljon autoja, ja koska olen vasta vähän aikaa aloittanut vuorot Idässä, niin en vielä tiedä miten mikin tolppa veti tuohon aikaan.

2. Herttoniemen teollisuusalueelta kyytiin tulee kitara. Ilmoitan keskustassa puhelimitse vastaanottajalle olevani perillä. Laskutus tavarankuljetusalvilla.

3. Käsipysty Hietaniementorin kupeessa. Kaksi miestä nousi kyytiin. Kohde Munkkiniemi. Lähellä Hietaniemen hautausmaata toinen ehdotti, että ajetaan hautausmaan kautta. Toinen esteli. Ajettiin kuitenkin, ja vielä yhdestä portista sisään. Miehet nousivat pimentyneessä illassa taksista ja kävivät katsomassa ”Tyynin” hautaa. ”Tyyni” oli tekemisissä Kekkosen kanssa, ja ”Tyynille” myönnettiin Ellis Island – palkinto. Miehet palasivat kyytiin.

Vähän ennen Munkkiniemeä toinen kysyi, että täälläkö se Risto Jarvan tapaus sattui. Toinen ei ollut varma. Jarva oli palaamassa taksilla Jäniksen vuosi – elokuvan ensi-illasta. Taksi murskaantui kuorma-auton alle. Jarva ja taksinkuljettaja menehtyivät.

4. Tukholmankadun tolpalla (53) kuittasin kakkosautona ykkösauton hylkäämän lähikuppilan kyydin. Nouto-osoitteeseen joutui kiertämään. Ja tietysti valitsen sellaisen reitin, että viimeisessä käännöksessä oli aikomaani suuntaan kääntyminen kielletty. Käännyn silti, koska siitä ei ollut haittaa kenellekään. Pari viikko sitten samaisessa kohdassa oli iso rekka jumissa.

Kyytiin tulee keski-ikäinen nainen kahden vastapaistetun ja voimakkaasti tuoksuvan pitsan kanssa. Poikettiin lähellä olevaan Alkoon, koska pitsojen kanssa täytyi kuulemma juoda viiniä. Sellaisen neuvon nainen oli saanut lähikuppilasta. Nainen kävi hakemassa jotain pahvitölkkiin pakattua valkoviiniä, jonka jälkeen matka jatkui Maununnevalle.

Matkalla nainen kertoi miten hän oli vasta vähän aikaa sitten muuttanut Töölööstä tuonne vanhaan taloon asumaan. Talossa asui hän, hänen sisko, 83-vuotias äiti, siskon tytär avomiehen ja kolmen lapsen kanssa, sekä vielä yksi putkiremonttia paossa oleva sisko. Lisäksi oli pari koiraa ja kissa Heikki. Ja joku muukin siellä taisi vielä asua. Elämä oli kuin italialaisessa perheessä.

5. Pari minuuttia vapautumisen jälkeen sain uuden tilauksen Maununnevalta. Haku osoitteen numero oli 6. Talon 8B:n jälkeen laskeskelin, että seuraavat talot täytyy olla kuutosia. Taloissa ei näkynyt mitään numeroa. Jäin kadun varteen odottamaan kuten tilauksessa luki. Huomasin edessä, noin 150 metrin päässä, tummapukeisen miehen viittoilevan. Asiakas olikin siellä.

Manailimme talonumeroiden huonoja merkintöjä. Matkalla keskustaan Grand Kasinolle juttelimme kesä- ja nastarenkaiden rengasäänien kuulumisesta auton sisälle erimerkkisissä autoissa, ja kitkarenkaista takseissa sekä muutenkin liikenteestä.

6. Menin Kämpin tolpalle (4) kahdeksanneksi tukkien toisen kaistan Espasta samalla jutellen puhelimitse Ison ja Ihaillun Päällikköni kanssa, joka oli jononsa vuorottomalla autolla ensimmäisenä ”tulppana”. Kyllästyin, ja siirryin tolpalle jota harvoin ajan.

Hotelli Palacen (2) tolpalla sain tilauksen Sundmans –ravintosta, japanilainen liikemies hotelli Seasideen.

7. Länsisatamassa (90) purki laiva, joten sinne. Aika nopeasti sain kyytiin kaksi naista. Vein firman kustannuksella työntekijät Lauttasaaren kautta Tapiolaan.

8. Ruoholahden taksitolpalla (11) olin syventyneenä Hesarin lukemiseen, kun kuulin terävän vihellyksen. Vieressä olevalta ratikkapysäkiltä mies pyysi kyytiä toisella puolella olevalla ratikkapysäkillä notkuvalle kaverilleen. Kaarroin ratikkapysäkille, ja nostimme tuliaiskaljat takakonttiin. Itä-Vantaalle Rajakylään piti päästä.

Minkä humalaltaan pystyi, niin mies kertoo miten oli käynyt pankinjohtajan juttusilla tämän pörssiromahduksen tiimoilta. Oli rauhoiteltu, ja sanottu ettei kannata panikoida. Juteltiin osakkeista. Taksikuskin arvostus nousi taas, kun mainitsin myös omistavan osakkeita. Mies kertoi voittaneensa kimppalotossa yhdeksänkymmentäluvun jälkipuoliskolla 200 000 mk. Oli hankkinut rivitalo-osakkeen ja sijoittanut loput. Kävelin kuulemma onneni ohi, kun en halunnut antaa puhelinnumeroa ja tavata häntä uudestaan.

9. Pitkä odotus Kontulan tolpalla (68), josta kyytiin istui kaksi ”ammattilaisen” näköistä. Lyhyt kyyti lähelle.

10. Siirryin keskustaan. Olisi kannattanut ajaa Kämpin tolpalle, mutta jäinkin Ympyrätalolle (18). Pitkä odotus. Kyytiin tuli mies, joka oli ollut firman juhlassa, jossa oli juhlittu pitkäaikaisia työntekijöitä, 10-, 20- ja 30 – vuotta talossa olleita. Mies oli itse ollut 10 vuotta samassa talossa.

Kotiin paluussa oli se ikävä puoli, että hän oli tunnin myöhässä. Kotona oli kova kuri. Mies avautui ristiriitaisesta parisuhteestaan. Vaimo oli hyvin kaunis, mutta erittäin mustasukkainen. Vapauduin Konalassa. Ajattelin mennä kahville Lassilan Teboilille, mutta se jäi pelkäksi ajatukseksi. Datalle tuli ilmoitus: ”Lassilan tolpalla (85) asiakas”.

11. Lassilan tolpalla oli kaksi matkalaukku- ja salkkumiestä odottamassa. Hotelli Pasilaan ja Holiday Inn Pasilaan. Juteltiin autoilijavihamielisestä liikennesuunnittelusta Helsingissä. Miehet asuivat muualla päin Suomea.

12.Ei ollut hajuakaan, että tuleeko vielä puolen yön jälkeen joku kaukojuna Pasilan asemalle (30), mutta jäin vantaalaisen taksin taakse kakkoseksi. Datalla olin ykkösenä. Ja taakseni tuli vielä muutama stadin taksi, mitä suuresti ihmettelin. Jotkut odottelivat Ilmalan tolpalla (77) telkkariväen kotiin lähtöä.

”Tilu lilu.” Tuli kyytitarjous Sturenkadulta asti. Tietysti kuittasin. Ravintolan edestä nousi kyytiin mies. Juteltiin alla olevasta autosta, ja takseista. Hän ei kuulemma aikonut aiheuttaa mitään hämminkiä, oli kuulemma huumepoliisi. Aha! Juteltiin hörhöistä tämän ”kuluneen naama” kanssa. Jäi pois keskustassa, meni viihteelle, ei töihin.

13. Marskin tolpalta nousi kyytiin hiljainen nainen, joka meni Kruunuhakaan.

14. Pata ässän yötolpalta nousi kyytiin mies, joka meni aivan lähelle Katajanokalle. Mersussa on kuulemma iso kääntösäde. Ainakin hänen ÖÄYDX2768.906 mersussaan. Nelivetoisessa Volvossa kääntösäde on sama kuin busseissa. Näin ainakin miehen mielestä.

15. Erottajan tolpalta nousi kaksi englantilaista kyytiin, meno hotelli Strandiin. Neuvottelevat seuraavan päivän esityksen sisällöstä. Toisen ei kuulemma pidä alkaa esittelemään liikaa numeroita.

16. Grand Kasinon yötolpalla keski-ikäinen mies saattoi etummaiseen autoon naisen, ja tuli itse seuraavan auton kyytiin. Koko matka Olariin asti meni kuunnellessa piipitystä. Mies keskittyi kiihkeään tekstiviestitykseen näppäinäänet päällä olevalla puhelimella. Voi helvetti! Piip piip piip piip!

17. Olarin tolpalla odotti neljän nuoren aikuisen seurue. Halusivat päästä ravintolaan Tapiolaan. Takapenkillä kaksi sydänvikaista kertoivat toisilleen mitä voivat juoda, ja mitä eivät. Toisella oli rytmihäiriö ja toisella vuoti läppä. Etupenkin maksaja ihmetteli auton nappula paljoutta. Miehensä kuulemma ajoi taksia. Antoi tippiä. Epäilen, että mies oli opettanut sen taidon.

18. Marskin tolpalta nousi kyytiin mies, joka halusi lähelle Korkeavuorenkadulle.

19. Heti vapauduttuani tuli datan kautta tilaus. Piritanaukio. Selitteessä luki Hylkeenpyytäjänkatu – Piritankatu – Piritanaukio. Kävin ensimmäisen kerran tuossa Eiranrannan uudessa osoitteessa. Piritankadun jouduin arpomaan, kun ei edes katukylttiä ollut vielä paikalla. Valitsemani arpa voitti, ja kadun päästä löytyi Piritanaukio. Taloissa vain ei ollut vielä mitään numerointia.

Jostain pimeydestä ilmestyi nuori mies ja nuori nainen. Nainen nousi kyytiin. Ilmoitti osoitteen suomeksi ja numeron englanniksi. Ajetiin radiota kuunnellen Vuosaareen.

Kävi istumassa pari minuuttia Vuosaaren tolpalla. Ehkä jos vaikka olisi tullut henkilökuntatilaus. Ei tullut, joten siirryin keskustaan päin.

20. Kulosaaren sillalla sain tilauksen Herttoniemestä. Typerän myöhään tarjosi, ja typeränä kuittasin. Sillan jälkeen Junatiellä on kahden vastakkaisen pysäkin levyinen kääntöpaikka, jossa tavallisesti käyn kääntymässä kuitattuani näitä ”selän takaisia”, Hertsikan ja Kulosaaren kyytejä.

Osoite oli Laivalahden puistotie 7. Sekin vielä. Kummallakohan puolella tuo nyt taas oli? Navi näytti, jotta katkaisun tien pohjoispuolella. Ajoin sinne. Löysin sieltä talon numero 9. Jaa, no ehkä se 7 onkin sitten siellä toisella puolella. Kiersin puoli Herttoniemenrantaa ja lähestyin kohdetta toiselta suunnalta. Tien päässä oli pelastustiekyltti Herttoniemenranta 5:een. Mutta missään ei ollut osviittaa siitä perkeleen 7:sta. Yritin oikaista kävelytien kautta takaisin talolle 9, jonka läheltä oletin löytäväni talon 7. Kävelytielle oli viritetty betoniporsas ja portti. Peruuttelin takaisin. En jaksanut lähteä enää kiertämään, ja etsimään. Olkoon. Kuittasin jullikan.

Kuten tuosta linkin takaisesta Igglon ilmoituksesta selviää niin kohteen muut osoitteet ovat Suolakiventie 24 ja Suolakivenraitti 7. Tämä on tyyppiesimerkki tämän päivän suunnittelusta, katu katkaistaan keskeltä ja opasteet taloille ovat huonot. Monessa paikassa ihmiset oppivat kertomaan tilausta tehdessään mitä kautta pitää ajaa, että heidän osoite löytyy. Tiedän! Annoin liian helposti periksi.

Ajoin tyhjänä keskustaan lievästi ärsyyntyneenä omasta typeryydestäni. Olisin säästänyt aikaa ja hermoja, jos olisin jättänyt edellisen kuittaamatta.

21. Lähellä Erottajan tolppaa kuittasin kyydin, Erottajankatu X, henkilökuntaa. Kolme nuorta miestä nousi kyytiin. Varmistin, että olivat henkilökuntaa. Joo ovat. Kallioon. Osoitteen antajaa evästetiin, että et sano muuta kuin sen osoitteen, muuten hänen piti olla hiljaa.

Kauppatorin kohdalla kuului käsky selän takaa: ”Paina huora kaasu pohjaan”. Hiljensin vauhtia. Takapenkillä tyynnyteltiin käskijää. Päävartioaseman kohdalla alkoi kuulua sen verran pahoja haukkumanimiä, että pysäytin auton Halkolaiturin kohdalla ja pomppasin ulos avaamaan takaoven ja käskin ääliön ulostautumaan. Ääliö nousi autosta, ja itse istuin takaisin autoon. Toiset kaksi päättivät myös jäädä pois. Etupenkkiläinen alkoi hiljaisena maksaa. Ääliö tuli sivuikkunan viereen seisomaan. Ehdin nähdä vain munakarvat ennen kuin kääsin katseen takaisin eteenpäin ja painoin kaasua.

Sadan metrin päässä lopetamme maksutapahtuman. Maksaja poistui autosta valittaen kaverinsa olevan ”vähän viihteellä”. Justiinsa! Viihteellä. Tein uukkarin. Ääliö esitteli mulkkuaan tien toisella puolella. En tosin nähnyt sitä nytkään. Oli sen verran pieni. Yleensä mulla ei kilahda näin pikaisesti tällaiset, mut nyt vain jokin kynnys ylittyi. Menin ja otin itseeni ääliön sanomiset, vaikka niin ei pitäisi tehdä. Kyyti oli 9 euroa. Suoraan sanoen vitutti.

22. Erottajan tolpalta nousi kyytiin kolme henkilöä, jotka halusivat Kurvin grillille. Nyt ajoin Hakaniemen kautta, jotta ei tarvitsisi nähdä äskeistä ääliötä. Ei mitään häiriötä. Normaalit kiitokset, illanjatkon toivotukset ja hei heit .

Edellisen kyydin loppumisen ja tämän kyydin alkamisen väli oli korkeintaan viisi minuuttia, ja siinä ajassa keräsin itseni kokoon ja muutuin vittuuntuneesta taksikuskista asiakaspalvelijaksi. Moni tajua millaisen henkisen prosessin siinä saa käydä läpi muutamassa minuutissa. Seuraavalle asiakkaalle ei pidä näyttää edellisen asiakkaan aiheuttamaa paskaa. Pitäisi olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Yleensä se näkyy siinä, ettei kuski pahemmin juttele. Aina se ei onnistu nopeasti, ja silloin mennään kahville tyyntymään.

23. Kurvin grilliltä vapauduttuani sain tilauksen Suvilahdenkadulta. Ajoin osoitteeseen. Sata metriä edempää ilmestyi mies kättään heiluttaen. Ihmettelin, oliko tilaukseen tullut väärän talon numero. Ajoin miehen luo. Takapenkille oli nousemassa kolme miestä.

Aloin kyselemään, että olivatko he tilanneet tämän auton tuohon toiseen osoitteeseen. Viittilöijä selitti vain miten nyt pitäisi kiireisesti päästä ensiapuun, koska yhdeltä mieheltä oli silmäkulma auki. Katsoin haavaa silmäluomessa, josta ei vuotanut edes verta. Loukkaantunut oli sen verran puuduksissa nauttimastaan viinasta, ettei tajunnut mitään.

Ympärille ilmestyi kolme muuta tilattua autoa. Totesin miehille, että joku noista oli heidän tilaus, joten menkää sillä. Viittilöijän mielestä mun olisi pitänyt viedä heidät. Kieltäytymiseni aiheutti sen reaktion, että olisi pitänyt antaa työnantajan numero valittamista varten. Ja että seuraavana päivänä saisin kuulla huutia. Sanoin vain, että katso kupunumero ja selvitä sen avulla. Kääntelin toisten autojen keskeltä itseni pois takaisin oikeaan osoitteeseen, jossa jo asiakas odottelikin.

Osoite oli ”Töölööseen, lähelle Pub 28:aa”. Just. Pub 28 on Kampissa. Sitten keskusteltiin pitkään Eerikinkadun ja Kalevankadun sijainnista ja mikä katu se nyt menikään siitä vierestä. Toiselle puolelle jokea eksyneillä kadut olivat vähän sekaisin.

24. Lapinlahdenkadun tolpalta (25) kaksi miestä kyytiin Tapiolaan Elosalamantielle, joka on Revontulitie poikkitie. Pohditiin mikä on elosalama, ja miten elosalama ja pallosalama eroavat toisistaan. Toinen mies oli sitä mieltä, että elosalama on pallonmuotoinen salama. Itse taas oletin, että se on salamanvälähdys ilman että kuuluu jyrähdystä tai näkyy pilviä. Melkein olin oikeassa.

25. Palasin Länkkäriä pitkin takaisin. Toisten taksien suunnistaessa Kamppia kohti, valitsin itse kohteeksi Etelä-Helsingin, lähemmin Annankadun. Ruoholahden risteyshässäkässä datalle tuli viesti ”Hotelli Seaside (19) asiakas”. No olihan sen lähellä yksi, joka viittilöi kiivaasti.

Lauttasaareen, Pajalahdenkadulle. Hetkinen, täysin tuttu nimi, mutta missä kohtaa se nyt olikaan. Alkoi naurattaa itsekseni. Täydellinen tiltti sisäisessä navigaattorissani. Oli pakko luntata auton navista.

26. Vapauduttuani iski heti ”daijuun” (kuten Iso ja Ihailtu Päällikköni ilmaisee saatuaan tilauksen datan kautta). Mechelininkatu 1, Marian sairaalan ensiavun ulkopuolella odotteli kolme ihmistä, nainen ja kaksi miestä, joilla kummallakin oli naama ruhjeilla ja silmät turvoksissa. Kaikki tuli kyytiin, mutta heti alkumatkasta alkoi selkkaus miesten välillä. Minne mennään ja kuka maksaa mitäkin. He eivät olleetkaan samaa seuruetta. Mies naisen seurassa heittää yksinäisen miehen pihalle autosta, ja jatkoimme Meilahden sairaalaan.

Yritän kysellä mihin siellä. Vastaus oli epämääräinen yhdistelmä päivystyspoliklinikkaa ja silmäpoliklinikkaa. Epäilin, että ilmeisesti silmäklinikalle pitäisi mennä, mutta mies umpeen muurautuneen silmän kanssa päättikin, että mentäisiin päivystyspoliklinikalle. Pysäytin sen eteen, jolloin nainen salamana hyppäsi ulos ja juoksi ovesta sisään ”kysymään” minne oikein pitäisi mennä. Enpä ehtinyt sanoa, että kysyisi sisäänkäynnin vieressä kopissa olevalta vahtimestarilta. Remontin vuoksi päivystykseen on ”ainakin” puolikilometriä matkaa väriviivaa pitkin.

Odotellessamme mies maksoi kyydin. Nainen palasi, ja sanoi, että silmäklinikalle täytyisi mennä. No sehän oli ihan toisessa rakennuksessa. Lupasin viedä ilman uutta maksua. Silmäklinikan ovessa oli aukioloajat, ja alimmaisena tieto, että yöllä käynti oli korvaklinikan kautta. Ja sen ovi olikin viereisessä sivurakennuksessa. Ei kun sinne. Mies antaa 3 euroa tippiä vaikka estelen.

27. Käsipysty Töölöön kirjaston läheltä. Kaksi miestä halusi päästä Martinlaaksoon. Matkalla toinen ilmoitti, että halusi käydä grillin kautta. Kello oli jo 5.00 aamulla.

En ollut varma oliko Myyrmäen aseman grilli tai Louhelan grilli auki vielä tuohon aikaan, mutta päätetiin käydä katsomassa. Muuten miesten täytyi tyytyä jääkaapin sisältöön, jossa ei kuulemma ollut kuin se valo.

Matkalla keskustelliin miten ei enää ole entisen kaltaisia grillejä, joista saisi oikein kunnollisia höyrytettyjä lihapiirakoita ja nakkeja. Nykyään oli vain ählämsählämeiden pitämiä paikkoja, joissa laitettiin piirakat mikroon, ja parin minuutin päästä kuuluu vain ”pim”, kun piirakkat oli lämpimiä.

Hampurilaispaikat ovat syöneet nakkikiskat täysin pois. Nykynuoriso ei tiedä enää muuta kuin hampurilaiset. Mennään hienoon ruokaravintolaankin ja tilataan hampurilainen.

Toinen mies kertoi miten hän oli yhdessä ruokapaikassa pyytänyt keitettyjä perunoita. Palveleva nuori tyttö oli katsonut vähän aikaan hämillään, ja sanonut ettei heillä ole kuin noita kokoperunoita. Mies oli sitten kysynyt, että eikö ne ole sitten valmistettu keittämällä. Juu oli. No, mies oppi, että jatkossa hän pyytää kokoperunoita eikä keitettyjä perunoita.

Martinlaakson jälkeen vein auton tankin kautta vaihtoon. Raportin mukaan ajoin 28 kyytiä, joista yksi oli se tekemäni jullikka. Yksi kyyti jäi kertomatta, koska en millään ilveellä tahdo muistaa mistä mihin se oli, ja kuka oli kyydissä. Aamuyöllä sen täytyi olla, koska silloin ajoin monta kyytiä peräkkäin merkitsemättä niitä muistiin.

Juoksu 1,51 €/t, 312,4 km, kassa 0 alv 472,9 €, työaika 11,36 t, 40,82 €/t. Siitä sitten 38 % mukainen liksa, niin laskutaitoiset voivat itse laskea mitä tulee tuntiansioksi yötyössä bruttona.

Ei kaunis näky

2008-09-17T06:02:00.003+03:00

Joskus sattuu paikalle missä ei ole niin kaunis näky odottamassa. Eilen illalla 22.20 jälkeen olin palaamassa Keravalta Korson kautta. Korson sikaanien jälkeen edessä näkyi paloautoja, ambulansseja ja poliiseja. Vastapäätä Korson tolppaa junaraiteilla oli peitelty ruumis. Joku oli jäänyt junan alle.

Kiire

2008-09-04T20:00:00.001+03:00

Montako taksia ehdit nähdä? Ihan ensimmäisillä sekunneilla vasemmassa yläkulmassa näkyy miten kollega Torontossa tekee ukemin, uukkarin, ugandan eli u-käännöksen ottaakseen kadun toiselta puolelta asiakkaat. Ja paljon muutakin ehtii tapahtumaan. Sekä huomaa miten hyvin liikenne soljuu ehjillä tasaisilla hyvin hoidetuilla kaduilla. Toisin kuin meillä täällä Hellsigissä

Scramble from Sam Javanrouh on Vimeo.

Vastakohtana edelliselle.

Players from Sam Javanrouh on Vimeo.

Aikakäsite

2008-09-01T07:00:00.000+03:00

Virallisesti vuorokausi vaihtuu keskiyöllä kello 00.00 eli kello 24. Taksissa se ei vaihdu silloin.

Vaihtuminen riippuu siitä onko asiakas menossa nukkumaan tai juuri nukkunut pitkät unet. Jos on valvottu ja juhlittu aamuun asti niin asiakkaat yleensä toivottavat hyvää illanjatkoa, vaikka aurinko olisi jo nousut uuden päivän merkiksi. Vastaavasti aikainen työmatkalainen kello 4 aamuyöstä toivottelee hyvää huomenta pitkien yöunien jälkeen.

Ajan kokeminen on syklistä. Nyrkkisääntönä tuntuu olevan se, että vuorokausi vaihtuu seuraavaan vasta kun on itse nukkunut pitkät unet.

Yökuskina, viikolla ja viikonloppuina illat ja yöt ajavana ja päivät nukkuvana, aikakäsitteeni on heittänyt täysin häränpyllyä. Huomaan usein kysyvän, että mikä päivä tänään on. Saatan olla sitä mieltä, että tänään on varmaan jo torstai, vaikka eletään tiistaita virallisen kalenterin mukaan.

Oma vuorokausirytmi on suurin piirtein sellainen, että aamu 06.00 mennessä lopetan työt, 07.00 olen himassa ja 08.00 olen nukkumassa. Herään 15.00 – 16.00 välillä. Aamukahvit juon yleensä ennen 17.00

Netistä tarkistan herättyäni, että onko tapahtunut mitään ihmeellistä nukkumiseni aikana, onko maailma yhä radallaan. Sekä luen tarkemmat selostukset onnettomuuksista ja muista hässäköistä, joista on jo yöllä taksin datan kautta ilmoiteltu. Että mitä siellä nyt oikein tapahtui.

Aamukahvin jälkeen, tai samaan aikaan, muiden syödessä päivällistään, syön samalla aamupalapäivälliseni, kuten makaronilaatikkoa tai makkarakastiketta ja perunoita. Kaikki päivän tärkeät ateriat kerralla. Yöllä en voi syödä kovin raskaasti, koska muuten alkaa väsyttää. Ja sehän on liikenneturvallisuuden kannalta vaarallista. Pelkästään pientä kevyttä, hedelmiä ja kahvia, yöllä. Aamulla töistä palattuani mätän jotain nassuuni niin nukuttaa paremmin.

15.00 – 22.00 välille jää sitten aikaa harrastaa, hoitaa juoksevia asioita ja sosiaalisia suhteita sen mukaan mihin aikaan seuraava vuoro alkaa. Jos se alkaa jo 17.00 niin aamupalapäivällisen jälkeen täytyykin jo painua suihkuun ja lähteä hommiin. Jos vuoro alkaa 21.00 tai 22.00 niin jotain ehtii tehdä ennen töihin lähtö, vaikka katselemaan tallennettuja telkkariohjelmia.

Jos on vapaa yö edessä, niin ihmeellisesti heräämisen jälkeen menee haahuilemiseen kolme neljäkin tuntia. 20.00 olen täydessä iskussa, energinen ja pirteä, muiden jo alkaessa haukottelemaan. Sitten voikin miettiä, että mitäpä sitä tänä yönä harrastaisi.

Kirjastot, uimahallit ja urheilupaikat alkavat olla kiinni. Talvisin ulkona on jo pimeää. Kerhot ja työväenopiston kurssit ovat jo lopettelemassa. Yhdistyksissä kokoukset lopuillaan. Ravintolaan ei huvita mennä katselemaan asiakkaitaan vapaa-aikana. Kyläilyt monen tuttavan tai sukulaisen luona tähän aikaan tuntuu heistä hiukan liian myöhäiseltä. Siinä sitä sitten ihmetellään mitä sitä tekisi 20.00 – 7.00. Kesällä lähde veneilemään, kun muut jo tulee rantaan yöksi.

Entä viikkorytmi. Ei sitä ole. Ihan sama mikä viikonpäivä, sillä ei ole merkitystä. Viikkoa ei katkaise viikonloppu, kuten muilla. Mä olen silloin duunissa kuskaamassa näitä muita. Vapaapäivät viikolla ei katkaise viikkoa. Ne eivät ole viikonhuipennus. Ne ovat vain vapaaöitä.

Entä vuosirytmi. Vain vuodenaikojen vaihtumisen huomaa, sää vaihtuu lämpimästä kylmään syksyllä ja keväällä se vaihtuu kylmästä lämpimään. Juhlapyhät huomaa siitä, että keikkaa pukkaa. Parhaimpina vuosina on töissä jouluna, uutena vuotena, vappuna ja juhannuksena. Kun itsellä olisi vapaata juhlia, niin juhlat meni jo.

Kello on 07.00 aamulla. Hyvää yötä. Mä menen nukkumaan nyt.

Listautuminen

2008-08-30T19:38:00.002+03:00

Listauduin pörs... ei kun blogilistalle takaisin. Helpottaa elämää joillakin, kuulemma.

Imuovet

2008-08-30T18:00:00.001+03:00

Olen saanut ajaa pari vuoroa autoa, jossa on puhaltavat penkit ja imuovet. Isännän sanoin kuvattuna. Puhaltavat penkit tarkoittaa, että etuistuimissa on lämmitys ja jäähdytys. Lisäksi kuskilla on hierova penkki. Etu- ja takaistuimia voi säätää sähköisesti. Ylellistä, kyllä.

Lähiöiden ihmisten ilmeet alkavat loistaa kuin aurinko heidän tajutessa, että istuvat hiukan tavallista ylellisemmässä ”kalliissa” autossa. Takapenkin säätönappuloita napsutellessaan asiakkaat päästelevät riemunkiljahteluja ihan kuin olisivat jossain Linnanmäen huvilaitteessa.

Imuovet ovat sellaiset, että ovi painetaan vain kevyesti kiinni ja ovi sen jälkeen itse imaisee itsensä kiinni, äänettömästi. No eiväthän asiakkaat sellaiseen ole tottuneet. Jos ei kuulu kunnon läimäystä ovea kiinni paiskattaessa, niin se ei ole mennyt kiinni. Silloin ovi avataan uudelleen ja paiskataan äänen kanssa kiinni.

Ja mun pitäisi päällikön mukaan aina sanoa asiakkaalle, että laita ovi hiljaa kiinni, älä paiskaa. Ei onnistu.

Yksi aamuyö olin valistamassa takapenkiltä pois nousevaa asiakasta: ”Älä paiskaa ovea …”, mut eihän se kuullut, vaan paiskasi oven kunnolla pamauttaen kiinni. Etupenkin maksua hoitavalle asiakkaalle jatkoin selittämällä: ”Tässä autossa on imuovet.” Asiakas kysyi: ”Ai, toimiiko tässä muutkin imulla?” ”Ei. Maksu ei tapahdu imulla”, vastasin. Toiveikas ilme sammui asiakkaan kasvoilta.

Kuka väistää?

2008-08-27T20:00:00.000+03:00

Kävin hakemassa omakotialueelta asiakkaan. Ajoin tyypillistä omakotialueen tietä, jolla mahtuu tavallisesti kaksi autoa ajamaan vastaan. Ei jalkakäytäviä. Oma puoli tiestä oli ehjä, mutta toisella puolella oli kaukolämpöputkien takia pitkä kaivanto kaventamassa tietä. Puolessa välissä kaivanto meni tien poikki, ja sille kohtaa oli laitettu teräslevyt jotta autolla tai muulla kulkuvälineellä pääsee yli. Ylityskohta oli sillä puolella jota itse ajoin.

Tulin tien ehjää puolta ylityspaikkaa kohti. Vastakkaisesta suunnasta oli pyöräilijä tulossa samaa ylityspaikkaa kohti. Koska esteet olivat pyöräilijän puolella, niin hänellä oli väistämisvelvollisuus. Ajoin ylityskohdalle, niin eikö se perkeleen pyöräilijäkin ajanut siihen samalla. Ja vilkaisi saatanan vihaisesti mua kohti, kun en väistänyt sitä.

Sanoin asiakkaalle, että pyöräilijän olisi pitänyt väistää. Kerroin perusteluna, että se jonka puolella on esteet väistää, jollei väistämisvelvollisuutta ole erikseen liikennemerkillä osoitettu. Sama väistämisvelvollisuus on katua kaventavan pysäköidyn auton kohdalla. Asiakas sanoi, ettei tiennyt sitä. Ajoi kuulemma paljon pyörällä, ja ajokortinkin oli hankkinut jo 70-luvulla, vaikkei enää ajanutkaan paljon autolla.

Siis ihan totta! Pyöräilijöille pitäisi suunnata kampanja, jossa kerrotaan pyöräilijöiden velvollisuuksista ja kerrataan liikennesääntöjä. Eikä vain aina kerrottaisi pyöräilijöiden oikeuksista.

Säännöt on luotu sitä varten, että liikenne toimisi vaivattomasti. Maaliikenteessä ei toimi vesiliikenteeseen lanseerattu hokema: ”Viisas väistää!” Silloinhan kukaan ei pääsisi yhtään minnekään, kun kaikki olisi viisaita, eikä kukaan menisi ensimmäisenä.

Klassinen esimerkkihän on se, että tasa-arvoiseen risteykseen tulee neljästä suunnasta auto. Jokaisella on väistämisvelvollisuus oikealta tulevaa kohtaan. Kuka menee ensimmäisenä? No tietenkin TAKSI! Taksikuski tietää säännöt, ja purkaa pattitilanteen menemällä ensimmäisenä. ”Viisas tuntee säännöt” olisi parempi hokema niin maalle kuin merelle.

Ulkonäkö

2008-08-25T04:01:00.003+03:00

”Mun mielestä kaverit, jotka hakee vain hyvännäköisiä muijia, eivät tule pärjäämään elämässään. Ei muijan tarvii olla hyvännäköinen kunhan se vain on hyvä tyyppi. Ja jos se ulkonäkö nyt alkaa vaivaa mieltä, niin ei muuta kuin pussi päähän ja pornolehti selkään”, tuumaili 23 -vuotias vuosaarelaismies.

Typerä este

2008-08-23T20:00:00.002+03:00

Olin lopettelemassa vuoroa Puotilassa tallin edessä, kun auton puhelin soi. Vastasin, ja asiakas halusi auton Tammisaloon. Oli kiire junalle Pasilan asemalle, 20 minuuttia aikaa. Ilmeisesti olin alueen ainoa vapaa taksi, kun se yhdisti niin kauas. Ei kun menoksi. Marjaniemen mutkatie ja Roihuvuori hoitui vauhdikkaasti.

Ja heti kohta olinkin asiakkaan kadulla, jossa autot oli parkkeerattu oikealle puolelle ja vasemmalle jäi avoin kaista. Avoimuus loppui pari taloa ennen oikeaa osoitetta. Auto seisoi siinä mistä mun olisi pitänyt päästä. Huusin avoimesta ikkunasta: ”Väistä! Mulla on kiire asiakkaan kanssa Pasilan asemalle!”

Äijä auton vieressä osoittaa tyhjää tilaa autonsa vieressä, ja sanoo: ”Aja siitä. Kyllä sä mahdut!” Mielestäni se aukko oli liian pieni, mutta kuitenkin käänsin keulan aukkoa kohti saadakseni paremman arvion. Ei mahdu. Jää viisi senttiä kumpaankin reunaan. Edessä ei ole tarpeeksi tilaa taittaa auto toisen auton viereen. Kylki olisi kolhiutunut toisen auton puskuriin. Peruutin. Äijä autonsa vieressä huusi: ”Ammattikuski, eikä osaa ajaa!”

Samassa näin yrmeä ilmeisen asiakkaan loikkivan kiireisesti autolleni. Kääntäessäni pihatien kohdalla autoa tulosuuntaan asiakas ihmettelee: ”On se kumma, kun ihminen tietää tekevänsä väärin niin siitä tulee vihainen ja aggressiivinen.” Ehdimme ajoissa junalle typerästä esteestä huolimatta.

Mannerheimintien asukkaat ry

2008-08-18T20:00:00.001+03:00

”Hei kattokaa! Mun mutsi hommas nää töyssyt tänne!” kiljahti parikymppinen nuorimies kavereilleen espoolaisella omakotialueella. Yksi todella vahva ja aikaan saava vaikuttaja voi saada tahtonsa läpi asuinalueellaan. Yleensä kyse on esteistä ja rajoituksista, ei mun takapihalle – asenteesta.

Sahatessani kymmeniä kertoja viikonloppuisin Helsingin vilkkainta tietä, Mannerheimintietä, edestakaisin on tullut mieleen, että jos Mannerheimintien varrella asuvat ihmiset kokisivat kotiseutu- tai kotikatuhurmoksen ja haluisivat rauhoittaa liikennettä kotikadullaan, niin me muut oltaisiin sen jälkeen lirissä.

30 km/h nopeus, korotetut suojatiet 100 – 300 metrin välein 5,5 kilometrin matkalla. Useammassa kohtaa pienisäteinen liikenneympyrä. Bussipysäkkien kohdilla kaistan kaventavat korokkeet. Henkilöautot odottelisivat kiltisti bussien takana. Kaikki sivukadut olisi katkaistu betoniporsailla tai tolpilla. Kolarin ruuhkauttamalta Mannerheimintieltä ei pääsisi poistumaan, koska mitään kiertoteitä ei olisi.

Katutöiden kohdalla olisi vain yksi kaista käytössä. Montut olisivat auki viikkoja. Kukaan ei tietäisi milloin työmiehet ovat viimeksi käyneet paikalla.

Muualla Helsinkiä tämä on jo todellisuutta.

Mannerheimintien alussa, 1 kilometrin matkalla, on tänä kesänä saatu maistaa vähän samantyylistä meininkiä, hiljaisia nopeuksia, kaistojen kavennuksia, sivukatujen sulkemisia, töyssyjä ja kuoppia.

Mannerheimintien, Kaivokadun ja Simonkadun vilkkaan risteyksen piti olla heinäkuussa viikossa valmis, niin ainakin paikallismedia hehkutti. Mutta se koskikin vain niitä uusia ratikkakiskoja, mikä unohdettiin mainita. Kadut ovat edelleenkin montullaan, eli montuissa löytyy isoa, pientä, keskisuurta, syvää ja matalaa.

Olkaa ihmiset kilttejä, ja kävelkää niiltä ydinkeskustan tolpilta Kampin, Töölöön tai Hakaniemen tolpille, josta teidät on helpompi hakea. Samalla saatte esimakua ekohippien haaveilemasta ”kävelykeskustasta”.

Liikenneympyrä

2008-08-16T21:45:00.000+03:00

Viimeisimmän taksikuskihuhun mukaan Helsingin Hartwall – areenan viereen tulee tällainen liikenneympyrä.

Helsingin kaistasuunnittelijat ovat kuuleman mukaan käyneet Englannin Swindonissa sikäläisten kaistasuunnittelijoiden luona opintomatkalla, ja tuoneet tuliaisina kyseisen mallisen liikenneympyrän piirustukset mukanaan.

Helsinki aikoo markkinoida liikenneympyrää nähtävyytenä Swindonin tapaan: http://www.swindonweb.com/index.asp?m=8&s=115&ss=289&t=THE+MAGIC+ROUNDABOUT

Samalla aletaan liikenneympyröissä väistämään oikealta tulevia. Niin kuin Ranskassa tehdään. Kaistasuunnittelijat käväisivät kuulemma toissa vuonna Pariisin Riemukaarella kevätretkellä, jolta tuodut tuliaiset ovat vielä käyttämättä.

Ähäkutti! No ei vaineskaa! Ainakaan vielä. Taidankin seuraavaksi opiskella kaistasuunnittelijaksi, ja toteuttaa tämän yhdistelmän, jos sitä ei siihen mennessä ole jo toteutettu.

On se vaan niin väärin

2008-08-16T18:00:00.002+03:00

Kaunis kesäaamu oli aluillaan. Kaupungin kadut olivat autiot. Ketään ei näkynyt missään. Yön viimeiset juhlijat oli saatu kuskattua koteihinsa. Seisoin Kasarmikadulla porttikongin edessä odottamassa lentokentälle menevää ennakkotilausasiakasta. Viereeni pysähtyi valkoinen henkilöauto. Sen sähköikkuna alkoi avautua, joten avasin myös ikkunan. Valkoisen auton ikkunasta tuli näkyviin tikari. Poliisin hihamerkki.

Virkapukuinen poliisi kysyi: ”Mitä sä siinä teet?” ”Odotan asiakasta”, vastasin. ”Etkö sä näe, että sä olet pysäyttänyt suojatielle?” poliisi sanoi. ”Mut se asiakas tulee ihan pian”, selitin. ”Jollet sä heti siirrä sitä autoasi, niin mä annan sulle sakon!” poliisi sanoi. Minähän peruutin auton kymmenen metrin päähän suojatiestä. Ei tullut sakkoa aamuäreältä seuraavan rakennuksen poliisiasemalle matkalla olevalta poliisilta.

Seuraavana iltana ajelin poliisin kaapiauton KJ – 100:n perässä Kaivokadulta Mannerheimintien yli Simonkadulle. Vihreä valo paloi meille. Simonkadun suojatiellä oli punaiset valot jalankulkijoille. Niistä huolimatta kaksi neitokaista oli ylittämässä suojatietä. KJ – 100 pysähtyi suojatien eteen. Toinen neitokainen jäi puoleen väliin suojatietä seisomaan toisen jatkaessa matkaa. Punaiset jalankulkijavalot paloivat edelleen. Jahkailtua aikansa toinenkin neitonen ylitti tien poliisien edestä. Sen jälkeen KJ – 100 jatkoi matkaansa ylös Simonkatua.

Perkele! Eikö niissä poliisiautoissa ole enää mikrofoonia ja kaiuttimia, joiden avulla käskyttää kansalaisia? Olisivat neitokaiset varmasti ottaneet opiksi, jos Simonkadun metelin yli olisi kajahtanut kuuluvasti: ”SEIS! KÄÄNNÖS TAKAISIN ODOTTAMAAN VIHREITÄ VALOJA! TAI MUUTEN TULEE SAKOT!”

Poliisin näkyvyyttä on lisätty huomattavasti Helsingin keskustassa yöaikaan. Seuraavaksi voisivat lisätä kuuluvuutta.

Uuden kyräilyn kartat

2008-08-14T05:29:00.007+03:00

Infoa Helsinki-Vantaan taksien uudesta kyräilyalueesta (klikkaamalla saat kuvat isommaksi).

Luuri korvaan

2008-08-04T23:30:00.000+03:00

Puhelimissa on nykyään liian paljon kaikenlaisia muita toimintoja, joten peruspuhelutoimintojen tuntemus on alkanut hämärtyä nuoremmalla ikäluokalla.

- Mikä siinä on, että taksikeskus lyö aina luurin korvaan? kysyi ärsyyntynyt nuori mies.
- Miten niin lyö luurin korvaan? kysyin.
- No, aina kun sinne soittaa niin sieltä kuuluu vain TYYT TYYT TYYT, eli ne lyö luurin korvaan.
- Siis, sehän on varattu, jos sieltä kuuluu TYYT TYYT TYYT. Ne on niin varattuja, etteivät ehdi edes vastata kaikkiin puheluihin.
- Eiku ne lyö luurin korvaan!
- Miten ne voi lyödä luurin korvaan, jos ne eivät ehdi edes vastata soittoon silloin kun siellä on ruuhka?
- Eiku ne lyö luurin korvaan! Miksi ne ottavat ne puhelut vastaan, mut ei puhu mitään, ja sit lyövät luurin korvaan?

Tekstiviestitilauksen voi tehdä pääkaupunkiseudulla Helsingin takseihin numeroon 13170 (Kaupunki katuosoite talonnumero rappu), niin ei tule luuria korvaan.

Kuskillekin?

2008-08-04T23:26:00.001+03:00

Auto on täynnä polttariporukkaa. Joku kaivaa viskipullon esille, ja se lähtee kierrokselle.
- Kelpaako kuskillekin? pullon tarjoaja sanoo.
- Ai sä haluut et mä puhallan uuden enkan, sanon.

Ettei vain viikko sitten 5,2 promillea puhaltanut vantaalaiskuski olisi joutunut asiakkaidensa juottamaksi. Mitähän takapenkillä tuumattaisiin, jos sanoisi: ”Kyllä kiitos. Saako ottaa molemmille jaloille?”

Hop hop

2008-07-07T08:19:00.002+03:00

- Varo kohta tulee hop hop, varoitteli vieressäni istuva humalainen mies.
- ???
- Ja sen jälkeen pian tulee toinen hop hop.

Töyssy, pomppu, hidaste, nukkuva poliisi, korotettu suojatie, ja nyt sitten hop hop. Ei niin rakkaalla lapsellakin on monta nimeä.

Sienien lailla kaduille ilmestyviä muhkuroita merkitäänkin mitä moninaisin keinoin, tai jätetään merkitsemättä. Milloin merkkinä käytetään ”tissivaroitusmerkkiä” eli virallisemmin kuopasta varoittavaa merkkiä. Toisinaan on huutomerkki-varoitus lisäkilvellä, jossa lukee töyssy tai hidaste. Joissakin paikoissa suositaan tien molemmissa laidoissa lyhyitä tolppia, jotka voivat olla valkoisia tai mustavalkoruutuisia. Jossain paikoin varoitustolpat eivät ole heti kadun reunassa vaan jalkakäytävän ja metsän välissä, josta niitä ei havaitse.

Osassa näitä muhkuroita on valkoisia kolmioita molemmin puolin huomion kiinnittäjänä, osassa ne ovat neliöitä. Tai oli, ennen pois kulumistaan. Suurin osa kuitenkin on ilman mitään merkkiä, ja tulee yllätyksenä.

Rakennustavat vaihtelevat, mutta yksi yhteinen piirre niillä on. Niitä on julmetun paljon omakotialueilla, joihin pääsee vain yhtä tietä jota joutuu palatessa ajamaan takaisin. Läpiajo useimmilla näistä alueista ei ole, joten liikenne pääsääntöisesti koostuu paikallisten asukkaiden liikkumisesta.

Ilmeisesti omakotiasujat ovat kaahareita, koska heidän nopeuksia täytyy töyssyillä rajoittaa. Tämä päätelmä on tehty täysin kärjistysanalyyttisesti omien empiiristen töyssytiheysanalyysien perusteella.

Miksi tälle liikenteen nopeuden rajoitteelle ei saada yhtä yhtenäistä liikennemerkkiä ja standardia sen rakentamiselle? Kysynpä vain.

Kettu ja muita eläimiä

2008-07-07T07:12:00.002+03:00

Toissa yönä Konalan teollisuusalueella kaarteen jälkeen näin edessä parinkymmenen metrin päässä ketun kadun toisella reunalla. Ajoin vierelle, eikä kettu lähtenyt karkuun kuten kuvittelin sen tekevän. Siinä se viereisellä kaistalla kaiveli kaivonkannen viereisestä kolosta jotain. Ilmeisesti jonkun linnun raadon se kaivoi esiin, vaan eipä siinä ollut mitään syötävää. Kettu otti ja kälppi takavasemmalle.

Konalan tolpalle kaartaessa viereisellä nurmikolla ruokaili kolme pulskaa jänistä. Harmitti ketun puolesta, että se oli vähän väärässä paikassa. Hoikkuuden ja alavatsan seudun harmaamman karvoituksen sekä laimeamman punertavanruskean turkin värin perusteella oletin sen olevan nuori yksilö. Ehkä se ei vielä ollut oppinut missä sen ruoka liikkuu.

Yhtä lähelle kettua olen päässyt kymmenisen vuotta sitten, kun Pihlajasaaren kävelytien vieressä huomasimme ketun pesästä kurkistavan ketun pennun. Arvelimme emoketun tulleen talvella jäitä pitkin saareen, ja kaivaneen pesän rauhalliseksi luulemaansa paikkaan. Kettutietämykseni on mitätön, vaan ei sentään aivan olematon, kuten joillain kaupunkilaisilla.

Muutama vuosi sitten ajelin Länsiväylää pitkin Espoossa Helsinkiin päin. Kettu juoksi tien yli.
- Mikä se oli? Nuori nainen kysyi takapenkiltä.
- Kettu, vastasin.
- Kettu?!, Nuori mies ihmetteli tietämättömän äänensävyllä.
- Eksä tiedä? Nuori nainen kysyi nähtyään nuoren miehen ilmeen.

Seurasi syvä hiljaisuus, keskustelu tyrehtyi koko loppu matkaksi. Ilmeisesti nuori mies ei tiennyt, millainen eläin kettu on.

Jos tänä päivänä jänikset ja kanit ovat vallanneet pääkaupunkiseudun viheralueet, niin millainen mahtaa olla tilanne kymmenen vuoden päästä kettujen lisäännyttyä? Kettu nimittäin on lisääntynyt tällä seudulla, koska niitä voi nähdä nykyään useammin kuin aikaisempina vuosina. Rottia en ole nähnyt niin usein kuin muutama vuosi sitten. Hiiriä kylläkin vilistää aina milloin missäkin tien yli.

Siilejä on näkynyt aina silloin tällöin. Viime kesänä auto oli täynnä nuoria miehiä, kun tien poikki kipitti siili. ”Aja yli”, huudettiin takapenkiltä. ”Älä aja yli, huusi yksi nuorista miehistä, ja selitti. ”Ajatelkaa, jos toi on urossiili, ja jos tuolla puskassa on naarassiili, ja jos me ajetaan tuon urossiilin yli, niin siltä naarassiililtä jää saamatta.”

Fiksua logiikkaa.

Kanien ja jänisten kasvanutta määrää pohdimme erään asiakkaan kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että kaupunkilaisilta on hävinnyt taito metsästää, ja käsitellä jänis tai kani, kun salametsästys tapauksia ei ole tullut ilmi. Päädyimme myös siihen, että jos lama tulee, niin se hoitelee kaniongelman, kun kaupunkilaiset opettelevat salametsästämään hyvää kani- ja jänispaistia puistoista. Lisäksi he saisivat niiden turkit, joista voisi sitten rahan puutteessa jalostaa kalliita asuja myyntiin.

Lapsen nimi

2008-07-02T01:16:00.000+03:00

Kolme vähän yli kaksikymppistä nuorta miestä on matkalla illanviettoon. Heistä yhden nainen on viimeisillään raskaana, ja tulevaa isää pitää juhlia.

- Mikä lapsen nimeksi tulee?
- Elatusapu! Niin tiliotteessa tulee lukemaan seuraavat kaksikymmentä vuotta. Se on vieläpä isompi erä kuin auton osamaksu. Perhana!
- Mähän sanoin, että muista käyttää kondomia!

Laihdutetaan

2008-06-30T16:17:00.001+03:00

Kunnollisen perseet olalle illan lopuksi kaksi keski-ikäistä naista kiipesi taksin takapenkille. Kotiin piti päästä nakkikioskin kautta, nälkä oli kova. Puolisammuksissa, vasen silmä auki, toinen naisista havainnoi, että pian oltaisiin kioskilla.
- Mitä sä Ritu haluut syödä?
- Ööör öör.
- Otaksä hampurilaisen vai lihiksen?
- Ööör öör

Nainen havahtui niin paljon, että tajusi ettei jaksa nousta hakemaan mitään syötävää. Varsin kaloripitoisen illan tässä vaiheessa oli hyvä tehdä terveellinen päätös.
- Laihdutetaan! Ei mennä sinne, hihkaisi nainen.
- Joo, laihdutetaan, vastasi toinen.

Sääntö ku(u)si

2008-06-30T15:49:00.002+03:00

Nainen istahti viereen, ja alkoi selittää.
- Mulle sattui pieni vahinko.
- Millainen vahinko?
- Mulle tuli pissat housuun.
Nainen siirtää takin helmaa, ja näen ison märän läiskän haarojen seudulla.
- Nouse äkkiä ulos siitä, ettei se penkki kastu aivan kokonaan.
- Ei se kastu.
- Kyllä kastuu! Nouse nyt ylös siitä! Äkkiä.

Istuimessa näkyi takapuolen kokoinen kastunut alue. Voi helvetti! Hienoa! Mitä tästä opitaan. Puhutaan, että katsekontakti on tärkeää asiakaspalvelutehtävissä, mutta kyllä ensimmäinen katse haaroihin on vielä tärkeämpi. Se säästää asiakkaan rahoja.

Taksikuskin sääntö numero ku(u)si: Katso ensin haaroihin, vasta sitten silmiin.

Idät

2008-05-20T10:23:00.003+03:00

Helsingin vyöryttäessä rajaansa idemmäksi Sipoon alueelle, on mieleen tullut, että miten se mahtaa tulevaisuudessa vaikuttaa paikalliseen kielenkäyttöön.

Nythän on niin, että Kulosaaren sillan yli ajettuaan itäänpäin on jo "Idässä". Herttoniemi, Itäkeskus, Roihuvuori, Myllypuro, Kontula, Vuosaari, Marjaniemi, Laajasalo, Vartiokylä ja Mellunmäki, ja miksi ei myös Jakomäki, kuuluvat mielestäni Itään. Kaapatun Sipoon alueen jälkeen tilanne on se, että Idän jälkeen on vieläkin itäisempiä alueita. Tuli mieleen, että saadaanko me tänne Helsinkiin sitten Lähi-itä ja Kauko-itä?!

Pientä taukoa pukannut

2008-05-17T19:59:00.002+03:00

Vuoden 2008 eka merkintä, ja eletään jo toukokuun puolta väliä. Viime vuoden loppukin tuli aika nihkeesti kirjoitettua. Stoppi tulee väistämättä, kun tekee töitä ja ajattelee niitä vielä vapaallakin. Eihän se ole rentouttavaa.

Mut nyt on rentouduttu oikein olan takaa. Olen ajanut tänä vuonna vain 10 vuoroa, ja lopun ajan pitänyt omaa lomaa. Riistäytyi vähän käsistä tuo muutaman viikon loma. Tili tässä kyllä tyhjenee, kun ei työkkäristäkään voi korvauksia hakea, mutta kyllä kannattaa.

"Soittele, kun haluut lähteä töihin", yksikin isäntä muistaa aina muistuttaa jutellessamme. "No katellaan, jos maaliskuussa, huhtikuussa, vapun jälkeen, kun veneen olen saanut vesille". Mahtaako vielä mennä juhannuskin samaan syssyyn, pahoin pelkään.

En ole laiska, mutta elämän arvoni on vähän erilaiset kuin sankarityöntekijöiden.

PS. Poistin tämän www.blogilista.fi :stä vähän aikaa sitten. Turhaan roikkuu siellä, ja toisekseen en oikein tykkää siitä muutoksen muodosta mitä siellä on tapahtunut. En toki lakkauta tätä, jos vaikka joskus taas innostuisi kirjoittelemaan.

Insinöörit ratkaisevat ongelman

2007-12-21T06:05:00.000+02:00

Kaksi insinöörin oloista miestä istahtaa autoon, ja alkavat valittaa miten vaikea on saada taksi. Koska maailmaan on tullut kierrettyä, ja Kiinassakin käytyä, niin miehillä on ratkaisu taksinkuljettajapulaan.

”Tuodaan kiinalaisia taksinkuljettajiksi. Ne ajaisivat halvalla.”

Toisivat samalla kiinalaisia insinööreiksi, niin suunnittelukustannuksetkin tippuisivat. Onkohan taksi kiinaksi taxi vai jotain muuta?

Imitaattori

2007-12-21T06:00:00.000+02:00

Nettikommentoijien mukaan nykyään ei taida olla muita vitsejä kuin huonoja, vanhoja tai jo kuultuja.

Höyhenpuuhkiin pukeutunut ja naamansa kokonaan värjännyt porukka istahti autoon. Juhlatunnelmaa riitti vielä kotimatkalla. Porukan imitaattori oli ylimmäisenä äänessä. Autoajelun innoittamana hän kysyi legendaarisen liikennevalistajan Enska Itkosen äänellä:

”Mitä tapahtuu, kun liikkuvan auton avonaisesta ikkunasta laitetaan käsi ulos?”
”Vetää käteen.”

Navigaattorin kartaston luotettavuus

2007-12-16T17:21:00.000+02:00

Helsingin takseilla on omassa suljetussa datajärjestelmässään elektrooninen kartta käytettävissä. Siinä on vain karttakuva suoraan ylhäältä päin. Eikä sitä kuvaa voi kallistaa. Ja kohteen se näyttää tähtenä, mutta ei piirrä mitään viivaa lyhyimmälle tai nopeimmalle reitille. Eikä siinä ole äänineuvontaa. Auton sijainnin se näyttää turkoosilla nuolella. Joten sillä navigoidessa on ymmärrettävä missä on, ja samalla kuitenkin luettava silmien edessä avautuvaa näkymää, ja liikennemerkkejä. Siinä ei ole turhia toimintoja. Aloittelijoille kartta on hankala, mutta mitä tutummaksi pääkaupunkiseutu on tullut sitä yksinkertaisempi tuo kartta on käyttää, ainakin omasta mielestäni.

Käytän työssäni paljon tuota taksin karttaa. Joten vilkaistessani lauantain (15.12.2007) Hesarin välissä tullutta Stockmannin "Sähköistä joulun taikaa!" -mainosta pysähdyin vaistomaisesti tutkimaan Navmanin navigaattorin karttakuvaa. Mainoksen mukaan Navmanin navigaattorin voi ostaa sisältäen TeleAtlaksen 2007 Pohjoismaiden kartat (Navman S50 249 €) tai TeleAtlaksen 2007 läntisen Euroopan kartat (Navman S70 349 €). Laiteet ovat varmaan hyviä...

...MUTTA MUTTA... kuinka luotettava on siinä oleva kartta. Kysymys kuuluu: "Mitä virheitä karttakuvasta löytyy?"

http://www.arwidson.fi/navman/s30.html

Lönnrotinkatu, Yrjönkatu, Annankatu ja Fredrikinkatu ovat Helsingin ydinkeskustassa. Siis Suomen pääkaupungin keskeisiä katuja. Ja olettaisi, että ne ainakin opastettaisiin ajamaan oikein.

Yrjönkatu on merkitty väärään kohtaan. Karttakuvassa se osoittaa Mannerheimintietä, vihreä vaaka viiva. Oikeasti Yrjönkatu on tuo Annankadun yläpuolella oleva valkoinen viiva, ja katu jatkuu vielä Lönnrotinkadun toiselle puolelle.

Keltainen nuoli kehoittaa kääntymään oikealle. Oikeasti autoilija kääntyisi tuolla opastuksella Mannerheimintielle. Jos sinne asti olisi päässyt ajamaan, koska...

Lönnrotinkatu on yksisuuntainen Mannerheimintieltä Fredrikinkadun suuntaan. Karttakuvassa kehoitetaan ajajaa ajamaan yksisuuntaista liikennettä vasten. Lönnrotinkatu on päivällä ruuhka-aikaan kaksikaistainen, illalla ja yöllä sallitaan paikoitus molemmin puolin, jolloin katu on yksikaistainen. Jos ajaja seuraa vain navigaattorin ohjeita eikä lue liikennemerkkejä, niin kusessa on.

Ihmettelen miten noin paha moka on päässyt mainokseen asti. Eikö kukaan tarkista navigaattorin neuvojen oikeellisuutta??!!

Kilometrin jono ellei pidempikin

2007-12-15T17:46:00.000+02:00

Laskeudun Kalliosta Ympyrätalon nurkalle, aamuyön katutanssijat hoksaavat autoni. Käden ojennus sivulle ja kaksi askelta samaan suuntaan, käden heilautus ylös, alas. Katson auton kelloa, 04.00, perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pikkujoulun juhlat ovat ohi, ja ravintolat ovat purkaneet asiakkaansa kadulle.

Hakaniemen torin laidalla Metallitalon edessä on ainakin 100 metrin jono, Kaisaniemen mutkissa useita kädenheiluttajia, Rautatientorin tolpan jono on ainakin 200 metrin, ja aseman toisella puolella on ainakin 300 metrin jono, Sokoksen Loisteen tolpalla 50 metrin jono, Simonkentän hotellilla melkein 50 metrin jono, Studio 51 edessä 20 metrin jono, Lapinlahden kadulla 40 metrin jono ja lukemattomat käden heiluttajat Ruoholahden kadulla ja Porkkalankadun sillalla.

Kovin montaa taksia en näe tällä osuudella. Enkä muitakaan liikkuvia menopelejä. Takapenkilläni istuu norjalainen pikkujoulunviettäjä, joka autoon istuessaan nosti kovan metelin siitä miten vaikea oli saada taksi. Heillä Oslossa on niin paljon pakistanilaisia taksikuskeja, että ei ole mitään vaikeuksia saada taksia. Niinpä.

Meillä ei saa yöaikaan edes kyytiä junalla, bussilla, ratikalla tai metrolla. Senpä takia Hotelli Marskin edessä on ainakin 50 metrin jono, Erottajalla 50 metrin jono, Kämpissä 30 metrin jono, Teatteriravintolan edessä 20 metrin jono, Annankadulla 40 metrin jono, Aleksanterinkadulla 30 metrin jono, linja-autoasemalla 100 metrin jono, Rautatienkadulla 50 metrin jono, Museokadulla 50 metrin jono ja muutama muu pienempi jono, ja tämä vain Helsingin ydinkeskustan alueella.

Listaan voisi lisätä vielä muut pidemmät ja lyhemmät jonot koko pääkaupunkiseudulla, Matinkylä, Leppävaara, Espoonlahti ja Tapiola Espoossa, Vantaalla Myyrmäki ja Tikkurila, Helsingissä Malmi ja Itäkeskus. Viimeyönä Helsinki – Vantaa – Espoo oli taksien yhteisliikenteessä, joka tarkoittaa sitä, että saamme ottaa kyydin mistä vain. Eli noin 2500 taksia hoitaa koko alueen liikenteen. Ja sitten kaikki ne jonottajat jotka yrittää tilata taksia puhelimitse.

Olen kehittänyt vakiovastauksen, kun asiakas kysyy: ”Miksi taksia on niin vaikea saada tähän aikaan yöstä?”

”Siksi, kun muu julkinen liikenne ei toimi.”

Jos olisin tutkiva journalisti, kävisin kysymässä VR:n, YTV:n ja HKL:n päättäjiltä, miksi heidän kalustonsa seisoo varikoilla kaikki yöt?

Mua on turha syyttää, että ihmiset joutuu jonottamaan. Tai mun kollegoja.

Tiedonkulussa vääristymiä

2007-12-13T07:33:00.000+02:00

Mitä helvettiä! Eilisen Hesarissa (12.12.2007) oli kirjoitus, että Kaivokadulle, vastapäätä rautatieaseman pääovia, tulee kameravalvonta. Aluksi kokeilu, ja onnistuessaan jää pysyväksi. Ja kyllä, omin silmin yöllä totesin ainakin yhden pömpelin olevan jo pystyssä.

Mä en ymmärrä missä meni vikaan! Esitin lokakuussa (4.10.2007) blogikirjoituksessani toiveen, että valvontakokeilu Kaivokadulla kohdistettaisiin jalankulkijoihin. Jossain kohtaa tiedonkulkua on tapahtunut vääristymä. Paha sellainen. Nyt valvonta kohdistuu vain autoilijoihin.

Liikenteessä on myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, eikö vain. Heitä ei valvota mitenkään, vaikka punaisia päin menevät jatkuvasti. Poliisi ja kaistasuunnittelijat! Katsokaa liikennettä kokonaisuutena. Missä on tasa-arvoinen liikenteenvalvonta?

Tuohon rysään kun pamauttaa kolme kertaa vuoden aikana, niin kortti lähtee. Pari vuotta, niin ei ole enää yhtään taksikuskia. Eikä pimeitä taksejakaan. Siinähän saavat sitten juopot jonotella asema-aukion ja rautatientorin tolpilla ihan rauhassa. Voi olla ettei taksit häiritse sitä toimintaa vähän ajan päästä enää ollenkaan. Paras, kun menisivät suoraan bussipysäkeille odottamaan aamun ensimmäistä bussia. Yöllähän tämä Euroopan yksi parhaimmista julkisen liikenteen järjestelmistä ei toimi.

Mitenköhän aikovat estää ilkivallan noita kameroita kohtaan? Jos ne rikotaan usein, niin seuraako siitä kokeilun epäonnistuminen? Pöntöt eivät nimittäin ole korkealla. Ei, en yllytä yllytyshulluja mihinkään kokeiluihin tai testauksiin, kunhan vain pohdin.

Ja mikä on noiden kameroiden toleranssi? +3 km tunnissa? Eli saisi ajaa 33 km, mut ei 34 km. Siinä on vanhojen manauaalivaihteisten autojen kuskit ihmeissään. Alhainen nopeus on vaikea hallita. Entä jos pyöräilijä ajaakin ajokaistalla ja polkee näiden hitaasti liikkuvien autojen ohi ylinopeutta? Saako sakot? Ja mikä on mittapiste sille, että ajaa punaista päin? Monta sekuntia keltaisten vaihtumisen jälkeen on liian myöhästä lähteä ylittämään risteystä?

Epäilen, että kameravalvonta tulee vaikuttamaan erittäin paljon omiin ajoreittivalintoihini, ja siihen mistä haen asiakkaani. Vai pitäiskö vetäistä heti kokeilun aluksi törkeesti päin punaisia neljä viisi kertaa, niin pääsisi pakkolomalle näistä hommista?

Eks sä pelkää

2007-12-11T00:01:00.000+02:00

Kysymys, jonka kuulee usein öisin: ”Eks sä pelkää?” Yleensä vastaan siihen, ettei tätä työtä voi tehdä, jos pelkää. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että liikenne on vaarallisempaa kuin asiakkaat. Mutta lauantai-iltainen Mellunmäen ampumisvälikohtaus pysäytti miettimään. Ehkä kannattaisi katsella muita hommia?

Vähän aikaa sitten ammuttiin taksin katon läpi. Ja Vantaalla Myyrmäen tolpan jonossa asiakas laukaisi aseensa. Kesällä Turun suunnalla pariskunta ryösti taksin. Munkkiniemessä miesjoukko anasti taksin kesken matkan. Myllypurossa taksi ryöstettiin puukolla uhaten. Tuossa on vain muutama tapahtuma vuoden ajalta mitä tulee muistiin. Ja suuttunut jonottaja, joka löi kollegan posken mustelmille auton avonaisen ikkunan kautta.

Järjestäen joka viikonloppu joku painaa hätänappulaa hankalien asiakkaiden vuoksi. Sitten löytyy vinkujia, jotka valittavat, että miksei takseja ole tarpeeksi yöllä kuskaamaan heitä. Miksiköhän kuskeista on pula? Palkkaus on huono, mutta olisiko asiakkaissakin syytä kuskipulaan. Kannattaa miettiä sitä. Vinkujat ja valittajat voisi itse hypätä ratin taakse, ja kuskata kaltaisensa ja muut aggressiiviset yksilöt, niin jonotkin lyhenisi huomattavasti.

Runkkari

2007-12-10T23:50:00.000+02:00

Blogin pitäminen alkoi tästä kommentistani Juden Elämää ratin takana -blogiin. Olin ajanut tuolloin vasta vähän yli vuoden verran. Eli aloittelija vielä.

Eletty elämä on taruakin ihmeellisempää. Viime viikonloppuna lauantain yövuoron lopuksi poimin kyytiin noin viiskymppisen ukkomiehen. Matka suuntautui Siuntioon. Poikkesimme Espoossa huoltoasemalle, josta asiakas kävi hakemassa kahvin, poltteli tupakan ja osti näköjään miestenlehden. Matkan jatkuessa huomasin miehen yrittävän lukea lehteä pimeässä, joten sytytin taakse valot. Vähän aikaa meni ja mies pyysi sammuttamaan valon ja samalla kysyi: "Eihän sua haittaa, jos mä vähän hyväilen itseäni?" Ei saatana, mä ajattelin. "Tota, voisitko sä jättään ton hyväilemisen siihen kunnes sä olet perillä, jooko?" Takaa ei kuulu mitään vastausta. Tausta peilistä ei näy kuin varjo miehen päästä. Ja olkapään yli ei tee mieli pahemmin kurkkia. Silloin tällöin olen kuulevinani hyvin hiljaisia runkkaamisen ääniä. Kirkkonummella poliisi pysäyttää puhallutukseen. Taakse ei konstaapeli näe pimennettyjen ikkunoiden takia. Matkan jatkuttua asiakas taas kysyy:" Eihän tää haittaa sua, jos mä hyväilen itseäni? Jos sä haluat niin sä voit tulla auttamaankin." Ei kyllä tee mieli auttaa. "Olisitko sä ystävällinen ja lopettaisti ton puuhan. Sä voit sotkea paikat. Sä olet nyt mun duunipaikalla. Mitä sä itse tykkäisit siitä, että joku tulis sun työpöydän äärelle ja alkais runkkaamaan siinä. Koita nyt vähän ymmärtää. Ja jos et ymmärrä niin mä voin keskeyttää tän matkan tähän." "En mä sotke, ja kyllä mä ymmärrän". Matka jatkui hiljaisuuden merkeissä, kunnes takaa kuului lyhyt ja hiljainen: "Aah". Ei näköjään ymmärtänyt. Tultiin määränpäähän, ja maksettuaan matkan tipin kera asiakas sanoi:" Anteeksi paljon, mut mä en ole pitkiin aikoihin käynyt ulkona". Ja poistui tiukasti rullattu miestenlehti mukanaan.

Takas Helsinkiin ajaessa mietin, että tässäkin tapauksessa taisin helpoimmin selvitä, kun en keskeyttänyt matkaa, ja en paljon muutenkaan reagoinut takapenkin tapahtumiin. Millaiseksi matka olisikaan muuttunut, jos olisin sen keskeyttänyt ja alkanut meuhkaamaan.

Ja saihan tästä taas yhden "jutun" naurettavakseen. ;-D

(Näin joitakin vuosia sitten. Tänä päivänä nousisi kova haloo.)

Taxi 2

2007-12-10T05:09:00.000+02:00

Mitä taksikuski tekee itsenäisyyspäivänä, jollei ole ajossa? No, katsoo tietenkin taksielokuvia. Katsoin Jim Jarmusch:n ohjaaman Night On Earth – elokuvan telkkarista, ja Anttilan alelaarista (3kpl DVD 10 €) noukitun ranskalaisen komedian Taxi 2. Jälkimmäinen oli hauskempi, vaikka molemmista tunnisti paljon alan omia sisäisiä juttuja.

Kannen takana kerrotaan, että Taxi 2 ( valmistunut vuonna 2000) veti Ranskassa elokuvateattereihin katsojia enemmän kuin Titanic. Voi olla, että elokuva on joskus esitetty telkkarissakin, en ole varma siitä. Luc Besson on tuottanut tuon, ja IMDb:n mukaan viimeisin Taxi 4 on ilmestynyt tänä vuonna.

Ranskalaiselokuvan alku on aivan mieletön. Ralliauto tulee mutkaista vuoristotietä pitkin niin lujaa kuin pääsee. Vähän ajan kuluttua ralliauton taakse ilmestyy toinen auto vilkuttamaan valoja. Rallikuski kysyy kartanlukijalta: ”Onko se Vatanen?” Kartanlukija vastaa: ”Ei. Se on taksi”.

Pari sanasta pitkästä aikaan

2007-12-10T04:00:00.000+02:00

Elämän rytmi muuttui, kun tallentava digiboksin tuli hankittua. Aikaisemmin ei tullut katseltua telkkaria, koska vapaaöisin ei kanavilla pyörinyt kuin tekstiuutisia tai chatteja. Vaan annas olla, kun oppi tallentamaan ohjelmia, niin olihan niitä sitten pakko katsoakin. Siinä jäi kirjojen lukemiset ja blogin pitäminen täysin. Todella huono homma.

Nyt olen päässyt lukemisessa entiseen tahtiin, keskimäärin 6 kirjaa kuukaudessa. Kirjoittelua yritän aktivoida seuraavaksi. Helppoa se ei ole. Tämän blogin kirjoittaminen on osoittanut kirjoittamisen vaikeuden, ja sen johdosta arvostukseni oikeita kirjailijoita kohtaan on noussut entisestään.

Kirjailijaksi en aio. Omakustannekirjan kylläkin haluaisin näistä kirjoituksista muistoksi kirjahyllyyni. En usko näiden säilyvän netissä vuosikausia. Tai edes kovalevyllä.

Edelleenkin yritän keskittyä vain siihen mitä näen, koen ja kuulen ajaessani taksia. En aio setviä tätä taksisysteemiä, joka on suuri upottava suo. Asiakkaat on tämän ammatin suola ja mausteet.

Nollatoleranssi jalankulkijoille myös

2007-10-04T07:07:00.000+03:00

Poliisi sai hyviä kokemuksia nollatoleranssi – kokeilusta kantatie 51:llä. Autoilijoiden nopeudet laskivat. Nollatoleranssi – kokeilua voisi seuraavaksi soveltaa päin punaisia liikennevaloja kävelevii jalankulkijoihin. Kuri tältä osin on täysin höltynyt. Jollei siihen pian puututa, niin se räjähtää silmille, tai pitäisikö sanoa tuulilaseille.

Koealueeksi sopisi hyvin Kaivokatu, tuo vaarallisin kadunpätkä Helsingissä jalankulkijoiden näkökulmasta. Luotettavan takapenkin tietotoimiston mukaan tuolla kadunpätkällä auton alle jääneistä 98 % on ollut humalassa. Siinä kun on niiiiiiiiiiin suuri houkutus kävellä, juosta ja hoiperrella päin punaisia, ja suoraan liikkuvien autojen eteen. Paras kokeiluajankohta olisi aivan pian, nimittäin marras – joulukuun pikkujouluaikana illalla ja yöllä tuolla alueella liikkuu paljon tottelemattomia jalankulkijoita.

Kokeilun voisi suorittaa niin, että suojateiden molempiin päihin laitettaisiin poliisit, jotka nappaisivat päin punaisia kävelevät. Rikkomuksen suorittajat ohjattaisiin sitten Rautatientorille aidatulle alueelle odottamaan sakon kirjoittamista. Poliisin torvi- vai oliko se puhallinorkesteri, voisi viihdyttää heitä opettavilla liikennelauluilla, kuten ”Muista aina, monta vaaraa on liikenteessä."

Kokeilun tehokkuutta saataisiin lisättyä tekemällä siitä mediatapahtuma. Lehdet, radiokanavat ja tv tekisivät oman ohjelmansa. Eiköhän auton alle jääneiden jalankulkijoiden määrä alkaisi vähetä.

En ole katkera, mutta kuitenkin sapettaa. Tämän päivän liikennevalvonta kohdistuu täysin ja vain ja ainoastaan moottoriliikennevälineiden kuljettajiin. Jalankulkijat tai pyöräilijät eivät ilmeisesti kuulu liikennevalvonnan piiriin. En ainakaan muista että heihin olisi muutaman viime vuoden aikana kohdistettu tehovalvontaa, jossa olisi jaettu sakkoja. Nyt olisi aika tehdä se tasapuolisuuden nimissä.

Sähkönsäästäjät

2007-09-28T17:26:00.000+03:00

Helsinkiläiset pyöräilijät ovat ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi alkaneet säästää sähköä ajamalla ilman valoja. Yksinkertaisen empiirisen laskennan avulla, laskettu 10 vastaantulevaa pyöräilijää ydinkeskustassa, kahdella kymmenestä on valo pyörässään, muut on ilman valoa. Eli suurin osa helsinkiläisistä pyöräilijöistä on pimeitä.

Käsittääkseni pyörässä pitäisi olla lain mukaan valo. Siis valo, eikä heijastin kuten nykypyörissä on edessä. Sillä heijastimella ei ole mitään virkaa, ei autoilija sitä näe, varsinkin jos pyöräilijä tulee viistosti kohti. Edes ”aktiivipyöräilijöillä”, eli kypäräpäisillä kiitäjillä, ei ole valoa pimeä aikaan. Pari läheltä piti - tilannetta on jo ollut. Ja pimeä syksy on vasta alulla.

Nyt olisi taitavalla pyöräkauppiaalla markkinarako. Mainostamalla valollisia pyöriä, myynti varmasti kasvaisi. Älä ole pimeä, osta valollinen pyörä! Tai lamppukauppias: Älä ole pimeä, osta lamppu pyörääsi!

********************************
Korjaus juttuuni Tikku silmässä ja puhki: Voi miten tietämätön olin! Onneksi sain viimein tallentavan digipoksin, ja dokumenttien taivas aukeni yötyöläisellekin. Näin eräässä ohjelmassa irti otetun hevosen silmän puhkaisun, ja KYLLÄ, silmä on sisältä geelimäinen, ei kiinteä. Joten jos pahasti käy, niin silmä voi valua poskelle.

Ytimekkäästi

2007-09-28T17:24:00.000+03:00

Kieltäydyin asiakkaan vaatimuksesta perustelujen kera.
”Tyypillinen taksikuski”, tiuskaisi mies yhteen puristettujen hampaidensa takaa selkäni takana.
”Tyypillinen asiakas”, vastasin.
”Oho! Mitä asiakaspalvelua”, kommentoi nainen miehen viereltä.
”Asiakas on aina oikeassa!” totesi mies.

Tämän erittäin ytimekkään, hiukan Kaurismäkimäisen, asiantilan toteamisen jälkeen olimme kaikki hiljaa hetken aikaa. Sitten asiakkaat alkoivat keskustella joutavan päiväsistä asioistaan. Olisipa se aina tällaista.

7 kilometrin peruutus

2007-09-25T06:24:00.000+03:00

Naputtelin navigaattoriin annettua osoitetta. Vierelläni istuva iäkäs mies seurasi mielenkiinnolla tekemisiäni. ”Ne on tainneet nuokin välineet kehittyä tarkoiksi nykyään”, sanoi mies. ”Ensimmäiset tuollaisethan tuli 80-luvulla tukkirekkoihin, ja silloin ne eivät olleet niin tarkkoja. Eräs ystäväni ajoi siihen aikaan tukkirekkaa tuolla pohjoisessa. Hän tässä yksi kerta kahvipöydän ääressä kertoi miten hän oli hakemassa tukkeja todella kylmänä talvipäivänä syvältä korvesta. Hän suunnisti navigaattorin avulla. Jossain kohtaa hän huomasi ottaneensa väärän metsätien.

Eihän sellaista tukkirekkaa siinä kapealla metsätiellä, jossa on kinokset vieressä, saa millään ympäri. Edessä olevasta kääntöpaikasta ei ollut tietoakaan. Polttoaine oli niin vähissä, ettei hän uskaltanut lähteä ajamaan vain eteenpäin etsimään kääntöpaikkaa sieltä korvesta. Polttoaine ei olisi ehkä riittänyt takaisin.

Lähimpään asutukseen oli lumihangessa kahlaten reilu kaksi kilometriä, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukana. Hän olisi vähissä vaatteissaan paleltunut kuoliaaksi niillä pakkasilla. Ystäväni tajusi, että hän voi kuolla sinne korpeen. Se oli niin järkyttävää, että hän ensimmäisen kerran eläissään kävi oksentamassa Scanian keulan edessä.

Takaisin päin oli 7 kilometriä. Ainoa mahdollisuus oli peruuttaa takaisin. Voit varmaan kuvitella miten mahdottomalta se tuntui, peruuttaa tukkirekkaa kapealla lumisella metsätiellä 7 kilometriä. Mutta se oli ainoa mahdollisuus selvitä hengissä. Sen on täytynyt olla kova paikka. Vielä nyt vuosien päästä ystäväni silmät kostui hänen kertoessaan siitä.”

Motissa

2007-09-25T06:16:00.000+03:00

”Minun kaveri ehdotti, että ammuttaisiin itsemme mieluummin kuin jäätäisiin vangiksi. Sanoin, että me oltiin jo vankeja. Oltiin motissa. Venäläiset olivat piirittäneett meidät joka puolelta”, kertoi 86-vuotias mies, veteraani. ”Meitä oli siellä paljon, en tiedä montako. Yksi luutnantti teki nopean tilannearvion venäläisten sijainnista. Hän löysi harvan kohdan. Muutamalle meistä hän sanoi, jos ei aikailla, niin saatetaan juoksemalla päästään läpi. Kaikille se ei sitä pystynyt sanomaan.

Me muutamat lähdettiin juoksemaan. Venäläiset luulivat ensin, että me vain vaihdetaan vähän paikkaa, mutta nähdessään meidän vain jatkavan juoksua ne alkoivat tulittaa meitä. Kymmenen meistä selvisi sieltä pois. Luutnantti joka keksi sen aukon, haavoittui. Me raahattiin hänet omien puolelle, mutta sinne tultaessa hän oli jo kuollut. En tiedä miten mottiin jääneille kävi.”

Tikku silmässä ja puhki

2007-09-18T13:32:00.000+03:00

Sain Silmäklinikalta Kelakyydin Lahden takaisille konnuille. Kyytiin kiipesi mies, jolla oli oikean silmän päällä silmää suojaava muovikupu. Mies kertoi: ”Lähettivät tänne Helsinkiin silmäklinikalle, kun ei meillä päin ole viikonloppuisin silmälääkärin päivystystä. Sain tikun silmään, kun pilkoin ylijääneitä kasvimaalle tarkoitettuja metrin mittaisia tikkuja lyhyemmiksi. Ajattelin polttaa ne uunissa. Ensimmäinen nippu meni ihan hyvin poikki. Toista nippua katkoessa kirves osui jotenkin huonosti, ja tikuista lensi palasia ympäriinsä. Ja yksi suoraan silmään. Siitä sitten tuli tällainen pitempi sairaalareissu.”

”Miten kaukana silmäsuojaimet olivat?” kysyin. Tiedän entisen työ- ja koulutuskokemusteni perusteella miten tärkeät silmäsuojaimet ovat. Ja sen miten helposti niiden käyttäminen laiminlyödään. ”Siinä ne olivat kahden metrin päässä naulassa seinällä”, mies vastasi. ”Ne eivät siinä paljon silmiä suojaa, eihän? Taidat ensi kerralla laittaa ne heti päähän, kun alat tekemään jotain roiskuvaa hommaa.” totesin. ”Eiköhän oppi mennyt nyt perille”, sanoi mies.

Toisella kertaa iltahämärässä Malmin sairaalan päivystyksen edestä kyytiin noussut nainen sanoi: ”Älä säikähdä. Multa on silmä puhjennut.” Kauhuelokuvamainen kuva tyhjästä silmäkuopasta roikkuvine silmämunan riekaleine tuli heti ensimmäiseksi mieleen. Vilkaisin olkani yli. En nähnyt kunnolla hämärän auton takapenkillä istuvan naisen silmiä. Enkä nähnyt mitään sideharsolappua tai merirosvosilmälappuakaan.

Nainen kertoi, että iltapalaa tehdessään hän oli yhtäkkiä tuntenut, että silmästä valui jotain. Hän katsoi peilistä ja säikähti. Silmä oli kokonaan punainen. Äkkiä päivystykseen. Erinäisten selvitysten jälkeen naiselle oli kerrottu mitä silmässä oli tapahtunut. Silmä paranisi itsestään ajan kanssa.

Vaikka kuulin mitä nainen kertoi silmästään, en silti pystynyt hahmottamaan sen muotoa sillä hetkellä. Kuvittelin silmänmunan valuneen ulos kuten kananmuna valuu löysänä kuorestaan (kiinteähän silmämuna on, mutta minkä mielikuvitukselleen voi). Toistuvasti matkan aikana yritin vilkuilla silmän suuntaan, tai sen kuvittelemani tyhjän silmäkuopan suuntaan. Perillä sitten sain nähdä auton kattovalon loisteessa millainen silmä oli. Pahannäköinen. Silmä ei ollut enää sileän pyöreä. Iiris oli normaali, mutta valkoinen osa oli pöhöttynyt ja punainen.

Täytyy sanoa, että lääketiede ja siihen liittyvät kommervenkit ovat itselleni tuntematon alue. Aspirinin tiedän. Ja että tikkien ompelu onnistuu paremmin, kun työntää parsinneulan ihon sisäpuolelta ulospäin. Ihmisellä on yllättävän paksu nahka. Lääkäri kuulemma kehui tekemiäni tikkejä. Ei siitä sen enempää, kun se ei ole taksijuttu.

***Korjaus: Voi miten tietämätön olin! Onneksi sain viimein tallentavan digipoksin, ja dokumenttien taivas aukeni yötyöläisellekin. Näin eräässä ohjelmassa irti otetun hevosen silmän puhkaisun, ja KYLLÄ, silmä on sisältä geelimäinen, ei kiinteä. Joten jos pahasti käy, niin silmä voi valua poskelle.

Juna

2007-09-16T16:14:00.002+03:00

”Tiedättekö te mitä pektopah tarkoittaa?” kysyi nainen muulta seurueelta. ”Sehän on ravintola venäjäksi”, sanoivat muut. ”Niinhän se on. Ja se lukee Venäjälle menevien junien kyljessä”, sanoi nainen, ”mutta Aija ei tiennyt sitä. Me ajettiin kesällä niiden mökille. Yhdessä kohtaa ajoi Pietarin juna meistä ohi. Aija sanoi, että heidän mennessä mökille he aina näkevät Pektopahiin menevän junan.”

Logien erot

2007-09-16T16:14:00.001+03:00

Tiedätkö mikä on astrologin ja gynekologin ero?

Astrologi: Voi vittu mikä taivas!
Gynekologi: Voi taivas mikä vittu!

Missä olit

2007-09-16T15:47:00.000+03:00

Mies maksoi. Toivottelin hänelle hyvät illan jatkot. ”Kiitos samoin. Tätä ei kyllä pitäisi sanoa, mutta. Tuolla sisällä on vaimo ja pieni poika odottamassa. Jos muutama vuosi sitten olisi mennyt toisella lailla, ne eivät olisi siellä nyt. Me oltiin vaimon kanssa Thaimaassa, kun siellä oli se tsunami. Oltiin yhdellä pienellä rannalla, kun ne aallot tulivat. Meidän kohdalla oli portaat. Päästiin ne ylös. Oltiin ainoat, jotka siltä rannalta selvisi elossa. Poika syntyi sen jälkeen. Et näin.” Mies poistui hymyssä suin kotiinsa.

Aina silloin tällöin ihmiset kertovat näitä ”missä olit, kun tapahtui” – kertomuksia.

”Jannehan oli silloin tsunamin aikaan kuuden viikon turneella Thaimaassa. Se kertoi, että se majaili rannikolta muutamia kilsoja sisämaahan päin yhden joen rannalla. Se oli silloin aamulla mennyt uimaan mukanaan uimarengas. Köllötellessään siinä renkaan päällä tyynessä vedessä se huomasi kun yhtäkkiä tuli isoja aaltoja. Makeeta, se ajatteli. Jälkeenpäin, kun se sai tietää mitä tapahtui, niin se sanoi, että se oli ihan mieletöntä. Hän kellui uimarenkaalla isoissa aalloissa, ja samalla hetkellä kuoli yli 200 000 ihmistä siinä ympärillä.”

Toinen viime vuosien katastrofi on kaksoistornien tuho, jonka ihmiset ovat kokeneet kuka milläkin tavalla.

”Meillä oli hääpäivä samana päivänä kun se tapahtui. Mies oli mennyt hakemaan shampanjaa kaupasta, jotta voitaisiin vähän juhlia. Mä olin kotona, ja imetin meidän pikku vauvaa. Luin siinä samalla telkkarin tekstichattiä. Joku kirjoitti sinne, että Jenkeissä tapahtuu jotain just nyt. Mä käänsin heti amerikkalaiselle uutiskanavalle, ja sain nähdä kuvaa miten se ensimmäinen torni savusi. Kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut. Ne epäilivät aluksi, että lentokoneeseen oli tullut paha suuntimavirhe. Yhtäkkiä ne kuvasi miten toinen kone lähestyi ja iskeytyi siihen toiseen torniin. Ajattele, mä katsoin telkkarista reaaliaikaisena terroristihyökkäystä. Se oli hämmästyttävää. Mä olin ihan kauhuissani mun miehen tullessa takaisin kotiin. Mä sanoin sille kato mitä on tapahtunut. Ja et mä näin suorassa lähetyksessä miten se toinen kone törmäsi siihen toiseen torniin. Eiväthän ne jenkitkään tienneet moneen tuntiin mitä oli tapahtumassa. Niissä selostuksissa ei osattu puhua aluksi ollenkaan mitään terroriteosta.”

Pää auki

2007-09-11T07:25:00.000+03:00

Pysäytin auton ylämäkeen kadun varteen katuvalojen loistaessa keltaista valoaan. Asiakas maata retkotti selällään takapenkillä, eikä reagoinut mitenkään puheeseen tai pieneen ravisteluun. Koomakänni. Vispasin päätä puolelta toiselle leuasta kiinni pitäen. Ei örähdystäkään. Vedin käsivarsista ylöspäin. Veltto liha ei reagoinut. Leivoin koko ruhoa edestakaisin riuskoin ottein. ”Öö!” örähti asiakas merkiksi, että jokin ärsyke oli mennyt viinan kyllästämiin aivoihin, ja se oli noteerattu. Meni tovi, mutta viimein asiakas seisoi edessäni. Tai siis seisoi ja huojui. Asiakas lähti liikkeelle ottaen askeleen väärään suuntaan, taaksepäin. En ehtinyt tarttua rinnuksista kiinni. Toinen askel. Tasapaino ei ollut liikkeissä mukana. Asiakas kaatui suorin vartaloin selkä edellä alamäkeen. Pää iskeytyi asfalttiin. Verilammikko levisi pään alle.

Haettuani autosta puhelimen ja käsipaperia, olin polvillani miehen vieressä, toinen käsi piteli paperia miehen vuotavassa haavassa ja toisella, tärisevällä, kädellä yritin soittaa hälytyskeskukseen. Näin reppua kantavan miehen nousevan mäkeä ylös toisen puolen jalkakäytävää pitkin. Huusin: ”Tuu auttamaan!” Mies huusi takaisin: ”Hoida itse hommasi! Sähän se olet taksikuski!” Mies käveli ohi.

Yhden talon pihaan ilmestyi mies, jolle huidoin. Etelänmaalainen mies tuli juosten paikalle. Törkkäsin miehelle puhelimen käteen, ja pyysin häntä hälyttämään ambulanssin päästessään hälytyskeskuksen jonotuksesta läpi. Itse yritin tyrehdyttää verenvuotoa, ja pitää paikallaan pystyyn pyrkivää asiakasta. Lopulta etelänmaalainen pääsi puheyhteyteen hätäkeskuksen kanssa, ja ilmoitti ambulanssin tarpeesta, ja osoitteen. Luurin toisessa päässä kyseltiin enemmän tilanteesta, jolloin etelänmaalainen kivahti: ”Miksi sinä kysyä tuollaisia! Lähetä se ambulanssi tänne! Heti! Me tarvii täällä ambulanssi!” Ilmeisesti hänelle oli täysin outoa, että hätätilanteessa kartoitetaan kiireellisyysaste, tarvittava avunmäärä ja laatu. Otin puhelimen ja pistin etelänmaalaisen hoitelemaan asiakasta. Samalla näin ohi kävelleen miehen seisovan ylempänä mäkeä, ja tarkkailevan tapahtumia taksin katveesta.

Ambulanssia odotellessa oli ongelma saada pidettyä verta vuotava asiakas aloillaan. Ei onnistuttu. Ambulanssin saavuttua paikalle voimme vain ilmoittaa, että potilas oli karannut. Sitä kuulemma sattuu. Karanneet potilaat ottavat usein yhteyttä uudestaan. Niin nytkin. Sain myöhemmin kuulla, että asiakkaan puoliso ja anoppi olivat hälyttäneet ambulanssin uudestaan. Auennut pää hoidettiin tikeillä umpeen.

2 sekunttia

2007-09-08T08:25:00.000+03:00

Seisottaessamme valoissa kertoilin takapenkillä istuville kahdelle nuorelle naiselle. ”Alkuillasta odottelin valojen vaihtumista Lönnrotinkadulla. Valot vaihtuivat vihreäksi, ja edessä olleen auton moottori sammui. Samassa takanamme oleva taksi tööttäsi. Eihän se nähnyt mitä edessämme tapahtui. Vaan tulkitsi heti, että perkelettäkö siinä edessä kuhnitte. Valo vaihtui jo. Tööt. Silloin kyydissäni ollut vanhempi nainen kysyi, että tiesinkö, kauanko on 2 sekuntia. En tiennyt. Se on kuulemma se aika mitä menee valojen vaihtumisesta siihen, että takana töötätään.”

Puhellessani katselin samalla miten risteyksen toisella puolella muutama jalankulkija juoksi punaisia päin, ja suoraan liikkuvan ratikan eteen. Ehtivät täpärästi pois alta. Yllyin kommentoimaan tapahtunutta:” No niin, tuolla jotkut kamikazejalankulkijat haluavat päästä hengestään juoksemalla ratikan alle.” Ja samassa takaamme kuului tööt. Meille oli vaihtunut vihreä valo. Niin se vain on, että kun toisia moittii töppäilystä liikenteessä, niin ei kauan mene kun itse töpeksii.

Hajamielinen

2007-09-08T08:17:00.000+03:00

Nuori nainen juoksi autoon, ja sanoi että nyt on kiire bussille. Aikaa oli 20 minuuttia kaukobussin lähtöön. Linja-autoasemalle oli pikkaisen päälle kilometri. Ensin piti kuitenkin ehtiä käymään pankkiautomaatilla. Oletin meidän ehtivän. Lähtiessäni liikkeelle nainen kuitenkin pyysi odottamaan hetken, että hän tarkastaisi onko lompakko mukana. Ei ollut. Nainen juoksi äkkiä asunnolleen ja takaisin. Seuraavaksi siirryimme läheiselle automaatille. Nainen näppäili aikansa automaatin painikkeita. Tuli takaisin autolle penkomaan laukustaan unohtamaansa tunnuslukua. Lappu löytyi, ja taas takaisin automaatille. Ehdimme linja-autoasemalle pari minuuttia ennen bussin lähtöä. Nainen meni menojaan. Itse hain seuraavan asiakkaan, joka noustessaan auton takaosaan huomasi sinne tipahtaneen edelliseltä asiakkaalta kortteja ja erilaisia papereita. Hajamielinen nuori nainen oli kiireessään tipauttanut auton lattialle kirjasto- ja opiskelijakorttinsa sekä erilaisia pikkulappuja.